Ei köyhä eikä kipee

Sairastuvalta päivää! Otsikolla viittaan siis hevoseeni, itsehän olen parhaillaan molempia.

Keskiviikkona oli jo vähän heikko fiilis, joten ajattelin päästä helpolla ja irtojuoksuttaa hevoseläimeni. Kentälle vaan ja menoksi, joka olikin Ukon mielestä varsin hauskaa, mutta vihreä siellä kentän laidalla houkutti liikaa. Paristi yritin hätistellä poikaa juoksemaan, mutta häntä töttöröllä hän vaan ravasi pitkää sivua eteenpäin ja jatkoi syömistä.

Pakko oli siis lassota poika kiinni ja pistää juoksemaan ympyrälle. Irti pääsemisen riemu kuitenkin oli saanut jotain aikaan ja liinan päässä liiteli sitten villihevonen. Hienohan se oli, mutta vauhti meinasi mennä vähän överiksi. Ja vähän menikin, jolloin ohjaustehosteet pettivät ja tätihenkilö narun päässä mätkähti kumoon. Onneksi ei ollut kukaan näkemässä, noloa tuollainen. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kertoo ehkä jotain yleisestä olotilasta, kun ei pystyssäkään pysy kun hepo kiskaisee :D

Bot-loimikin oli jo lentoon lähdössä kun mentiin niin vauhdilla. Onneksi oli eturemmi matkassa.

Noh, hevonen on onneksi kaikesta hölmöydestään huolimatta tuhottoman kiltti ja silmät pyörien jatkoi ympyrällä, jolloin kampesin itseni vaan tyylikkäästi hiekasta ja jatkoimme vähän hyssytellen juoksua. Vaikka riimulla juoksuttaminen ei lisää hallintaa, olen toisaalta iloinen, ettei kuolaimia ollut, koska veto suuhun olisi ollut aika hurja siinä kohtaa. Kävi kyllä mielessä, että kapsoni voisi olla aika kova juttu. Keksinpähän taas jotain hankintalistalle...

Pienen episodimme jälkeen Ukko esitteli hienoa liikettä ihan sivistyneesti ja uskalsin jopa irrottaa toisen käden kuvaamista varten. Turvallisuus ennen kaikkea jne. On se kyllä hieno hevonen, jos nyt vaan päästäisiin johonkin hyvään tilaan terveyden ja mielenterveyden kannalta, niin osaisin ehkä iloitakin asiasta. Parhaillaan vaan odotan hevosen menehtymistä ähkyyn tai sydänkohtaukseen.

Olkoon. Flunssan selätys olisi ihan kohdillaan, joten rallipäivää seuraavana en halunnut itse hikoilemaan ainaisen pieleen menevän kerrospukeutumiseni kanssa, vaan pyysin valkkua kyytiin. Olipahan taas valaisevaa, kun paremmalla perstuntumalla varustettu ihminen tunnusteli hevoseläimeni liikkumista. Eteenpäin on menty, Ukko oli kuulemma ihan erilainen, elastinen ja miellyttävämpi kuin edelliskerralla (olisikohan ollut kesäkuuta) kun hän kävi kyydissä. Mutta vinoutta on, oikea puoli fuskaa, ja siihen pitää nyt kiinnittää todella huomiota.

Projekti siis jatkukoon.

Materialistin toivelista

Välillä tuntuu, että minulla on astetta vakavampi ongelma. Riippuvuus. Materiahulluus.

Tuossa taannoin minulla oli monen monta päivää Hööksin nettisivut auki, ostoskori täynnä tavaraa, josta säännöllisesti poistin roinaa, jota ei nyt ehkä välttämättä tarvita, ja samalla lisäilin juttuja, koska olivat ihania/alennuksessa/kovin tarpeen.

Oikeasti tässä ei tarvita mitään muuta kuin koulusatula ja BOTin selänlämmitin. Molempien hankinta on vireillä, botti tilattu horzelta ja satulaa metsästän. Vaikka sopivan satulan löytäminen onkin astetta mutkikkaampi projekti ja tulee viemään hetken pidempään...

Anyway, minä kaipaan ja haikeloin tavaran perään kuin hullu. Aikaisemmin olen ihmetellyt ja jopa paheksunut, kun tuntemani hevosenomistajat haalivat tavaraa liioitellusti. Kukaan ei tarvitse kymmenittäin satulahuopia ja sävy-sävyyn istuvia korvahuppuja ja pinteleitä.

Tämä pintelikassi oli aivan pakko saada aikoinaan.

Mutta tässä minä tuskissani kaipaan lilaa huopa+pinteli settiä, koska se sopisi Firrelle niin hyvin. Tosin noin tummalle hevosellehan sopii kaikki värit todella hyvin: turkoosi, punainen ja keltainen setti olisi myös aika kiva, kuten myös lime. Eihän meillä olekaan paljon mitään yhteensopivaa, pelkästään pinkki, mariini, suklaa ja kermanvärinen setti.

Suojiakin meillä on vaan kahdet parit, mutta kun pinkit olisi niin kivat. Ponipinkkiä, jooo. Pappahevoselle vähän herkempää tyyliä. Ding, ding, ding kilisee päässäni, kun siihen vielä saisi ne pinkit glitterbootsit, niin johan oltaisiin. Silmät kostuu liikutuksesta ja innosta jo kun ajattelen sitä näkyä.

Showmasterin Spangle-bootsit. Kuva Hööksin sivuilta.

Vähän tyylikkäämpänä lisänä uskottavan kouluhevosen lookkiin tulisivat tarpeeseen ne pitkään ihailemani pyörönahkaiset suitset. Minun silmääni ne miellyttävät niin kovasti, ovat klassiset ja siistit suitset, jotenkin niin sirot ja sivistyneet. Sydämeni paloa ei helpota se, että eräs tuttu luopuisi omistaan melko edullisesti. Ja kyllähän tässä suitsia tarvitaankin!! Eihän meillä ole kuin nivelsuitset, kanget, kuolaimettomat, juoksutussuitset ja varasuitset. Ja kaksi suitsipaikkaa tallilla....

Koska haaveilla saa aina, katselin ahkerasti myös saappaita. Nuo vekottimet ovat oikeasti sen verran hintavat, että hyvillä kengillä ja chapseillä pärjään oikein hyvin, mutta kyllähän kunnolliset saappaat on hyvä investointi ja myös tyylikysymys.

Eikä nyt ollenkaan lähdetä siihen, miten kävi, kun olin hankkimassa pihattoelämää varten jonkun fleecen ja villaloimen... Niitä on nimittäin nyt niin kattava läjä, että hävettää. Tosi jokainen tuli hankittua facebook-kirppiksiltä edullisesti, joten nostan itselleni hattua ja toivon hevosen olevan pakkasten tullessa edelleen hengissä.

Ikean vetoketjulliset dimpa-kassit ovat tavarahamsterin ystävä, kuivatusloimet siistissä paketissa.

Samalla tähystän melkein päivittäin erinäisten verkkokauppojen tarjoussivuja, koska sieltä voi löytyä vaikka mitä. Ja jos joku on alennuksessa, se kannattaa hankkia. Toissijaista on, tarvitaanko kyseistä vehjettä oikeasti. Tai miten määritellään "oikeasti tarvitseminen" ;)

"Oikeasti tarvitsen" säkillisen huopia...

Itsehillintää olen harjoittanut jo lukuisia kertoja, sulkenut sivustot ja antanut olla. Mutta mikä siinä onkin niin ihanaa selata hevostarvikkeita. Olen mennyt hieman rikki, suhteellisuudentaju pettää, mutta onneksi tilin saldo palauttaa aina uudelleen maan pinnalle.