Säikähdyksellä selvittiin

Sunnuntain jälkeen ramppasin tallilla pari päivää aamuin illoin kylmäämässä ja arnikoimassa Firren koipea. Tiistaihin mennessä käynti oli jo normaalia, mutta kun liinan päässä katsoin hevosen liikettä myös ravissa, oli se kuitenkin epäpuhdas. Keskiviikkona näytti jo paremmalta.

Torstaina kipusin taas kyytiin ja kokeilin selästä käsin miltä liike tuntuu. Huojennus oli valtava, kun hevonen liikkui ratsastajankin kanssa taas puhtaasti. Selvittiin siis todellakin pelkällä säikähdyksellä ja lihastärskyllä.

Pappaa kävelypäivät eivät haitanneet, pääsihän hän keskittymään olennaiseen.

Pappamobiili seistä törötti sairastarhassa ja kävi kanssani lyhyillä kävelyillä 4 päivää. Hänen keuhkonsa kiittävät. Terveelle hevoselle parin päivän seisominen nyt ei tuntuisi missään, mutta keuhkovammaisen kohdalla se liikkuminen on niin tärkeää. Eilen ja tänään liikkellelähtö onkin ollut varsin köhäisää, muttei sentään jatkunut koko liikutuksen ajan.

Toiveikkaana mennään siis tälläkin saralla. Jos hengityselimistön tilanne olisi nyt sen verran tasapainossa, että lyhyt liikuntatauko ei romuttaisi koko hommaa taas alkutekijöihinsä. Ja samalla toivon, että uusia huonon tuurin haavereita ei tulisi ihan heti uudestaan. Palauttaessani hevosen pihattoon jäin crazy horseladyn lailla sivustalle istuskelemaan ja tarkkailemaan tilannetta. Ihan kuin yksi akka siinä voisi mitään tehdä, jos hevoset keskenään nahistelevat ja jotain sattuu...

Pappa ja junioriystävänsä Ripa.

Mutta ehkä tämä nyt tästä. Toivossa on tunnetusti hyvä elää.

Firbula taitaa tosin olla aika toivoton? :D

Tilannepäivitys uudesta kodista

Sunnuntaisin muuttourakan jälkeen alkoi uusi, jännittävä viikko.
Maanantaina (ja rehellisyyden nimissä tiistainakin) muljui vielä vatsassa, kun lähdin noutamaan hevostani pihatosta. Kaikki oli kuitenkin hyvin, hevonen ehjä, heinä maistuu, pissaa tulee, eli juodakin tajuaa.

Mössöruoka, jolla saan herran lukuiset lisäravinteet syötettyä, maistuu hieman huonosti edelleen, mutta kauraa lisäämällä sapuska on uponnut jotenkuten. Eli noin kaikenkaikkiaan hevosella kaikki hyvin.

Kentältä voi tarkkailla varsojen menoa

Maanantaina hölkkäiltiin issikoiden ovaalibaanalla ja tiistaina testattiin kenttä. Fifi oli selvästi hieman väsynyt, eikä liikkunut kovin innokkaasti, jota ei auttanut oma raipan ja kannuksien pois jättäminen, kun ajattelin vaan rennosti vähän humputella.

Makuuhallin muoviliuskat ei enää pelota, uskaltaa rohkeasti kulkea!

Siinä sitten yritin saada elukkaa liikkeelle ja tiistain ratsastuksesta saamani kuvamateriaali sai aika pahan mielen aikaan. Niinpä keskiviikkona kentän kiertäminen ei järin innostanut ja lähdettiin tutkimaan maastoja. Siellä alkoi herran tohveli nousta jo innokkaammin.

Ratsastuksen jälkeen huomasin kainalossa pienen hankauman, lienikö sitten kaverin haukkaisu vai itikanpurema, jota vyö oli hangannut lisää, mutta torstaina hömpättiin ilman satulaa melko rennosti.

Kesämahaan vähän täytettä

Perjantaille kaivoin esiin lampaankarvaisen satulavyön. Tehtiin alkuverkat sisällä, kaatosateen loputtua siirryttiin ulos tekemään vähän siirtymisiä. Kova oli yritys ratsastaa vähän paremmin.
Päivä päättyi vielä pedikyyriin, eli kengitykseen. Uudella tallilla käy minulle entuudestaan tuttu, huippuhyvä kengittäjä säännöllisesti, joten kyllä kelpaa.

Kengittäessä oli tylsää. Hyvin tylsää.

Fifi on saanut suokkijuniorista hyvän kaverin, eikä muidenkaan pihattoasukkien kanssa ole mitään kahnauksia. Pieniä naarmuja löytyy sieltä täältä, mutta mitään merkittäviä haavereita ei ole tullut. Hieman väsynyt hän lienee, mikä nyt ei tällaisen elämänmuutoksen jälkeen ole mikään ihme, mutta käyttäytyy todella asiallisesti. Yskää ei ole ollut laisinkaan.

Savimonsteri.

Minua huolestuttaa kuitenkin kovasti liikuttaessa ilmenevä haluttomuus edetä kunnolla. Josko satulan istuvuus alkaa olla jo liian huono? Ihan täydellinenhän se ei alkujakaan ollut, mutta romaanilla kohotettuna ihan kelvollinen. Uusia satuloita olen tässä netin syövereistä katsellut, mutta nyt pitäisi valita mitä tilaa sovitukseen. Toisaalta hevonen voi olla jumissa muistakin syistä, ilmat ovat olleet kovin viileät, stressiä ja jännitystä riittää, ja ratsastaja on ollut aika huono.

Noh, tiedossa on hierontaa ja satulansovitusta.
Eiköhän tästä vielä hyvä tule.

Muuttopäivä

Sunnuntaina heräsin ennen kellonsoittoa, mahaa nipisti ja stressitaso oli silmien avautumisesta lähtien aika katossa. Meillä oli edessä muuttopäivä.

Kahvia koneeseen ja liikkeelle. Kaveri oli tulossa avuksi ja oltiin iloisesti puoli tuntia etuajassa pihalla odottamassa, kun olin niin tohkeissani, että aikataulut meni sekaisin.

Aamupalaa autossa.

Päästiin kuitenkin ajoissa liikkeelle. Irtojuoksutin Firren isolla ympyrällä, että päivälle tulisi edes jotain liikuntaa. Poika jolkotteli aika kivasti menemään. Herralle tarjoiltiin mössöt ja pidettiin back on trackia selässä, kun itse tankkasin lisää kahvia hermostuksissani.

Auto oli tosiaan saatu pakattua edellisenä iltana, joten jäljelle jäi vaan kaikkien kaappien tarkastus, ettei nyt unohtunut mitään, ja sitten päästiin matkaan.

Pappa oli taas sitä mieltä, että hän ei mieluummin tulisi autoon ja kolisutti lastaussiltaa etusillaan, pyllyn heittelehtiessä vuorotellen eri puolille karkkun, eteenpäin ei oltu kuitenkaan tulossa. Oma hermostuneisuus ei tietenkään auttanut asiaa erityisemmin, mutta ei siinä ehditty kuin viitisen minuuttia tuskailla, ja herra marssi autoon kertalaakista.

Valmiina matkaan.

Aamupäivän sää oli harmaa ja liikenne hiljaista, matka taittui siis hyvin rauhallisissa merkeissä. Parempi puolisko ajoi hevosauton, itse köröttelin perässä. Painotin ensimmäistä kertaa hevosta kuljettavalle, että mutkia ei sitten vedetä suoraksi, ja kyyti olikin oikein tasaista :)

Päästiin perille, purettiin hevonen ja vietiin se melkolailla suoraan pihattoon. Issikat katsoivat uutta tulokasta uteliaina, mutta eivät jaksaneet liiemmin vaivautua reagoimaan. Uusin tulokas, nuori suokki, oli taas aivan pähkinöinä ja alkoi seuraamaan Fifiä kuin hai laivaa. Kiljahtelua ja vinkumista riitti, sitten taas  ravailtiin samaan tahtiin rinta rinnan, ja vinguttiin lisää.

Rauhanomaiselta vaikutti, joten hiljalleen oma stressitaso alkoi laskea. Tuijotin hevosten menoa pitkän tovin, sitten purettiin kamat ja siivottiin auto. Muut lähtivät palauttamaan menopeliä, kun itse jäin vähän järjestelemään meidän kamppeita ja tuijottamaan hevostani vähän lisää.
Ja tavaraahan meillä riitti, varsinkin kun olen tässä haalinut kirppiksiltä kuivatusloimia pihattoelämää varten, ja onhan tuossa nyt varasuojaa ja -riimua, jokuset suitset ja huovat ja muut hilavitkuttimet.

Huominen jännittää toisaalta myös. Onko hevonen kunnossa, nahisteleeko se muiden kanssa, malttaako se syödä ja juoda? Miten se käyttäytyy uudessa paikassa, miten me kotiudutaan?
Eikä pelkästään hevonen, vaan minä toki myös. Talli vaikuttaa todella, todella ihanalta. Ihmiset on hyväntuulisia ja juttelee, joten varmasti viihdytään, mutta samalla tietysti harmittaa ihan kamalasti jättää taakse talli, jolla olen nyt pitkään viihtynyt kuin kotonani.

Muuttoaikeita

Hevosen vointia on tässä pähkäilty nyt puolelta jos toiselta. Lopputulema on se, että pappaheppa pitäisi siirtää ennen laidunkauden loppumista pihattoon, jotta sillä on realistinen mahdollisuus pysyä oireettomana ja lopulta siis jäädä henkiin.

Viimeviikkoisen klinikkareissun jälkeen olin niin lannistunut, että olisin voinut jättää hevosen suoraan sinne, menkööt kun on mennäkseen, mutta jokusen yön yli nukuttuani jaksan taas olla toiveikkaampi. Fifillä on kuitenkin ikäisekseen kaikki muu kunnossa, ja ukko voisi elellä iloisesti vielä vuosikausia, jos keuhkot pysyvät jokseenkin kunnossa. Niinpä täytyy yrittää.

Hylkäsin hevoseni keskelle kenttää, hän ei uskaltanut liikkua :D

Olen taas kerran viettänyt aikaa googlen seurassa ja etsinyt pihattopaikkoja tarjoavia talleja kohtuullisen matkan päästä. Useampia varteenotettavia vaihtoehtoja olenkin jo bongannut, joten seuraava askel olisi ryhtyä miettimään ja järjestelemään käytännön asioita. Hevosen muuttaminen ei tapahdu ihan kädenkäänteessä.

Lisäksi tämä muutos tulee vaatimaan meiltä aikamoista elämäntapamuutosta. Tai no, Firbula on varmaan onnellinen saadessaan möllöttää pihalla hevosseurassa ja nautiskella vapaata heinää, mutta itse olenkin uuden äärellä. Talvikarvaa, märkää, hien kuivattelua, loimien kanssa pelaamista... Eipä tuo nyt mikään ongelma ole, mutta ulkona asuvan hevosen kanssa pitänee talvella hieman miettiä asioita, joita ei lämpimässä tallissa tarvitse pohtia.

Samalla tietysti surettaa jo etukäteen, että taakse jää talli, joka on kuin toinen koti ja se superhyvä talliporukka, jossa on viihtynyt niin älyttömän hyvin. Toivottavaa tietysti on, että uudeltakin tallillta löytyy hyviä tyyppejä ja hyvä henki, mutta eiväthän nekään vanhoja tuttavuuksia korvaa.
Lisäksi havahduin siihen, että joudun hankkimaan roppakaupalla erinäistä tavaraa, joka on ollut meidän tallilla yleisessä käytössä: ensiapukaapin sisältö, shampoota, rehuja, heijastimia, loimia, kuppia, kauhaa ja ties mitä hilavitkutinta. Periaatteessa hykertelen ajatukselle, että joudun taas vähän shoppailemaan, mutta kukkaro ei yllättäen kamalasti kiitä.

Katsotaan mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan.