Satulalla on väliä

Otsikko lienee kaikille itsestäänselvyys. Mutta itse olen pyrkinyt aina lähtemään siitä, että etsitään hevoselle hyvä satula, kunhan se on hänelle hyvä niin itse vaan mukautuu. Ja kyllähän sitä mukautuu, mutta lopputulos on sitten mitä on. Eikä siis välttämättä ollenkaan hyvä.

Wintecin koulusatula oli kooltaan 17,5" mutta siinä on varsin syvä, kuppimallinen, istuin. Ja tämä muotoilu vie aika paljon tilaa pyllyltä, eikä oikein jätä sitä liikkumavaraa ratsastajalle. Tavallaan hyvässä koulusatulassa ei ehkä liikkumavaraa pidä ollakaan, satulassahan kuuluu istua hiljaa. Mutta jos sinne ei oikein pääse asettumaan ja satula vääntää ratsastajaa huonoon asentoon, niin mitä voi odottaa?

Meillä pyörähti taas satulashow käyntiin ja sovittelin muutamat penkit. Lähdin hakemaan ensisijaisesti yleissatulaa, jossa olisi ehkä vähän enemmän tukea ison hevosen liikkeissä, mahdollisuus lyhyempään jalustimeen, joka liittyy vahvasti edellämainittuun, ja sillä voisi sitten vähän hypätäkin.

18" satulan ongelma: ratsastusloimen satulantila jää vajaaksi :'D

Kuinkas ollakaan silmiini osui satula.comin maahantuoma uusi Presence. Tämä on käsittääkseni sama satula, mikä kulki aikaisemmin nimellä Ideal. Eli tuollainen varsin edullinen, mutta muotoilultaan moderni peruspenkki. Modernilla muotoilulla tarkoitan hyvää säkätilaa ja leveää selkärangantilaa, jotka ovat meillä se kompastuskivi satuloiden kanssa. Lisäksi tässä sattuu olemaan vielä suora runko, joka passaa meille. Yleissatulaa löytyy erikokoisilla istuimilla ja 18" pääsi meille kokeiluun ja jatkoon. Koska epäilys kytee mielessä kaiken suhteen, otin satulan ensin vuokralle, kun se mahdollisuus kerta oli.

Havainnot satulasta ovat hyvät. Se istuu hevoselle, ja minä mahdun sinne. Ero laukassa on huikea, kun pystyn istumaan suorassa ja hiljaa, kun saan itseni oikeaan asentoon ja pystyn tarvittaessa liikkumaan. Oma ratsastus on parantunt huomattavasti, kun kykenen olemaan.
Pieninä miinuksina täytyy todeta, että istuin on melko kova. Hätä ei ole suuri kun en juurikaan harjoitusravissa istu, mutta istuimen geelipehmuste lähti vuokraajan toimesta hankintaan :D  Lisäksi satula hieman natisee ja uudenkarheat vastinhihnat ovat todella jäykät. Mutta eiköhän nuo käytössä pehmene!

Nyt on satulaongelmat taas hetkellisesti selätetty, mutta kuinkas ollakaan haaveilen myös siitä hyvästä koulupenkistä. Tuo yleisversio kun ei liikaa auta istumaan harjoitusravissa ja kai sitäkin pitäisi hiljalleen alkaa työstää: eihän sitä tekemättä opi! Ongelma on kaksipiippuinen, hevonen on alkanut nyt liikkua niin hyvin ja entistä isommin, ettei siellä tällainen amatööri tosiaan istu. Mutta toisaalta on hienointa ikinä, että hevonen vertyneenä kuten se ravaa. Ihan uskomaton muutos!

Varusteurheilua, vai sopivilla varusteilla urheilua

Välillä pistää ketuttamaan, kun ihan taukoamatta keksin ollan jotain vailla. Tähän mennessä olen menettänyt huikeat määrät rahaa hoidattamalla hevosta, hankkimalla suojia, harjoja, riimua, kuolainta, satulavöitä, rehuja, lisäravinteita, huopia, loimia, kippoja ja kuppeja, linimenttiä ja ötökkämyrkkyä, yhtä jos toista... Kaikki muutaman kuukauden sisään, jolloin touhu alkaa jo tuntua lompakossa.

Mutta minkäs teet, vaikka hevosten ei tarvitsekaan olla varusteurheilua, täytyy varusteiden kuitenkin olla hyvät, jotta voidaan edes urheilla. Satulaprojektimme sentään  tuli onnellisesti päätökseensä: vaihtoehtoina oli ensimmäisenä Wintec Isabell, hinta satulaksi aika huokea. Toisena taas uudempi Kieffer, miellyttävä, mutta uudenveroisen hintainen, jonka päälle olsi tiedossa vielä rungonmuokkaus yhtä kapeampaan. Päädyimme Winteciin ja hevosen selkä onkin noussut huomattavasti, töitä on tehty ja lihasta on kertynyt.

Tosin satula on kuppimaisella istuimellaan omalle ahterilleni aika kamala. Polvituet jouduin jo ottamaan satulasta irti, onneksi tarroilla kiinnitetyt tuet sentään saa pois, mutta sittenkään en pääse siellä hyvään asentoon. Ja nyt kun hevosella alkaa olla selkää, voimme jo alkaa katsella uutta satulaa. Ajatus sovitusrumban aloittamisesta uudelleen puistattaa, mutta jos meinaan omaa istuntaani kehittää paremmaksi, tarvitaan myös minulle hyvä satula.

Yleissatulaa kyllä lähden ensiksi hakemaan, sillä siinä nyt voisi humputella koulua ja tukevasti myös puomijumppaa, ehkä niitä pikkuruisia hyppyjäkin. Lisätuki kunnon satulasta ei haittaisi ollenkaan, kun pikkuhepalla on sitä liikettä vähän enemmän, kuin mihin täti on tottunut.

Suitsien kanssa ollaan tässä mietitty yhtä jos toista. Menin jokusen kerran täysin ilman turparemmiä, mutta open mielestä ihan tavallinen turpis olisi hyvä olla. Alaturparemmeistä ei välitetä kumpikaan, mutta josko ihan normaali turpis vähän hillitsisi kielellä pelaamista, jota Ukko usein harjoittaa. No, viritin remmin takaisin. Mutta ajatus heräsi, että jos ne hiton Micklemit olisi tälle hevoselle just eikä melkeen... Ukon kaltainen superherkkis saattaisi nimittäin oikeasti hyötyä niistä. Onnekseni Hööksin syysmallistoon tuli feikkiversio, johon kukkaron nyörit antoivat myöden. En nyt tiedä ovatko nämä yhtä hyvät, jääkö ne tietyt hermopisteet nyt todella vaille painetta, mutta ainakin suitset istuvat hyvin ja näyttävät kivoilta. Ja saatiin se alaturparemmi kaupanpäällisinä, vaikken sitä kireälle aio kiskoa edelleenkään.

Levoton suu on vaatinut myös pohdintaa kuolaimien suhteen. Itse tykkään tuosta oliivikolmipalasta eniten, se on todella perus, mutta kolmipalana (omasta mielestäni) niveltä pehmeämpi, ja oliivirenkaiden ansiosta tukevampi. Ostin jo alkukesästä Ukolle suoran happy mouth-kuolaimen, josko se asettuisi ahtaaseen suuhun paremmin? En tiedä, hyvin kyseinen kuolain hevoselle kelpaa, mutta se taitaa kolmipalalla toimia kuitenkin hieman paremmin. Vaihteluahan sitä suositellaan, joten meillä on käytössä kahdet suitset eri kuolaimilla, niin voidaan vaihdella rauhassa. Sain tuossa testiin myös yhden Myler-kuolaimen, jossa kaikki ovat liikkuivat vapaasti ja kielentilaa oli paljon. Kiva kuolain, mutta ei huomattavaa eroa siinäkään. En lunastanut omaksi.

Joululahjaksi ajattelin hankkia kokeiluun Bombersin Happy Tongue-kuolaimen, joita niitäkin näyttää olevan jos minkä mallisena, että siitä vaan arpomaan taas. Koska hevosen suusta ei eläinlääkäri löytänyt mitään kummaa, veikkaan levottoman suun johtuvan ahtaudesta, tuolla hevosella kun on aika pieni suu ja iso kieli. Ja tietysti siitä epätasaisesta kädestä, sitä en kiistä, mutta kyllä se pitkällä ohjallakin pelaaminen kertoo jotain opitusta tavasta ja oheistoiminnasta. Tai sitten olen aivan täysin väärässä, mutta parhaani mukaan tässä taas analysoin tilannetta.

Case satula: Solved

Matka oli pitkä ja raskas, mutta projekti satulanmetsästys saatiin tällä erää päätökseensä!

Loppujen lopuksi sopivaksi todettiin yksi Kieffer, josta ei löytynyt kuin 17" istuimia, joka vaikuttaa istuntaani vähän eteenkippaavana, joten se ei jätettiin laskuista pois. Sitten löytyi isompana vastaava uudempi malli, jonka hinta huiteli jo reilusti yli tonnissa ja satulaa olisi vielä pitänyt kaventaa. Eh... Hyvä tosin tietää, että Kieffereitä saa tarvittaessa muokattua molempiin suuntiin ja useamman kerran!

Harmistuneena päätin kokeilla vielä Wintec Isabell Werthiä, joka on melko suora ja säkätilaltaan ihan ookoo. Ja kuinkas ollakaan, satula oli vallan passeli ihan sillä leveydellä mikä kaari satulassa oli valmiina, kun väliin tuupattiin karva. Ja karvaa käytän mielelläni muutenkin, kun hevosen selässä on niin vähän lihasta, joten kaikki pehmuke ja paineentasaus on ihan tervetullutta.

Jos hevonen tuosta levenee, otetaan palat pois romaanista ja tarvittaessa karva kokonaan pois välistä, niin satula saattaa sopia pitkäänkin tuollaisenaan. Ja saadaan tuota Wintecciä tosiaan levennettyä helposti itsekin (tai helppous on käsittääkseni suhteellista, mutta anyway).

Jos suoraan puhutaan, en välitä satulasta itse juurikaan. Se on toki kivan kevyt ja onhan siinä sinällään nuhjupintoineen hyvä pito, mutta mutta. Kyllä se kunnollinen nahkasatula on minusta tässäkin kohtaa hintansa arvoinen. Olkoon, kunnon koulusatulaa katsotaan uudestaan kun hevosella on selkä mihin penkkiä mallata, tällä hetkellä se saattaa tosiaan muuttua ihan liikaa, jotta kannattaisi satsata parempaan.

Satulashow vol. liian mones

Viimeiset pari viikkoa on etsitty sopivaa satulaa hiki hatussa. Lihasköyhä hevonen on aikamoinen pala purtavaksi, kun mikään satula ei kuitenkaan sellaisena istu tuonne selkään, kun selässä ei ole niitä lihaksia, joilla satulan kuuluu levätä.

Vaikka hevosen malli on kaikkiaan mennyt jo eteenpäin, takaa se on pyöreämpi ja kaulaan on tullut paksuutta, on selkä edelleen tuollainen luiseva riuku. Hierojakin totesi surkeana, että ei sillä ole tuolla selässä paljon mitään. Sitä suuremmalla syyllä olisi kiire löytää satula, jolla hevonen pystyy käyttämään itseään oikein ja rakentamaan sitä lihasta haluttuun paikkaan.

Olen ollut yhteydessä eri satulamyyjiin, tilannut satuloita kokeiluun monesta paikkaa, hakenut sovitukseen tutulta ja siitä paikasta, minne pääsen hakemaan. Ollaan kokeiltu tallin muiden hevosten satuloita ja sainpa lainata yhden hepan karvasatulaakin, joka oli itselleni ensimmäinen kerta!

Christ-lampaankarvasatulan Iberico-malli oli todella positiivinen yllätys!

Olen myös haalinut itselleni edestä kohottavan geelin, lampaankarvaisen satulahuovan ja lähtipä Horzen "mitä enemmän ostat, sitä enemmän saat alennusta" -kamppiksesta tilaukseen palaromaani ja setti täytepaloja, että on sitten millä tuunata.

Satulapaja on käynyt viimeviikkoina tutuksi, olen hakenut ja palauttanut satuloita, ostanut ötökkäloimen ja istunut tilojen lattioilla leikittämässä maailman parhaan asiakaspalvelijan tittelin ansaitsevaa Bobi-koiraa, samalla kun pohditaan tuota hevoseläintä. Viimeisimpänä nappasin mukaan kolme samanmallista satulaa, joissa oli kaikissa melko erinäköiset toppaukset, että katsotaan.

Ja mehän katsellaan. Satulansovittajaa on konsultoitu kuvin, ja hänen ensikommenttinsa oli aika kuvaava "Huhhuh, eihän tuossa auta kun karva ja iso määrä täytepaloja". Mutta tästä huolimatta satulan tulee ihan au naturel istua selkään. Nyt ollaan toivottavasti aika lähellä totuutta viimeisimpien kahden suosikin kanssa.

Koska en kuitenkaan luota itseeni, tervettä rehellisyyttä omaa silmää kohtaan, olen kysynyt jokaisesta satulasta mielipiteen a) toiselta ratsastajalta ja b) opettajalta, jolla on näkemystä ja joka voi hyvin kopeloida satulaa kun itse olen selässä. Siinähän on aika vissi ero miten satula asettuu sellaisenaan versus kun selässä on ratsastajan paino. Mutta keskiviikkona selviää lopullisesti kelpuutetaanko me nyt vanha kunnon Kieffer.

Vaikka tarkan markan pihistelijänä olen ajatellut, että pääsen halvimmalla tilaamalla satuloita sovitukseen ja tutkimalla asiaa itse fiksumpien kanssa, alan olla sillä kantilla, että helpointa (ja lukuisten virhetilausten jälkeen edullisinta) olisi kuitenkin tilata se satula-auto pihaan. Monesti olen kuullut sanottavan, että satula-auton mukana ei tule niitä edullisempia vaihtoehtoja, mutta eiköhän sekin olisi sovittavissa, kun hintakatto lausutaan ääneen. Ja itsehän olen päättänyt, että tähän alkuun en tosiaan investoi suuria summia satulaan, sillä todennäköisesti hevonen on syksyllä leveämpi, muhkeampi ja aivan eri mallia, jolloin ollaan taas satulametsällä. Sitten kun hevonen on jotakuin "valmis", sitten voidaan kaivaa kuvetta ja katsoa niitä hintavampia penkkejä. Kyllä hyvä satula saa maksaa, ja siitä olen valmis maksamaan, mutta en puolen vuoden käyttöä varten. Varsinkaan, kun edelliset 2 satulaa ovat edelleen myymättä ja olen saanut todeta, että niistä ei pääsekään helposti eroon ja saa rahojaan pois.

Rahanmenoa ei voi estää

Ai jösses minä sanon.
Ja kiroilen, ehkä itken vähän, ja silmät kiiluen selaan nettikauppoja.

Uusi hevonen tarkoittaa taas kerran tätä minulle jo niin "rakkaaksi" muodostunutta satulanmetsätystä. Pidättelen kirosanoja ja selaan netistä miltä tarjonta näyttää. Sitä huippuhyvää satulaa lienee turha nyt etsiä, kun hevonen on niin kesken ja näyttää kehittyvän ihan silmissä. Mutta hyvähän sen satulan pitää olla, että sillä voi tehokkaasti treenata ja saada aikaan sitä haluttua muutosta ja kasvua. Noh, ehkä löytyy se joku kohtuuhintainen jolla pärjätään, kunnes on taas vaihdon aika.

Sovituksessa meillä olikin jo yksi Jeffries Piaffe sekä Albion Lux, mutta molemmat turhan suoria tähän selkään, painopiste jäi liian taakse. Seuraava kandidaatti on postissa tulossa, josko nyt nappaisi!

Mutta eh.. Reippaana tyttönä kauppasin edellisen koulusatulan vaihtuessa yleispenkkiin kaikki kouluhuovat pois ja ostin kivan värisuoran yleishuopia tilalle. Niin. Että nyt kun haetaan lähtökohtaisesti koulusatulaa, ei minulta löydy kuin se yksi ainut satulahuopa jota voi käyttää. Että shoppaamaan vaan, jumanpuikulat.

Lörppähuuli <3

Ja vaikka nyt ollaan uuden äärellä ja voisin jättää hevosen helposti heinä, kivennäinen + kaura -ruokinnalle, en mitenkään voi päästää irti innostuksestani hifistellä ruokinnan parissa. Toki aikomus on pitää ruokalista mahdollisimman yksinkertaisena, ei syötetä mitään ihan vaan syöttämisen ilosta. Mutta msm ei ole kinnerpattihevoselle mitenkään turha ajatus, ruusunmarja on edelleen hyvä c-vitamiinilisä tukemaan msm:n imeytymistä ja chia kun hoitaa samalla vatsan, karvan ja kaviot, miksen syöttäisi tätä superfoodia? Ja pitää sitä kuitenkin tilata, kun itsekin otan aamuisin shotillisen chialimaa, loistava kuitilisä ihmisillekin! ;)

Ja onhan tässä nyt pohdittu sitäkin, että onko se mash vai greenmix, jonka seassa edellämainitut kannattaisi hevoseen upottaa. Saatika sitten kivennäinen... Vaikka olenkin paljon opiskellut ja lukenut, olen edelleen aika noviisi mitä hevosen kokonaisvaltaiseen ruokintaan tulee. Kivennäisistä on käyty aikamoista keskustelua, joka on saanut oman pään pyörälle, että mitä sitä kehtaisi nyt syöttää, kun tallin puolesta ei ole mitään tarjolla ja valinta on ihan yksinomaan minun. Laskelmat ruuista ja määristä ovat vielä kesken ja työllistävät aivonystyröitä kivasti.

Tuo säkä + lapakuopat ei olekaan helpoin kohde satulanmetsästäjälle...

Ruokasäkkejä on turha roudata paikalle, ellei ole laareja minne sapuskat mättää. Ja kauhoja, joilla taas kaapia sapuskaa laareista ruoka-astioihin. Ikea kutsuu, sekin. Ja mistäköhän löytää mittalusikoita? Kun kaikkialla tuntuu olevan yksinomaan ruokalusikka 15ml ja seuraava onkin desi.

Ja mainittakoon, että havahduin myös siihen miten kamalasti kaikkea pientä tilpehööriä pitää taas olla hankkimassa. Yksi sadeloimikin uupuu. Ja hyönteisloimi. Ja ötökkämyrkky loppuu. Ja, ja ja...

Monet hankinnat eivät ole sinällään mikään ongelma, mutta kun kaikkea pitäisi olla hankkimassa kertarysäyksellä, alkaa summat olla jo isompia, kuin mihin rahat riittää. Hevosen hampaatkin olisi kiva tarkastuttaa, koska ikinä ei kannata tuudittautua jonkin eläinlääkäri x:n taannoiseen työhön. Ja hierojakin pitäisi saada paikalle, että saisi laajempaa käsitystä siitä missä mennään. Itsekin olisin pahemman kerran osteopaatin tarpeessa, kun lonkkia kiristää niin, että vinkuu vaan.

Aina joskus sitä miettii, että onko tässä yhtään mitään järkeä. Omat vaatteet on mitä sattuu, kunhan elukalle löytyy garderoobia. Samoin omat ruuat on edullisinta mitä kauppa tarjoaa, kun hevoselle tehdään syväanalyysi sen tarpeista. Onnea on kyllä mies, jolla riittää edes jollain tasolla ymmärrys hevoshullua (paino sanalla hullu) kohtaan.

Case satula: solved

Noniin. Satulanmetsästys on tullut jokseenkin onnellisesti päätökseensä.

Erja kävi taas keskiviikkona hieromassa Firren ja samalla soviteltiin yhteistuumin sovitukseen tilaamani/hakemani satulat. Valikoimassa oli Cliff Barnsby, CTD, Stübben sekä Passier.
Erja ihmetteli, miten olinkin onnistunut haalimaan peräti neljä penkkiä, jotka kaikki istuivat Firren selkään melko hyvin - yksikään ei ollut täysi fiasko.

CB:n Anky oli aivan ihana istua, pehmeä ja tukeva, mutta tietysti näistä se huonoin hevoselle. Näin arvelin jo itsekin kun edellisenä päivänä tein pikatestin kolmelle satulalle. Kävin kaikkien kanssa kyydissä kokeillakseni, ovatko nuo omalle istunnalle mistään kotoisin. Ei jatkoon siis.

CTD Revolution oli aika hyvä, tässäkin riitti säkätila, mutta selkärangantila kapeni satulan takaosaa kohden liikaa. Muuten istuvuus oli mainio, mutta kun oli parempaakin tarjolla, pistettiin tämäkin ei-pinoon.

Stübbenin satula tarjosikin sitten minulle sitä kovasti kaipaamaani polvitukea, ehkä liiankin kanssa. Satula istui hevoselle hyvin ja sai hyväksynnän.
Passierin penkki istui myös hyvin. Tukeva, tasainen fiilis. Polvitukea astetta vähemmän, mutta huomattavasti enemmän kuin nykyisessä Kiefferissä. Tämäkin sai hyväksynnän.

Näinpä valinta ja päätös jäi omalle harteilleni. Erja kehotti tekemään hikitestin, eli satulan alle tulisi laittaa vaikkapa lakana, johon imeytyy hikijäljet ratsastaessa, joista näkee, miten satula on oikeasti kosketuksissa selkään liikkeessä. Ja näinhän minä tein.

Kaivoin kotoa matkaani kaksi vaaleaa tyynyliinaa, jotka joutavat roskiin, ja pistin kokeillen. Ratsastin molemmilla satuloilla samalla tavalla askellajit läpi vähän ympyröitä tehden. Sitten tulin alas, kaivoin tyynyliinat esiin ja tutkailin. Firre kun ei ottanut asiaan mitään kantaa ja liikkui molempien satuloiden alla samalla tavalla, jäi valinta ihan oman harkintani varaan.

Värjäymiä vertaillessani päädyin Passierin penkkiin. Satula on siisti ja kiva istua ja tuntuisi nyt olevan hevoselle oikein hyvä. Hieman epäilyttää kyllä tässäkin se taakse hieman kapeneva selkärangantila, mutta siinäkin sarjassa tämä on parempi kuin nykyinen penkki, jossa tilaa jää taakse vieläkin vähemmän. Ja edestä tämä istuu ainakin paremmin. Joten vaikkei nyt sitten se täydellinen olisikaan, voittaa tämä meidän Kiefferin kevyesti, eli parempaan päin anyway!

Helpotus. Vielä kun saisi tuon edellisen sitten myytyä eteenpäin. Vaikken itse tuosta satulasta liiemmin välitä, onhan se hyvä laatupenkki, vanhempaa mallia, hyvässä kunnossa ja Kiefferiksi kiva istua.

Ja mainittakoon vielä, että hieronnassa näytti melko hyvältä. Takaosa oli priima, toisin kuin viimeksi. Vasen puoli oli hyvä, oikealla oli nytkin jumeja, mutta vähemmän ja vähemmän rajusti kuin edellisellä kerralla. Ou jea!

Satulaa mä metsästän

Jatkona ajatuksilleni hevosen hyvinvoinnista voin jatkaa teeman ympärillä satulan merkeissä.

Satula, tuo vihonviimeinen perhana, on kuitenkin melko oleellinen kapistus, jos hevosella aiotaan ratsastaa (satulan kanssa). Monesti olen seurannut sivusta ihmisten tuskailua, kun heppalle ei tunnu löytyvän passelia penkkiä millään. Ja nyt olen itse siinä tilanteessa, että selaan satulapalveluiden sivuja epätoivon vimmalla ja kiroilen itsekseni.

Onhan noita kaikenlaisia mistä valita, mutta kun varaa ei ole siihen monen tuhannen satulaan...

Firrellä on ihan kiva Kiefferin koulusatula. Kidutus-kiefferiksi se on aika mukava istua ja polvitukien puutteeseen olen alkanut jo tottua. Siis onhan siinä satulassa tuet joo, mutta mitättömät. Satulassa on riittävä säkätila ja se istuu Firren selkään hyvin. Kunnes katsellaan tarkemmin.

Olennaiset asiat satulan sovituksessa ovat satulan leveys, pituus, säkätila ja rungon malli. Satulan leveyttä voi monilla merkeillä säätää, mutta itselläni ei ole tästä kokemusta. Haen sellaisenaan kelvollista penkkiä, eikä muokkausmahdollisuutta ole edes tarvinnut pohtia, kun muokattavat satulat ovat tähänastisen tarkkailuni mukaan muuten malliltaan epäsopivia meille.

Satulan leveys ei korreloi hevosen kylkien leveyden kanssa. Eli lihavampikin hevonen oli olla selältään kapeampi kuin luulisi. Satulan runko ei yllä kuin pätkän verran alaspäin, loppu on pelkkää satulasiipeä, joka taipuu hevosen mukaan. Tilanne meillä onkin se, että tuo Kieffer on aavistuksen liian leveä: vaikka se näyttää istuvan hienosti, ratsastajan paino saa sen painumaan alaspäin ja ottamaan kiinni säkään (syy, miksi meillä käytetään karvaa satulan alla). Jos taas satula olisi liian kapea, se luonnollisesti nipistää ja painaa hevosta. Molemmissa tapauksissa hevosen liike/halu liikkua kärsii.

Satulan pituus on sikäli olennainen asia, että oikean kokoinen satula jakaa ratsastajan painon tasaisesti hevosen selkään. Satula ei sinällään voi olla liian lyhyt, mutta jos varaa on pidempään, se on aina huomattavasti parempi vaihtoehto. Liian pitkä satula taas tuo painetta sinne, minne se ei kuulu, eli hevosen lantioon asti. Eli nou-nou. Meidän Kiefferi on hyvän pituinen, tilaa olisi tosin tuuman tai puolitoista pidemmällekin.

Säkätila ja selkärangantila ovat yksi seikka, joka tässä tuottaa päänvaivaa. Firrellä on hyvin kookas säkä ja selkärangantilaakin satulassa pitäisi olla. Liian kapea selkärangantila johtaa hermojen puristukseen, josta nyt voi kuvitella, miten epämiellyttävää se hevoselle on, etenkin pidemmän päälle. Säkätila taas määrittää sen, mahtuuko penkki selkään painamatta kiinni säkään. Ja taas toisinpäin, jos hevosella on tuskin säkää ollenkaan, luisuu satula helposti eteen. Jättisäkä ja säätön ovat molemmat aika ärsyttäviä selkämalleja, näin satulaa etsiessä.

Satulan etuosassa säkätila on reilu, mutta kapenee taakse päin.

Olennaista satulan istuvuudessa on myös rungon malli. Eli onko satula ihan suora, suorahko, kaarevahko vai vallan kaareva. Satulan mallin tulisi siis mukailla hevosen selkää mahdollisimman hyvin. Eli jos hevosella on ihan suora selkä ja siihen laitetaan kaareva satula: paino ei jakaudu tasaisesti koko satulalle, vaan keskelle. Toisinpäin myös: Suora satula kaarevassa selässä nappaa kiinni etu- ja takakaaren kohdalta, jättäen keskiosan ilmaan kellumaan.
Firrellä on hieman kaareva selkä, eli monet muuten sopivat satulat ovat rungoltaan suoria, ja taas tulee hutia.

Me tarvitaan siis normaali tai kapeahko koulustaula, hieman kaareva, isolla säkä- ja selkärangantilalla, mieluiten 17,5" kokoisena. Ja käytettynä, mahdolliseman edullisesti tietysti ;) Halvalla ei saa hyvää, mutta käytetyn satulan voi saada melko kohtuulliseen hintaan, jos sellainen osuu kohdalle. Joten eipä muuta kuin sovittelemaan...

Neljä penkkiä on nyt kiikarissa, joita hierojan kanssa päästään kohta sovittelemaan. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että joku tärppää. Ei oikeasti huvittaisi ostaa harrastekäyttöön ökykallista laatusatulaa osamaksulla. Se on ainakin varmaa, että satulan ei tarvitse maksaa kuukausipalkkaa enempää, siinä menee jo oma kohtuuden raja :D