Varusteurheilua, vai sopivilla varusteilla urheilua

Välillä pistää ketuttamaan, kun ihan taukoamatta keksin ollan jotain vailla. Tähän mennessä olen menettänyt huikeat määrät rahaa hoidattamalla hevosta, hankkimalla suojia, harjoja, riimua, kuolainta, satulavöitä, rehuja, lisäravinteita, huopia, loimia, kippoja ja kuppeja, linimenttiä ja ötökkämyrkkyä, yhtä jos toista... Kaikki muutaman kuukauden sisään, jolloin touhu alkaa jo tuntua lompakossa.

Mutta minkäs teet, vaikka hevosten ei tarvitsekaan olla varusteurheilua, täytyy varusteiden kuitenkin olla hyvät, jotta voidaan edes urheilla. Satulaprojektimme sentään  tuli onnellisesti päätökseensä: vaihtoehtoina oli ensimmäisenä Wintec Isabell, hinta satulaksi aika huokea. Toisena taas uudempi Kieffer, miellyttävä, mutta uudenveroisen hintainen, jonka päälle olsi tiedossa vielä rungonmuokkaus yhtä kapeampaan. Päädyimme Winteciin ja hevosen selkä onkin noussut huomattavasti, töitä on tehty ja lihasta on kertynyt.

Tosin satula on kuppimaisella istuimellaan omalle ahterilleni aika kamala. Polvituet jouduin jo ottamaan satulasta irti, onneksi tarroilla kiinnitetyt tuet sentään saa pois, mutta sittenkään en pääse siellä hyvään asentoon. Ja nyt kun hevosella alkaa olla selkää, voimme jo alkaa katsella uutta satulaa. Ajatus sovitusrumban aloittamisesta uudelleen puistattaa, mutta jos meinaan omaa istuntaani kehittää paremmaksi, tarvitaan myös minulle hyvä satula.

Yleissatulaa kyllä lähden ensiksi hakemaan, sillä siinä nyt voisi humputella koulua ja tukevasti myös puomijumppaa, ehkä niitä pikkuruisia hyppyjäkin. Lisätuki kunnon satulasta ei haittaisi ollenkaan, kun pikkuhepalla on sitä liikettä vähän enemmän, kuin mihin täti on tottunut.

Suitsien kanssa ollaan tässä mietitty yhtä jos toista. Menin jokusen kerran täysin ilman turparemmiä, mutta open mielestä ihan tavallinen turpis olisi hyvä olla. Alaturparemmeistä ei välitetä kumpikaan, mutta josko ihan normaali turpis vähän hillitsisi kielellä pelaamista, jota Ukko usein harjoittaa. No, viritin remmin takaisin. Mutta ajatus heräsi, että jos ne hiton Micklemit olisi tälle hevoselle just eikä melkeen... Ukon kaltainen superherkkis saattaisi nimittäin oikeasti hyötyä niistä. Onnekseni Hööksin syysmallistoon tuli feikkiversio, johon kukkaron nyörit antoivat myöden. En nyt tiedä ovatko nämä yhtä hyvät, jääkö ne tietyt hermopisteet nyt todella vaille painetta, mutta ainakin suitset istuvat hyvin ja näyttävät kivoilta. Ja saatiin se alaturparemmi kaupanpäällisinä, vaikken sitä kireälle aio kiskoa edelleenkään.

Levoton suu on vaatinut myös pohdintaa kuolaimien suhteen. Itse tykkään tuosta oliivikolmipalasta eniten, se on todella perus, mutta kolmipalana (omasta mielestäni) niveltä pehmeämpi, ja oliivirenkaiden ansiosta tukevampi. Ostin jo alkukesästä Ukolle suoran happy mouth-kuolaimen, josko se asettuisi ahtaaseen suuhun paremmin? En tiedä, hyvin kyseinen kuolain hevoselle kelpaa, mutta se taitaa kolmipalalla toimia kuitenkin hieman paremmin. Vaihteluahan sitä suositellaan, joten meillä on käytössä kahdet suitset eri kuolaimilla, niin voidaan vaihdella rauhassa. Sain tuossa testiin myös yhden Myler-kuolaimen, jossa kaikki ovat liikkuivat vapaasti ja kielentilaa oli paljon. Kiva kuolain, mutta ei huomattavaa eroa siinäkään. En lunastanut omaksi.

Joululahjaksi ajattelin hankkia kokeiluun Bombersin Happy Tongue-kuolaimen, joita niitäkin näyttää olevan jos minkä mallisena, että siitä vaan arpomaan taas. Koska hevosen suusta ei eläinlääkäri löytänyt mitään kummaa, veikkaan levottoman suun johtuvan ahtaudesta, tuolla hevosella kun on aika pieni suu ja iso kieli. Ja tietysti siitä epätasaisesta kädestä, sitä en kiistä, mutta kyllä se pitkällä ohjallakin pelaaminen kertoo jotain opitusta tavasta ja oheistoiminnasta. Tai sitten olen aivan täysin väärässä, mutta parhaani mukaan tässä taas analysoin tilannetta.

Ostoksille mars!

Maanantaina vietiin kissa leikattavaksi ja suunnattiin siitä sopivasti Hööksille. Facebookin tapa mainostaa sivupalkissaan niitä sivuja joilla olet taannoin vieraillut johti minut taas tuhon tielle. Mainoksessa killui nimittäin kivan raikas pikee-paita, keltaraidallinen sellainen. Meiltähän löytyy keltainen huopa ja pintelit, mutta itselläni ei ole yhtikäs mitään keltaista päällepantavaa kruunaamaan värikoodia.

No nyt on keltaista!

Hööksillä oli paidat vielä alessa ja liikkeessä vielä koiratuotteistakin alennus tarjolla. Oih ja voih.
Sovittelin parit alehousut, jotka eivät tietenkään sopineet, ja päädyin vähän katselemaan täysihintaisia housujakin. Kiva, simppeli tummansininen neule on ollut toivelistalla jo pitkään, ja nyt sellainenkin löytyi.

 Housuista päädyin sovittamaan raikkaan petroolin värisisiä pöksyjä, jotka olivat vähän erilaista materiaalia kuin yhdetkään aikaisemmat housuni. Pinta on astetta karheampi, kuin tavallisissa puuvillahousuissa, ehkä se hylkii likaa paremmin? Anyway, sukkapuntit veivät voiton. Olen surrut siniruudullisten housujeni hajoamista, sillä ne olivat ainoat sukkapuntilliset housuni ja tykkäsin niistä hurjasti. Nyt on sitten yhdet sukkapuntit taas kaapissa ja värisuora petroolin suhteen ehjä, kun itsellänikin on jotain yhteensopivaa hevosen romppeisiin.

Kassalla myyjä tosiaan mainitsi vielä koiratuotteiden alesta ja kehotti vilkaisemaan hyllyjä. Viekas nainen ;)  Minähän pomppasin heti kurkkimaan "tarvitaanko" jotain. Lelut eivät meillä säily ehjänä kovinkaan pitkään, joten otettiin tuollainen aika jämäkkä lätkä kokeiluun. Leluhan on näitä kelluvia vesileluja, mutta siellä on vinku sisällä, joten sopii kotikäyttöön aivan mainiosti. Ja jämäkämpi kangas ehkä kestää hitusen pidempään, kuin pehmeä peruslelu.

Kakkapussejakin oli niin iloisissa väreissä, että heti alkoi käsi nykiä laarin suuntaan. En nyt tiedä mitä iloa kakkapussin väristä on, kun se menee suoraan roskiin, mutta hullu kun on... :D

Liikkeessä kun oltiin, päädyin tietysti hypistelemään myös otsapantoja (löysin täydellisen megablingin, joka olisi hieno kankisuitsiin), himoitsin huopia, kuolasin sarjakuvaprintillisen sadeloimen perään (jota vielä saa hevoskoossa) ja katselin saappaitakin sillä silmällä. Ehkä tässä kevään mittaan vihdoinkin teen senkin investoinnin, että hankin itselleni ihan kunnon saappaat.

Joulukalenterin luukut 5&6: Toivelista

Ah, kyllä sitä taas kelpaa selata hevostarvikeliikkeiden nettikauppoja ja himoita. Jos joltain on mennyt ohi, minä rakastan hepparompetta, haalin suurella sydämellä meille kaikkea tavaraa mitä edullisesti saa ja hypistelen kaikkea pinkkiä kuola valuen, yrittäen puhua itselleni järkeä.

Nyt kun on satsattu satulaan ja maksettu tuplatallivuokraa muuttojen yhteydessä, ei toden totta ole varaa ostella mitään turhaa, eikä tässä nyt rehellisyyden nimissä tarvitakaan mitään.

Mutta aina sopii toivoa ja ihastella, eikö vaan ;)

Jos nyt saisin toivoa, niin äkkiseltään tulisi valittua itselle uudet ratsastushousut grippipaikoilla. Minulla kun ei vielä grippihousuja ole, tekisi kovasti mieli lisätä sellaiset kokoelmaan. Lisäksi kaipaisin lisää neuleita. Erinäisiä fleecetakkeja löytyy, mutta muuta materiaalia olevia ratsastukseen sopivia yläosia ei pahemmin olekaan.

New Sure Seat

Casena JH Collection

Fifille haluaisin ihan hirmuisesti tällaisen hauskan sadeloimen! Yleensä kaikki reteät värit ja kivat kuosit, oli kyse sitten loimista tai satulahuovista, on rajattu ponikokoihin. Mutta nytpä näitä monsteriloimia löytyy myös isossa koossa. Tosin sadeloimia meillä on, monta kappaletta, mutta olisihan tämä nyt isolle pojalle huikea :D

Monster Thermo Master 

 Lisäksi olisi nyt kurakelien aikaan kiva, jos olisi jotkut toiset suojat. Tekniikkasuojien huuhtelu ja harjaaminen hiekasta käy kuppimaisuuden takia vähän työlääksi. Jotkin koulusuojat tai nämä maastosuojat olisivat siitä kätevät, että ne saa "avattuna" helposti puhdistettua ja kivoja värejä on myös tarjolla.

Maastosuojat Expert X-Country

Jos vielä törsätä halutaan, niin Fifi saisi ehdottomasti villaisen ratsastusloimen. Onhan meillä fleece, ja erilaista vilttiä olemassa, mutta tuo villaloimi punottuine häntälenkkeineen on vaan niin klassisen kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Ja edelleen kuolaan myös punotun timanttiotsapannan perään, mutta oma kitsas tarjoushaukan luonteeni ei kestä maksaa otsapannasta liki viittakymppiä, otsapantojakin kun on jemmassa jos jonkinlaista. Mutta tuo on vaan niiiin kaunis!

Ratsastusloimi luxus

Punottu otsapanta timanteilla

Materialistin toivelista

Välillä tuntuu, että minulla on astetta vakavampi ongelma. Riippuvuus. Materiahulluus.

Tuossa taannoin minulla oli monen monta päivää Hööksin nettisivut auki, ostoskori täynnä tavaraa, josta säännöllisesti poistin roinaa, jota ei nyt ehkä välttämättä tarvita, ja samalla lisäilin juttuja, koska olivat ihania/alennuksessa/kovin tarpeen.

Oikeasti tässä ei tarvita mitään muuta kuin koulusatula ja BOTin selänlämmitin. Molempien hankinta on vireillä, botti tilattu horzelta ja satulaa metsästän. Vaikka sopivan satulan löytäminen onkin astetta mutkikkaampi projekti ja tulee viemään hetken pidempään...

Anyway, minä kaipaan ja haikeloin tavaran perään kuin hullu. Aikaisemmin olen ihmetellyt ja jopa paheksunut, kun tuntemani hevosenomistajat haalivat tavaraa liioitellusti. Kukaan ei tarvitse kymmenittäin satulahuopia ja sävy-sävyyn istuvia korvahuppuja ja pinteleitä.

Tämä pintelikassi oli aivan pakko saada aikoinaan.

Mutta tässä minä tuskissani kaipaan lilaa huopa+pinteli settiä, koska se sopisi Firrelle niin hyvin. Tosin noin tummalle hevosellehan sopii kaikki värit todella hyvin: turkoosi, punainen ja keltainen setti olisi myös aika kiva, kuten myös lime. Eihän meillä olekaan paljon mitään yhteensopivaa, pelkästään pinkki, mariini, suklaa ja kermanvärinen setti.

Suojiakin meillä on vaan kahdet parit, mutta kun pinkit olisi niin kivat. Ponipinkkiä, jooo. Pappahevoselle vähän herkempää tyyliä. Ding, ding, ding kilisee päässäni, kun siihen vielä saisi ne pinkit glitterbootsit, niin johan oltaisiin. Silmät kostuu liikutuksesta ja innosta jo kun ajattelen sitä näkyä.

Showmasterin Spangle-bootsit. Kuva Hööksin sivuilta.

Vähän tyylikkäämpänä lisänä uskottavan kouluhevosen lookkiin tulisivat tarpeeseen ne pitkään ihailemani pyörönahkaiset suitset. Minun silmääni ne miellyttävät niin kovasti, ovat klassiset ja siistit suitset, jotenkin niin sirot ja sivistyneet. Sydämeni paloa ei helpota se, että eräs tuttu luopuisi omistaan melko edullisesti. Ja kyllähän tässä suitsia tarvitaankin!! Eihän meillä ole kuin nivelsuitset, kanget, kuolaimettomat, juoksutussuitset ja varasuitset. Ja kaksi suitsipaikkaa tallilla....

Koska haaveilla saa aina, katselin ahkerasti myös saappaita. Nuo vekottimet ovat oikeasti sen verran hintavat, että hyvillä kengillä ja chapseillä pärjään oikein hyvin, mutta kyllähän kunnolliset saappaat on hyvä investointi ja myös tyylikysymys.

Eikä nyt ollenkaan lähdetä siihen, miten kävi, kun olin hankkimassa pihattoelämää varten jonkun fleecen ja villaloimen... Niitä on nimittäin nyt niin kattava läjä, että hävettää. Tosi jokainen tuli hankittua facebook-kirppiksiltä edullisesti, joten nostan itselleni hattua ja toivon hevosen olevan pakkasten tullessa edelleen hengissä.

Ikean vetoketjulliset dimpa-kassit ovat tavarahamsterin ystävä, kuivatusloimet siistissä paketissa.

Samalla tähystän melkein päivittäin erinäisten verkkokauppojen tarjoussivuja, koska sieltä voi löytyä vaikka mitä. Ja jos joku on alennuksessa, se kannattaa hankkia. Toissijaista on, tarvitaanko kyseistä vehjettä oikeasti. Tai miten määritellään "oikeasti tarvitseminen" ;)

"Oikeasti tarvitsen" säkillisen huopia...

Itsehillintää olen harjoittanut jo lukuisia kertoja, sulkenut sivustot ja antanut olla. Mutta mikä siinä onkin niin ihanaa selata hevostarvikkeita. Olen mennyt hieman rikki, suhteellisuudentaju pettää, mutta onneksi tilin saldo palauttaa aina uudelleen maan pinnalle.

Varusteurheilua parhaimmillaan

Fifi tuntuu nauttivan laidunlomastaan täysin siemauksin. Pojan on saanut hilata perässään talliin aamulääkkeille ja innokkaasti taas takaisin laitumelle. Astmapumpun aiheuttama alkujärkytys on laantunut ja molemmat lääkkeet saa annettua ihan yksin, pappa on tyytynyt kohtaloonsa.

Koska muuta kerrottavaa ei tähän hätään ole, ilakoitakoon tavaroilla. Kävin nimittäin pari viikkoa sitten työhaastattelussa ja jo pelkkä mahdollisuus uudesta työpaikasta pakotti minut hieman tuhlailemaan. Tähän mennessä on sentään jo varmistunut, että työpaikka on minun, mutta hommat alkavat kuitenkin vasta syksymmällä. Fiksua ei siis moinen tuhlailu taas ollut, mutta meni jo.

Koko shoppaus oli sikäli aivan järjetön, että mitään hankkimastani ei varsinaisesti tarvittu. Mutta kun Hööksillä oli ale ja osa jutuista oli niin edullisia ja kun seliseli ;)

Ensimmäinen pakko-ostos olivat nämä pinkit bootsit. Tulin tuossa todenneeksi, että sotaratsuni jalat ovat niin jykevät, että normi L/Full-kokoinen bootsi riittää etujalan ympäri tarran ottaen millin verran kiinni, takajalkoissa ei sitäkään. Niinpä XL-kokoisena tarjolla olevat pinkit oli pakko saada. Pakko nimenomaan siksi, että tuo hevonen ei mitenkään erityisemmin tarvitse bootseja.

 

 

 

Laaduntarkastaja-kissa hyväksyy.

 Yhtälailla aletuotteena houkutteli tämä kammottava/ihana (vaiko kammottavan ihana) pinkki plyysiriimu sydänkuvioilla. Onhan meillä riimuja, pinkkinäkin hoitoriimua ja tarhariimua, mutta tämän nähdessäni ja sitä ollessa fullina tarjolla, en vaan kyennyt vastustamaan. Yleensähän vastaavia tuotteita on vaan ponikoossa ja saan lapsekkaasti polkea jalkaa. Nyt ei tarvinnut. Hihii!

Koska olen ilmeisesti käyttäytynyt viimeaikoina oikein hyvin, teki eräs mieshenkilö minut tovi sitten hyvin onnelliseksi. Kysyin häneltä kerran, että tahtooko hän olla ihana ja viedä minut heppakauppaan ostoksille, ja mies suostui. Matkaan lähti sillä reissulla beigen värinen setti, koska ajattelin, että Suomion valmennusviikonloppuun olisi kiva olla vähän siistimpää päällepantavaa (niillä varusteillahan siellä ratsastetaan...).

No, valmennukset jäivät käymättä, mutta setti on ihana, ja nyt siihen löytyi aletuotteista yhteensopiva korvahuppu. Ja koska vääränväristä huppua ei voi käyttää, koska sittenhän hevonen ei kulje ja ratsastaja menee kipsiin, niin piti saada matchaava huppu. Joo-o.

Laadunvalvoja kissa hyväksyi tämänkin, ja tahtoi poseerata mukana.

Pinkki perversioni on pitkään piipittänyt takaraivossani oikeanväristen housujen perään. Tavallaan kaikki kovin kirkkaanväriset housut ovat riski leveäperäiselle ratsastajalle, siinä mennään helposti vähän mauttoman puolelle. Mutta eivätköhän pinkit pöksyt ole kaikille yli 15-vuotiailla vähän mauttomat, joten nyt sai luvan mennä. Nämä ovat ihanan kepeät polvipaikkaiset housut, joten ovat kesäkäyttöön varsin passelit, ei tarvitse olla hanuri hiessä helteellä, ihan aina.

Nämähän tuli valikoitua Hööksin nettikaupassa, mutta tilasin tuotteet myymälästä noudettavaksi, säästääkseni postikulut. Se oli virhe. Astellessani nimittäin liikkeeseen noutamaan pakettiani, en millään voinut olla tekemättä pientä kierrosta hyllyjen välissä. Ja siellä odottivat nämä kaunokaiset pisteenä ii:n päällä. Metalabin PINKIT KANNUKSET!

Nämä ovat jotain uutta non slip-matskua. Mitälie silikonipinnoitusta tuo pinkki osa lienee, ovat tosiaan hieman nihkeät ja pysyvät varmasti paikoillaan kenkää vasten. Musta osa, eli itse kannus, on ilmeisesti muovia, joten näiden kestävyys on toinen asia, mutta eipä olleet hinnalla pilatut, joten kokeillaan ja nautitaan minkä kestävät. Ainakin tulen olemaan ihanan mauton, kun kiinnitän nämä pinkkeihin glitter-remmeihin ja pistän menemään.

Ja olihan paketissa mukana vielä synteettiset chapsit, muistaakseni ovat ihan samat jotka minulla on tälläkin hetkellä käytössä. Uudet ja siistit ovat sitten kelvolliset kisa- ja edustuskäyttöön, jos nyt toiveikkaana kehtaan unelmoida, että joskus jonnekin muiden silmien eteen vielä päädytään.

Minä vahingossa Hööks...

Ai juma nyt taas. Kisoja edeltävänä iltana on hyvä jäädä suremaan pakkomielteisesti sitä, ettei ole oikein kivaa korvahuppua. Tallillahan on huppuja, että jos sattuisi aurinkoinen ja kärpäsrikas päivä, olisi kyllä mitä käyttää. Mutta kun ne värit... Ja taas mentiin.

Vatvoin asiaa useamman tallilaisen kanssa, että kun meidän motto kuitenkin on "jos ei taidolla, niin tyylillä", niin pitäisi meillä sitten olla oikeat värit kisa-asussa. Ja no, montakohan kertaa olen päättänyt, etten osta nyt yhtään mitään mitä ei tarvita, mutta mutta mutta...

Suuntasin sitten Biltemaan, että jos sieltä löytyy se huppu yhdessä värissä ja edullisesti, niin antaa mennä. Ja eihän siellä ollut huppuja minkäänlaisia! Koirankakkapussivarastot on tosin täytetty taas, että ihan hukkareissu ei sentään ollut.

Kello oli vähän yli 7 illalla, että nippa nappa kerkesin vielä hurauttamaan Hööksille, sieltä nyt ainakin löytyisi huppu. Liisa Ihmemaassa-efekti iski taas, teputtelin ympäri kauppaa pää pyörien ja kaikkea ihastellen. Pinkit suojat oli hyvin lähellä lähteä mukaan, mutta sain vielä hillittyä itseni. Pahaa teki kyllä siinä kohtaa, kun silmiin osui PINKIT GLITTER-BOOTSIT! Aijai, nauroin myyjällekin, että eihän Fifi edes tarvitse buutseja, mutta kyllä se niitä voisi minun mielikseni käyttää... No, vielä ei ollut niiden aika.

Kyllähän minä sain huppuni. Mariini on hyvä ja turvallinen, sopii yhteen monen kanssa ja tässä oli sopivasti vielä vähän kultaista blingiä, joka natsaa uuden kultaisen otsapannan kanssa. Ja paljetteja, oh sweet jesus. No nyt on!

Mutta kun se ei jäänyt tähän. Ei tosiaan. Hevonen tarvitsee herkkuja ja mamma vähän muutakin.

Ötökkäkarkotteet tulevat nyt jo ihan tarpeeseen. Aurinko tosiaan tuo öttiäiset esiin ja niitähän riittää. Josko tämä uudempi (?) Effolin suihke olisi jotenkin parempaa kuin perinteinen. Kokeillaan.

Käteen saattoi myös tarttua pinkki Claridge Housen riimu. Äää, ponityttövaihe kukoistaa nyt. Mutta kun oli edullinen, sopivan jämäkkä ja Fifin tarhariimu on tosiaan aika räjähtänyt. Ja se on pinkki, ihanan kirkas pinkki.

Ja  sitten oli vielä koirien leluja 6e kipale. Sehän ei ole paljon mitään, ja hyllyssä oli vielä muutama tuommoisia tuff-leluja, jotka kestävät himpun kovempaa käsittelyä ennen kuin ovat silppuna pitkin nurkkia. Alli osasi onneksi arvostaa!

Jälkihuomiona voisin lakonisesti todeta, että hevoseni ei ymmärrä mikä lik-it on, eikä ole koskenutkaan siihen. Vielä hienompi nami-nuolukivi oli sekin varsin epäilyttävä, kyllä sitä nuuhkittiin, mutta kieli pysyi visusti suussa, maistaa ei voinut. Kyllä kannatti!