Mallipoika

Jäin tuossa jo aiemmin kesällä miettimään, että olisipa mukava laittaa Ukkeli ihan kisakuntoon valokuvia varten, kun oikeaa kisatilannetta tullaan tuskin lähiaikoina, tai edes kaukoaikoina, näkemään.

Kenttä oli kunnostustöiden takia pois käytöstä useamman viikon ja vettä tuli päivästä toiseen. Ehti tulla syksy, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: päästiin kuvaamaan!

Pistettiin Ukko vuokraajansa kanssa edustuskuntoon ja pörrättiin vähän pihalla pönöttämässä. Sitten tuo näppärämpi osapuoli meistä sai jumpata hevosen läpi, jonka jälkeen kävin ravaamassa loppuravit viritetyllä ferrarilla.

Oli aika hauska tunne hypätä valmiiksi hyvän hevosen selkään, yleensä kun sellainen oikeasti iso, letkeä ravi on kovan työn takana. Nyt se oli valmiina tarjolla, että kyllä kelpasi tädin kevennellä :D

Valokuvaushömppä ei tietenkään ollut muulin mieleen, koska tylsäähän tuollainen paikallaan seisoskelu on. Hyvittelynä hän pääsi kuitenkin hierojan käsittelyyn koettelemuksen jälkeen.
Ja hyvä niin, pyllystä löytyi yksi pahempi kohta, joka lienee tullut laitumella rallittelusta tai tiedä sitten mistä. Mutta pyllyä saadaan nyt kyhnytellä arnikalla päivittäin.

Lavatkin oli melko jumissa, muttei mitään dramaattista. Töitä on tehty. Samoin lannealue oli kireä, mutta lähti kivasti aukeamaan, joten olkaamme tyytyväisiä.

Syksyn iloista nautimme tänäänkin, kun niin koirasta kuin hevosesta löytyi ensimmäiset punkit. Hyh.

Kevättä rinnassa

Viime keväänä kavio nousi näin koreasti

Nyt en tiedä mistä tuulee, mutta Firre on ihastuttavan täynnä virtaa ja elämäniloa. Lieneekö ukkelilla kevättä rinnassa? :D

Vietin viikonlopun ahkerasti töissä ja vuokraaja kävi jumppaamassa pojan kanssa itsekseen ja valmennuksessa. F oli kuulemma ollut kovin tomera ja ottanut välillä ihan kierroksia, mikä ei hänelle ole kovin ominaista. Tavallaan superhienoa, kun puhtia riittää niin treenit varmasti sujuu paremmin, nyt kun kenttäkin alkaa olla sula.

Eilen en voinut pidättää naurua, kun kävin illan hämärässä taluttamassa Fiippaa ennen hierontaa ja ukko otti tarhassa ravailevista hevosista vähän kipinää ja alkoi pöristä ja steppailla. Päästin pojan sitten vielä tarhaan irti, että juskoot jos juoksettaa. Siinähän Pappa pisti häntä töttöröllä passagea kehiin, että alkaa tuossakin raadossa näemmä voimaa riittää :D  Samalla F pörisi ja puhisi kuin mikäkin lohikäärme. Valitettavasti oli jo niin pimeää, että videolla ei olisi näkynyt mitään, mutta tuo episodi olisi kyllä ollut ikuistamisen arvoinen.

Tiedä sitten onko nokkosen syöttäminen oikeasti piristänyt ja virkistänyt hevosta, mutta tuokin lisuke saa ruusunmarjan kanssa vaihdellen jäädä ruokalistalle. Lisäksi oli aikamoinen ilouutinen kun F hierojan käsissä oli kyllä jumissa kaikkialta, muttei samalla tavalla kipeä, kuten monesti aikaisemmin hieronnassa on todettu. Iilimatoja ei nyt laitettu, vaan leivottiin ukko auki. Viikonlopun tehotreenin jälkeen ei sinällään ole mikään ihme, että lihaksia kiristää. Ei siis huolta tästä ja jatketaan samaan malliin.

Ensi viikolla kenties katsotaan uusi hieronta ja laitetaan iilimadotkin, jos lapojen kireys ei ole huomattavasti helpottanut. Mutta nyt vaan humpataan, jumpataan ja nautitaan auringosta :)

Wellness-päivä

Herra Z sai tänään nauttia oikein viiden tähden palvelusta.
Itse raahustin tallille jo seitsemältä, tarjoilin herralle (ja koko tallille) aamupalaa ja sitten saapuikin hieroja Sari Kuupakko.

Jo jonkin aikaa Zeta on ollut hieman vino ja vasen kierros on ollut huomattavasti hankalampi. Kovasti olen yrittänyt heti alussa taivutella sisään ja ulos, sekä jumppailla muutenkin, mutta tiesinhän minä ukkelin olevan oikeasti jumissa.

Sari testasi Zetan liikkuvuutta aluksi taivuttamalla jalkoja hieman. Heti kävi selväksi, että koko oikea puoli on ihan juntturassa, siinä missä vasemmalla puolella ongelmia ei ollut. Hevonen oli aivan toispuoleinen. Siinä sitten leivottiin ja nujutettiin, ja lopussa jalat taipuivat saman verran.

rento ukkeli

Tehtäväksi saatiin porkkanajumppa, jotta Zeta ihan omaehtoisesti taivuttaisi ja venyttäisi itseään auki. Ratsastaessa taivutellaan toki myös ja tehdään mielellään väistöjä. Puomityöskentelykin olisi hyväksi lapojen liikuttamiseksi.

Hierojan jälkeen paikalle saatui kengittäjä ja Z sai vihdoin uudet popot. Herra kun on tässä vuorotellen tiputellut takakenkiään, jotka on napautettu tallinpitäjän toimesta näppärästi kiinni, kunnes toisessa kaviossa oli vähän rispaantumaa. Jätettiin tuo jalka ammattilaiselle. Hevosen liikutus onkin sitten ollut vähän epämääräistä pari päivää. Onneksi lunta on riittänyt niin, että on uskaltanut edes jotenkin liikuttaa, kun on ollut pehmeä pohja.

No nyt helpotti. Ja kyllä pojan kelpasi päästä tarhaan rälläämään ponikaverinsa Laikun kanssa, kun itse jäin talliin lappaamaan paskaa. Ihana vapaapäivä, 8h tallilla.