Ei kurjuutta kummempaa

Pahoittelut hiljaisuudesta. Meidän arki on rullannut eteenpäin ilman mitään suurempaa raportoitavaa, oma elämä taas heittää vähän häränpyllyä, joka vie aikaa ja energiaa kaikelta. Tietokone ei ole edes ehtinyt aueta päiväkausiin.

Työpaikka vaihtui, iloinen asia, mutta pitkät työpäivät ja uusien hommien tuoma jännitys kyllä syö jaksamista. Tallilla on käyty mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, tekemiset hevosenkin kanssa pitää nyt suunitella etukäteen ja aikatauluttaa. Tavallaan ehkä hyväkin.

Ukko on liikkunut nyt todella hyvin. Osphoksen vaikutuksen pitäisi alkaa nyt näkyä, enkä uskalla vielä juhlistaa lääkkeen vaikutusta, mutta hyvältähän tuo näyttää. Oli miten oli, hevonen on löytänyt liikkumisen ilon, kulkee sillä omalla moottorillaan patistelematta. Sen ilmekin on erilainen, tyytyväisempi. Siitä voimme olettaa, että elukka voi hyvin.

Aika kivan näköinen hevonen. Kiiltää kuin timanki, joka hän on <3

Vatsa on kuitenkin murheenkryyni. Vatsahaavalääkitys syötettiin, hevosen kylkiluut hävisivät kahdessa viikossa melkein näkyvistä, eli selvästi lääkitys auttoi. Paska on ollut oikeastaan koko ajan hyvän näköistä, mutta pyllystä löytyy päivittäin kuivuneet norot kuravettä. Eli pylly vuotaa. Ja tämähän voi johtua hiekasta, vatsahaavasta tai vaikka uudesta säilöpaalista, joka eroaa edellisestä. Arvuuttele nyt sitten.

Päätin syöttää äijälle psyllium-kuurin varoilta, katsotaan mitä tapahtuu. Vatsahaavalääkitys pitänee uskoakseni jossain vaiheessa uusia, mutta asiassa konsultoidaan eläinlääkäriä kun siltä tuntuu. Ruokinnassa pyrin nyt olemaan tekemättä suuria muutoksia, etten aiheuttaisi itse ylimääräistä harmia.

Talliloimi olisi niin ihana, mutta edestä ahdas :(

Rahanmenoa ei edelleenkään ole voitu estää. Ostin Ukolle talliloimen ja vuorettoman sadeloimen. Sadeloimi oli todella hyvä hankinta, mutta kappas vaan kun kelit kylmenivät hetkessä ja käyttöikä jäi tältä vuodelta aika lyhyeen. Talliloimi ehti olla sekin vaan hetken käytössä, kun totesin, että se kinnaa edestä. Ei kiva. Niinpä kävin noukkimassa satulapajasta astetta paksumman horse guardin sadeloimen, joka oli taasen hyvä hankinta. Talliloimen osalta tilasin horzen nettikaupasta harrys horsen toppiksen, jossa on korkeampi etuosa. Tätä on kehuttu, joten toivomme hyvää istuvuutta.

Nuttua niskaan. Horse Guardin sadeloimi istuu hyvin!

Harmittaa vaan pirusti lukuisat hutiostokset, menee rahaa kankkulan kaivoon kun hankkii jotain mitä ei voikaan käyttää ja taas etsitään uutta. Ensiapuna toimisi tietenkin lapasuojus, sen kanssa menettelee huonomminkin istuva kaapu. Ja eikös tuossa viljar shopissa ollut tämän viikonlopun bot-tuotteet alessa, joten alennushaukka iski taas. Huokailen syvään ja toivon, että kohta on saavutettu se piste, jossa en enää kaipaa lisää materiaa.

Arvonta!

Olen pitänyt blogia nyt tovin, ja vaikka rekisteröityneitä lukijoita ei kovin montaa ole, ovat päivittäiset kävijäluvut nousseet nousemistaan.

Niinpä ajattelin järjestää pienen arvonnan, kun blogia kuitenkin käy lukemassa aika huima määrä porukkaa :)  Eli kaikki vaan reippaasti mukaan!


Kaikkien osallistujien kesken arvotaan:

*** Horzen kisasukat & Horslyx-nuolukivi ***

Kisasukat ovat simppelit mustat onesize-sukat Horzen Z-logolla. Sukat ovat ohuet ja miellyttävät jalassa, ja toimivat kisasukkanimityksestä huolimatta oikein hyvin myös tavan talli- ja/tai ratsastussukkina.

Horslyxin nuolukivi on purkissa oleva herkku, jota hevoselle sopii tarjota ihan vaan namina, apuna venytyksissä tai vaikka harhautuksena kengityksessä, eläinlääkärin käsittelyssä tai klipatessa.
Kivessä mausteena on eukalyptus- ja anissiemenöljyä, jonka ansiota se tekee hyvää hengitysteille, mutta sopii loistavasti ihan kaikille hevosille ja poneille. Sisältääpä tuo myös vitamiineja, sekä biotiinia ja sinkkiä.

Osallistuaksesi arvontaan yhdellä arvalla:
1) liity blogin lukijaksi (mikäli sinulla on tili bloggerissa)
2) kommentoi tähän postaukseen nimesi + sähköpostiosoitteesi

 toisen arvan saat jos edellisten lisäksi:
3) esität toivepostauksen.

Arvonta sulkeutuu sunnuntaina 30.8, jonka jälkeen onnetar poimii voittajan.

Materialistin toivelista

Välillä tuntuu, että minulla on astetta vakavampi ongelma. Riippuvuus. Materiahulluus.

Tuossa taannoin minulla oli monen monta päivää Hööksin nettisivut auki, ostoskori täynnä tavaraa, josta säännöllisesti poistin roinaa, jota ei nyt ehkä välttämättä tarvita, ja samalla lisäilin juttuja, koska olivat ihania/alennuksessa/kovin tarpeen.

Oikeasti tässä ei tarvita mitään muuta kuin koulusatula ja BOTin selänlämmitin. Molempien hankinta on vireillä, botti tilattu horzelta ja satulaa metsästän. Vaikka sopivan satulan löytäminen onkin astetta mutkikkaampi projekti ja tulee viemään hetken pidempään...

Anyway, minä kaipaan ja haikeloin tavaran perään kuin hullu. Aikaisemmin olen ihmetellyt ja jopa paheksunut, kun tuntemani hevosenomistajat haalivat tavaraa liioitellusti. Kukaan ei tarvitse kymmenittäin satulahuopia ja sävy-sävyyn istuvia korvahuppuja ja pinteleitä.

Tämä pintelikassi oli aivan pakko saada aikoinaan.

Mutta tässä minä tuskissani kaipaan lilaa huopa+pinteli settiä, koska se sopisi Firrelle niin hyvin. Tosin noin tummalle hevosellehan sopii kaikki värit todella hyvin: turkoosi, punainen ja keltainen setti olisi myös aika kiva, kuten myös lime. Eihän meillä olekaan paljon mitään yhteensopivaa, pelkästään pinkki, mariini, suklaa ja kermanvärinen setti.

Suojiakin meillä on vaan kahdet parit, mutta kun pinkit olisi niin kivat. Ponipinkkiä, jooo. Pappahevoselle vähän herkempää tyyliä. Ding, ding, ding kilisee päässäni, kun siihen vielä saisi ne pinkit glitterbootsit, niin johan oltaisiin. Silmät kostuu liikutuksesta ja innosta jo kun ajattelen sitä näkyä.

Showmasterin Spangle-bootsit. Kuva Hööksin sivuilta.

Vähän tyylikkäämpänä lisänä uskottavan kouluhevosen lookkiin tulisivat tarpeeseen ne pitkään ihailemani pyörönahkaiset suitset. Minun silmääni ne miellyttävät niin kovasti, ovat klassiset ja siistit suitset, jotenkin niin sirot ja sivistyneet. Sydämeni paloa ei helpota se, että eräs tuttu luopuisi omistaan melko edullisesti. Ja kyllähän tässä suitsia tarvitaankin!! Eihän meillä ole kuin nivelsuitset, kanget, kuolaimettomat, juoksutussuitset ja varasuitset. Ja kaksi suitsipaikkaa tallilla....

Koska haaveilla saa aina, katselin ahkerasti myös saappaita. Nuo vekottimet ovat oikeasti sen verran hintavat, että hyvillä kengillä ja chapseillä pärjään oikein hyvin, mutta kyllähän kunnolliset saappaat on hyvä investointi ja myös tyylikysymys.

Eikä nyt ollenkaan lähdetä siihen, miten kävi, kun olin hankkimassa pihattoelämää varten jonkun fleecen ja villaloimen... Niitä on nimittäin nyt niin kattava läjä, että hävettää. Tosi jokainen tuli hankittua facebook-kirppiksiltä edullisesti, joten nostan itselleni hattua ja toivon hevosen olevan pakkasten tullessa edelleen hengissä.

Ikean vetoketjulliset dimpa-kassit ovat tavarahamsterin ystävä, kuivatusloimet siistissä paketissa.

Samalla tähystän melkein päivittäin erinäisten verkkokauppojen tarjoussivuja, koska sieltä voi löytyä vaikka mitä. Ja jos joku on alennuksessa, se kannattaa hankkia. Toissijaista on, tarvitaanko kyseistä vehjettä oikeasti. Tai miten määritellään "oikeasti tarvitseminen" ;)

"Oikeasti tarvitsen" säkillisen huopia...

Itsehillintää olen harjoittanut jo lukuisia kertoja, sulkenut sivustot ja antanut olla. Mutta mikä siinä onkin niin ihanaa selata hevostarvikkeita. Olen mennyt hieman rikki, suhteellisuudentaju pettää, mutta onneksi tilin saldo palauttaa aina uudelleen maan pinnalle.

It's a lifestyle

Kuten aiemmin mainitsin, tulin muuttostressin sekoittamana tilanneeksi hyvänmielen paketin horzen verkkokaupasta. Raha ei tee onnelliseksi, mutta hevosvarusteita sillä saa, joka liippaa hyvin läheltä.

Hörhelö sinisessä ulkoilupuvussaan.

Ostoskoriin päätyivät mm. uusi satulavyö, tarha- sekä ratsastussuojat, kisatakki kevätkautta ajatellen ja parit pintelit, jotta saadaan väriskaalat kuntoon satulahuopien kanssa.

Itse olen ollut Horzeen todella tyytyväinen, sillä nettikaupasta tilaaminen käy niin kovin helposti, omaan budjettiini nähden liiankin helposti ;)  Horzen omat tuotteet ovat yleensä hinnaltaan huomattavasti edullisempia kuin vastaavat "merkkituotteet", mutta laadussa ei ole minun kokemukseni mukaan ollut mitään valittamista. Käyttötavaraa kaikki hevosvarusteet kuitenkin ovat ja kovassa käytössä ne kuluvat.

Jouduin taannoin heittämään yhdet ratsastushousut roskiin ja jäin miettimään, että kyseiset pöksyt ostin Horzelta varmaan 6 vuotta takaperin. Aika hyvin olivat kestäneet, sanoisin!

Herkkähipiäinen Zeta alkoi talven alkaessa kaljuuntua kainaloistaan, kun hän vaihtoi karvaa vähän liiankin innokkaasti. Aikani tarkkailin kainaloiden tilannetta, joista tavan nahkavyö söi karvoja hitaasti mutta varmasti, ja päätin, että nyt on lampaankarvaisen vyön paikka. Näitähän on tarjolla pelkkinä pehmusteina sekä lampaisina vöinä, ja vertailussa voitti tämä Harleigh -koulusatulavyö. Voimme sitten kesän ja hikoilun tullen taas siirtyä käyttämään vanhaa nahkavyötä, kun näin talviaikaan tämä palvelee hienosti. Eikä muuten hankaa eikä paina!!

Laval -suojat

Lisäksi aikaisemminkin jo tuskailemani suojaongelma pakotti etsimään uusia kouluratsastussuojia, jotka eivät hankaisi herkkiksen jalkoja. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, vaikka puhtaan lumisella kentällä onkin ollut hyvä käyttää varmoja pinteleitä. Ja kyllä, monet pintelit sekä pintelipatjat ovat nekin Horzen omaa mallistoa, hintataiston helposti voittaneina.

Näin hokkiaikaan Zeta joutuu käyttämään tarhasuojia sekä putseja, koska herra koheltaja on varsin tapaturma-altis. Alkuun suojat oli vain etujaloissa, mutta kunnes eräs talvipäivä löysin hänet tarhasta kiitettävän kokoinen verikimpale takasääreen jäätyneenä (kiitämme kovaa pakkasta, haava oli mennyt umpeen ja tullut kylmätyksi luontoäidin toimesta nopeasti) totesin, että parempi pelata varman päälle ja iskeä suojat myös takasiin. Ruunat kun tarhaavat kimpassa, saattaa vauhtia ja tanssiliikkeitä olla reiluissa määrin. Better safe than sorry.

Herkkähipiäiselle tarhasuojien löytäminen onkin sitten taas asia erikseen, mutta Horzelta onneksi löytyy näitä kevyitä suojia. Teddykarvainen sisäpinta ei hankaa, mutta antaa suojalle sen verran massaa, että suojaavat kolhuilta. Nämä "lärpäkkeet" ovat aikas huiput!
Lisäksi iloitsen tietenkin värivaihtoehdoista, joilla sain Mister Zetan tarha-asun kruunattua.

Uusi riimu kuului toki asiaan, mariininsinisenä tietysti.

Nice-riimu.

Ostoshuumassani tulen napanneeksi kyytiin myös pehmustesetin. Nämä viritettynä kunnon nahkariimuun takaavat oikein tyylikkään (tai no, makuasia) kuljetuslookin. Sisälläni elää edelleen se hölmö pieni ponityttö, joka näki hienoja kisahevosia kaikki paikat pehmustettuna - ja toteuttaa tätä mielikuvaa nyt omalle kopukalleen. Jotta tätä viritelmää päästäisiin jopa käyttämään, pitäisi varmaan lähteä valmennustunnille jonnekin toiselle tallille, mutta eiköhän me pian ehditä.

Lisäksi kun nyt tuote-esittelyä harrastetaan täytyy mainita myös tämä Equifixin nahkabalsami, joka oli todella positiivinen yllätys! Mehiläisvahaa sisältävä balsami tuntuu ja tuoksuu hyvälle, ja jättää nahan mielestäni varsin miellyttävän tuntuiseksi. Iso peukku!

Ja vaikka tämä hankita tulikin tehtyä jo syksymmällä, joudun ilokseni
toteamaan olleeni väärässä.

Supreme Desta -chapsit

Tilasin nimittäin jotkut keinonahkachapsit kakkoschapseiksi ja olin hieman pettynyt. Kyseisen chapsin nilkkaosa oli niin reilu, että se vähän hölmösti lerpsotti sirojen kenkieni kanssa. Nyt talviaikaan kun käytössä useimmiten onkin talviratsastuskengät, aika jykevät sellaiset, ovat nänä kyseiset chapsit ainoat, jotka mahtuvat nilkasta asiallisesti reilummankin kengän päälle.

Onhan se varsin kiva voida kylmilläkin keleillä näyttää asialliselta, eikä vaan humpsutella kuomat jalassa puskailu-tyyliin menemään!

Nyt on kuitenkin mitta (ja kaapit) täynnä. Ostokset saavat olla vähäksi aikaa tehty. Uutta ulkoloimea kyllä katselen kirpparilta, kun pojat ovat tehokkaasti silpunneet Zetan takkia, mutta kaikki muu tarpeellinen ja tarpeeton saa jäädä hetkeksi kummittelemaan kaupan hyllylle.

Tulin nimittäin keksineeksi aivan uuden rahareiän, mutta siitä myöhemmin lisää!