Shop-a-holic

Vaikka monta kertaa on tehty päätös, etten osta enää mitään rojua, taitaa selkärankani olla Etolasta: Kaikkea hyvää kumista ja muovista.

Kun koira ja hevonen sairastivat kimpassa, päädyin lohduttamaan itseäni pienillä, kivoilla hankinnoilla. Viljar Shopista löytyi pinkit suojat. Tämä ei sinällään ollut ihan turha ostos, kun aikoinaan Zetalle hankkimani Laval-suojat tuntuivat olevan Firrelle ehkä sentin liian pitkät. Onhan se iso hevonen, mutta etujalan sääri on kuitenkin hitusen lyhyt. Ja onhan meillä myös ne lampaankarvasuojat, mutta kuka hullu niitä kurakelillä käyttäisi. Ja sitten on vielä yksi eriparia oleva suojasetti, jonka etusuojat lienevät cob-kokoa (merkintää ei ole) ja ovat siis melkoisen pienet, vaikka ne kiinni saakin. Nyt on, ei tarvitse enää haikailla.

Noh, kun kerta tilausta olin pistämässä, annoin toiselle pitkäaikaiselle himolleni periksi ja klikkasin mukaan sen himoitsemani lilan satulahuovan, ja kaveriksi toki kirkkaan keltaisen. Ja keltaiselle kaveriksi pintelit. Entisellä omistajalla Fifin väri oli keltainen, ja kyllähän se tuolle mustanpuhuvalle hevoselle sopii todella hyvin, vaikka itse enemmän innostunkin pinkistä.

Seuraava temppu olikin kaatosateessa seistä tallin pihalla ja todeta, ettei minulla toden totta ole mitään tämän vuodenajan vedenpitävää takkia. Toppaliiviä ja -takkia löytyy jos minkälaista, mutta näihin syyskeleihin ei ole mitään. Joten ihan viattomasti selasin takkeja eri paikoista. Tai oikeastaan tsekkasin missä myydään kaviolakkaa, ja vertailin näiden valikoimaa muuten. Tavallaan fiksu ajatus hankkia yhdestä paikkaa kaikki mitä kaivataan, eikä ostella yksittäisiä tavaroita eri osotteista. Mutta johan taas mentiin...

Hevarilta bongattu Pfiffin softshell-takki oli alessa, kun värivaihtoehdoista oli enää pinkkiä tarjolla. Vaikka tuo väri meillä käytössä onkin, koen sen pukevan hevostani huomattavasti paremmin kuin minua. Mutta kun halvalla saa niin menkööt. Takki on kuitenkin näin pimeän tullen aika pirtsakka ja lupasi olla veden- ja tuulenpitävä, joten käytännöllisyys voittaa nyt värin.

Tarttuipa samaan pakettiin yhtälailla Pfiffin fleece, ihanalla kauluksella ja edulliseen hintaan sekin, kuten myös alessa ollut fleecevuorellinen sadeloimi ja loimen kyllästysaine. Ja kehun sanana Hevarista, että olipa supernopea toimitus, olen varsin tyytyväinen!

Kaipaamani kaviolakan sain myös, kun kengittäjä tätä suositteli. Suojaa kavion pintaa, ei kosteuta tai lupaa mitään muitakaan ihmetemppuja. Edelleenkään meillä ei ole kengät irtoilleet, mutta loppukesästä kavio oli taas kuiva ja halkeili, nyt kun on tullut vettä ja pohjat ovat märät, alkavat taas pehmetä hyytelöksi. Kokeillaan josko tämä nyt vähän jelppaisi.
Tarvittiinpa myös kiilloketta, kun edellisen pullon suutin halkesi ja litkut valuivat epähuomiossa pitkin pihoja. Pihatossa elävä kuramonsteri ei pysy puhtaana tai helppohoitoisena millään, mutta jos edes hännän saisi pidettyä jossain ruodussa.
Teinkin tuossa pienen rikoksen ja nappasin Fifin hännästä parikymmentä senttiä pois, kun se lillui tuolla pihaton pohjamudissa, nyt ihan kirjaimellisesti.

 Uusien pöniköiden sullominen hoitokassiin olikin oma projektinsa. Keräsin aika reilusti tavaraa vintille jemmaan ensi kesää odottelemaan, enää ei kärpäs- tai korvahuppuja tarvita. Ja johan iltapäivälehdet lupaavat intiaanikesää ja tänään olikin taas t-paitakeli. En kyllä valita!

Ja mainittakoon vielä tämä jo vähän vanhempi hankinta: sain kun sainkin meille nämä pyörönahkaiset suitset, ja vielä käytettynä ja siten hyvään hintaan, mutta omaan silmään ovat ainakin ihan uudenveroiset.

Nyt kyllä alkaa mennä hermo omaan tavarankaipuuseen siihen malliin, etten osta mitään rättiä tai hilavitkutinta, ellei edellinen mene rikki. Seuraavia heräteostoksia voi katsella sitten veronpalautuksien yhteydessä...

Materialistin toivelista

Välillä tuntuu, että minulla on astetta vakavampi ongelma. Riippuvuus. Materiahulluus.

Tuossa taannoin minulla oli monen monta päivää Hööksin nettisivut auki, ostoskori täynnä tavaraa, josta säännöllisesti poistin roinaa, jota ei nyt ehkä välttämättä tarvita, ja samalla lisäilin juttuja, koska olivat ihania/alennuksessa/kovin tarpeen.

Oikeasti tässä ei tarvita mitään muuta kuin koulusatula ja BOTin selänlämmitin. Molempien hankinta on vireillä, botti tilattu horzelta ja satulaa metsästän. Vaikka sopivan satulan löytäminen onkin astetta mutkikkaampi projekti ja tulee viemään hetken pidempään...

Anyway, minä kaipaan ja haikeloin tavaran perään kuin hullu. Aikaisemmin olen ihmetellyt ja jopa paheksunut, kun tuntemani hevosenomistajat haalivat tavaraa liioitellusti. Kukaan ei tarvitse kymmenittäin satulahuopia ja sävy-sävyyn istuvia korvahuppuja ja pinteleitä.

Tämä pintelikassi oli aivan pakko saada aikoinaan.

Mutta tässä minä tuskissani kaipaan lilaa huopa+pinteli settiä, koska se sopisi Firrelle niin hyvin. Tosin noin tummalle hevosellehan sopii kaikki värit todella hyvin: turkoosi, punainen ja keltainen setti olisi myös aika kiva, kuten myös lime. Eihän meillä olekaan paljon mitään yhteensopivaa, pelkästään pinkki, mariini, suklaa ja kermanvärinen setti.

Suojiakin meillä on vaan kahdet parit, mutta kun pinkit olisi niin kivat. Ponipinkkiä, jooo. Pappahevoselle vähän herkempää tyyliä. Ding, ding, ding kilisee päässäni, kun siihen vielä saisi ne pinkit glitterbootsit, niin johan oltaisiin. Silmät kostuu liikutuksesta ja innosta jo kun ajattelen sitä näkyä.

Showmasterin Spangle-bootsit. Kuva Hööksin sivuilta.

Vähän tyylikkäämpänä lisänä uskottavan kouluhevosen lookkiin tulisivat tarpeeseen ne pitkään ihailemani pyörönahkaiset suitset. Minun silmääni ne miellyttävät niin kovasti, ovat klassiset ja siistit suitset, jotenkin niin sirot ja sivistyneet. Sydämeni paloa ei helpota se, että eräs tuttu luopuisi omistaan melko edullisesti. Ja kyllähän tässä suitsia tarvitaankin!! Eihän meillä ole kuin nivelsuitset, kanget, kuolaimettomat, juoksutussuitset ja varasuitset. Ja kaksi suitsipaikkaa tallilla....

Koska haaveilla saa aina, katselin ahkerasti myös saappaita. Nuo vekottimet ovat oikeasti sen verran hintavat, että hyvillä kengillä ja chapseillä pärjään oikein hyvin, mutta kyllähän kunnolliset saappaat on hyvä investointi ja myös tyylikysymys.

Eikä nyt ollenkaan lähdetä siihen, miten kävi, kun olin hankkimassa pihattoelämää varten jonkun fleecen ja villaloimen... Niitä on nimittäin nyt niin kattava läjä, että hävettää. Tosi jokainen tuli hankittua facebook-kirppiksiltä edullisesti, joten nostan itselleni hattua ja toivon hevosen olevan pakkasten tullessa edelleen hengissä.

Ikean vetoketjulliset dimpa-kassit ovat tavarahamsterin ystävä, kuivatusloimet siistissä paketissa.

Samalla tähystän melkein päivittäin erinäisten verkkokauppojen tarjoussivuja, koska sieltä voi löytyä vaikka mitä. Ja jos joku on alennuksessa, se kannattaa hankkia. Toissijaista on, tarvitaanko kyseistä vehjettä oikeasti. Tai miten määritellään "oikeasti tarvitseminen" ;)

"Oikeasti tarvitsen" säkillisen huopia...

Itsehillintää olen harjoittanut jo lukuisia kertoja, sulkenut sivustot ja antanut olla. Mutta mikä siinä onkin niin ihanaa selata hevostarvikkeita. Olen mennyt hieman rikki, suhteellisuudentaju pettää, mutta onneksi tilin saldo palauttaa aina uudelleen maan pinnalle.