Puolesta vai vastaan?

Bongasin jalustin.netin uuden blogihaasteen ja innostuin vastailemaan. Eli puolesta vai vastaan?!

Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.
Ehdottomasti puolesta. Välipäiviä toki tarvitaan jos treenataan kunnolla, eli kävelyä/juoksutusta/rentoa maastoilua, mutta hevoselle tekee kuitenkin hyvää liikkua, aina. 

Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
Noh. Lämppärit on tarkoitettu juoksemaan, se on niiden ykköshomma. Entisen ravurin kouluttaminen ratsuksi on urakka, enkä usko, että hevonenkaan nauttii jos se hutiloiden pakotetaan tilanteeseen, jossa se ei ymmärrä. Siis näitä "hulluja lämppäreitä" joita ennen näki usein, jotka eivät osanneet ja veivät pikkulikkoja kuin litran mittaa.
Hyvin ratsukoulutettu hevonen on asia erikseen, rotuun katsomatta, kunhan muistetaan sittenkin hevosen rakenteen tuomat vaatimukset. Pieni, siro lämpöinen ei kanna ihmistä selässään samoin kuin iso puoliverinen. Enkä toisaalta koe järkeväksi sitäkään, että jokainen ravurina epäonnistunut hevonen pistettäisiin kuoppaan, jos ovat perusterveitä muuten.

Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan. 
Lukemalla ei opi ratsastamaan, mutta lukemalla voi oppia lisää. Ratsastamaan oppii ratsastamalla, mutta kaikki tieto mitä voi hankkia lisää on aina hyvästä!

Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
Ehdottomasti. Kerralla rykäiseminen ei voi olla kuin tuskaista hevoselle. Miksi kiusata hevosta niin?

Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
Riippuen seurasta kyllä. Laumaeläimenä hevonen kaipaa kavereita, mutta jos tarjolla on vaan sellaisia lajitovereita, joiden kanssa tulee tappelu, nahistellaan, potkitaan, eikä joku pääse syömään/juomaan, on hevoselle varmasti mukavempaa ja stressittömämpää olla omassa rauhassa.

Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Väliäkös tuolla. Omaa kordinaatiota voisi tietysti harjoitella nousemalla molemmilta puolilta, mutta vasen on vakiintunut niin vahvasti omaan rutiiniin, etten sitä kyllä vaihda.

Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.
Vastaan. Ja puolesta. Jos ihminen on yhtään epävarma, laittakoot hevosen kiinni. Jos hevonen on levoton tai hankala, laita se kiinni. Mutta itse tykkään antaa hevosen olla hevonen, se saa osallistua ja liikuskella. Saan eläimestä paremman käsityksen kun tarkkailen sitä irtona. Vaikka kyllä itsekin joskus hoidan käytävällä kiinni.

Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Höpö höpö. Jos ratsastaja suorittaa jonkin tason liikkeitä varmasti, hän lienee sen tasoinen, vaikkei olisi eläessään käynyt yksissäkään kisoissa. Kaikki eivät kisaa, eikä se huononna heidän ratsastustaan.

Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Harmi kyllä, kyllä. Jos on rahaa, voi harrastaa. Hankkia hevosia, hyvän valmentajan vaikka joka päivälle, hoidattaa itseään ja harrastaa oheisliikuntaa. Rahalla saa kuljetuskaluston ja voi reissata valmennuksissa ja kisoissa, saada kokemusta. Ilman rahaa on pirun vaikeaa hevosmaailmassa.

Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Ei kerro ei. Silmät kiinni ja menoksi onnistuu miltä hurjapäältä tahansa, mutta hyvästä ratsastuksesta se ei kerro mitään. Näkeehän tuolla kisaradoillakin välillä niin rumaa ratsastusta. että hävettää. Mutta kyllähän suurin osa isoja ratoja hyppäävistä alkaa olla hyvin taitavaa porukkaa, sitä en kiellä.

Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Puolesta. Ylläpito on loistava tapa kokeilla, jaksaako sitä ihan oikeasti viikosta toiseen, auringolla ja kaatosateella, joka hiton ikinen päivä raahautua tallille ja hoitaa sen hevosen. Hevosen tuoma vastuu voi tulla yllätyksenä kun arki lopulta pyörii tallin ympärillä.

On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Ei. Tippuminen ei tee kenestäkään hyvää. Muussa tapauksessa pistäisin jo gp-radalla menemään ;)  No ei, tippuminen on kokemus ratsastaessa, sinällään on hyvä välillä tippua ja todeta, ettei maailma siihen kaadu. Todeta myös, että niin voi käydä ja siinä voi oikeasti sattua. Toisaalta on kannattavaa vaan pysyä siellä kyydissä!

Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Puolesta! Niinhän nuo huiput sanovat, ettei kukaan opi todella hyväksi ratsastajaksi ratsastamalla vaan yhtä hevosta. Kaikki kun eivät toimi samalla tavalla ja hyvällä ratsastajalla on työkaluja ja kykyä vaikuttaa erilaisiin ratsuihin. Toki jos ei kiinnosta, niin pakkohan ei ole, mutta hyvää se tekee ilman muuta avartaa näkemystä ja oppia muilta!

10 sanaa, 10 kuvaa

Auringonnousu

Sanattomuus

Kultainen

(c) Petra Lönnqvist

Ystävyys

(c) Sini Ramela

Menetys

(c) Petri Lehmus

Odotus

Rauha

Elämä

Onni

(c) Petri Lehmus

Ilo

(c) Nelli Paakkanen

Jalustin.netin uusin postaushaaste oli aika kiva. Mutta kyllä pisti harmittamaan todeta, että edellisen tietokoneen hajotessa minulta jäi iso määrä kuvia pelastamatta. On niitä osittain siirretty ulkoiselle kovalevylle ja tikuille, mutta osan olen aina siirtänyt uudelle koneelle. Ja kun edellinen läppäri luovuttu lopullisesti vähän yllättäen, jäi varmuuskopioinnit tekemättä. Mutta löysinpä kuitenkin aika kivoja, vanhempiakin kuvia rakkaista hevosista :)

Summer bucket list

Kesä ja kärpäset ovat päivästä riippuen jo täällä. Toisilla alkaa ihana, pitkä kesäloma, itsehän lomailen peräti kaksi viikkoa heti kesäkuun alkuun ja siinä se. Aikomus on kuitenkin ottaa kesästä kaikki ilo irti töiden lomassa.

Jalustin.netin postaushaasteeseen myötä ja ihan miettimään, että mitäs kaikkea tässä seuraavina kuukausina pitäisi saada aikaan.

Numero 1: Esteille!
Ukko on estehevonen ja hän saattaa olla pomppiessa vähän vauhdikas. Tästä huolimatta saisin olla reipas ja rohkea, ja edes kokeilla pieniä esteitä tuolla hevosella, vaikka jänishousuna en esteillä itseluottamusta omaakaan.

Numero 2: Sohvalle!
Tässä on painettu niska limassa pitkän aikaa, joten ansaitsen lomalla yhden päivän, jona en tee mitään muuta, kuin makaan sohvalla ja yritän kasvaa siihen kiinni.

Numero 3: Liikkeelle!
Hyvällä ilmalla täytyy olla ulkona. Koiran kanssa, hevosen kanssa, kavereiden kanssa. Kunhan liikkuisin lisää ja saisin kuntoa kohotettua, enkä vaan kökkisi kotona tietokoneen äärellä.

Numero 4: Käy tunneilla!
Jos ei kerta viikkoon, niin vähintäänkin kerran kuussa pitää käydä pätevän silmän alla ruotimassa istuntaongelmia.

Numero 5: Ylitöihin!
Loman jälkeen voisin olla virtaa täynnä ja tehdä niin paljon lisävuoroja töissä kun vaan tarjotaan. Ylityöt tarkoittaa rahaa ja rahalla saa mm. hevostarvikkeita.

Numero 6: Nauti!
Tärkeintä lienee, että pidän hauskaa ihmis- ja eläinseurassa ja otan ilon irti elämästä!

Postaushaaste: Tavoitteeni ratsastajana

Terveisiä sairastuvalta!
Mitään uutta raportoitavaa hevosrintamalla ei ole, makaan tässä toista päivää sohvan pohjalla flunssan kourissa. Siiryin tiistaina takaisin toppatakkiin, kun tuima kevättuuli puski ilkeästi softshellistä läpi, mutta taisi tulla liian myöhään tämä havahtuminen. Pari kertaa ehti kylmettyä ulkosalla ja johan se kamala kurkkukipu sieltä tuli.

Kun uutta kerrottavaa ei tosiaan ole, paneudutaan jalustin.netin uusimpaan postaushaasteeseen: tavoitteeni ratsastajana.

Itse koen olevani hyvin keskinkertainen ratsastaja. Kesän valmentaja sanoi aika kivasti, että hyvää rutiinia ja osaamista on paljon, mutta sellainen hienosäätö uupuu. Olen ratsastanut kuitenkin yli 20 vuotta, erilaisilla hevosilla ja erilaisissa olosuhteissa. Ennen tätä pistettä en vaan ole päässyt itselleni sopivaan opetukseen, enkä oikein itselleni sopivan hevosen kanssa. Firren kanssa oma ratsastus on viimeisen vuoden aikana ottanut suuren harppauksen eteenpäin, vaikka meidän treeni onkin ollut surullisen katkonaista sairastelun takia.

Kuvat otti Sini Ramela

Tasoltani olen siellä Helpon C:n ja B:n välimaastossa. Firren kaltaisella hevosella Helppo B ei ole kouluohjelmiltaan mikään ongelma, toisenlaisella hevosella ei sujuisi lainkaan. Estepuolella suvereenisti sujuu juuri tuo ristikko-40cm, toisenlaisella hevosella hyppäisin minäkin isompaa.

Suurimpana ongelmana koen istunnan, hevosen liikkeisiin mukautumisen ja useaan asiaan keskittymisen kerralla. Edelleen harjoitusravissa istuminen tuottaa päänvaivaa: joinain päivinä vaan istun, toisina selkä ei jousta lainkaan ja pompin kuin alkeiskurssilainen. Tässä on suurin tavoitteeni, oppia mukautumaan ja istumaan hiljaa.

Laukassa jalka on nykyään ok, mutta kädet harhailevat missä sattuu...

Yksittäisinä parannuskohteina voisin nimetä rennon jalan, joka ei purista, pysyy pitkänä alhaalla ja antaa kantapään pysyä vaakatasossa. Toisekseen käsi kaipaa kuria: kulma kyynerpäähän, nyrkki kiinni ja pystyyn, tasainen tuntuma, joka ei vaihtele. Samalla pitäisi saada se etukeno kitkettyä pois!

Yleisesti voisin mainita tavoitteekseni, että haluaisin olla pehmeä ja mukautuva ratsastaja, joka pärjää erilaisten hevosten kanssa. Sitä niin helposti "ohjelmoi" itsensä yhden hevosen moodiin ja vierailla hevosilla onkin aivan hukassa. Näin en toivoisi olevan.

Väistääkö hevonen paremmin jos kippaa itsensä kokonaan sivulle ja liioittelee pohkeen? Ei välttämättä...

Vähen paremmin keskellä, mtta edelleen tuo liioiteltu pohjeapua, kun hevoselle riittää pelkkä painon siirto.

Osaan lukea hevosta melko hyvin ja olisi hienoa osata oikeasti mukautua aina hevosen mukaan. Se vaatisi tietysti sitä hyvää istuntaa, joka pysyy jämäkkänä, vaikka meno ei olisi aina tasaista ja tuttua. Haluaisin saada itseni tasaiselle Helppo A -tasolle, enempään minulla ei ehkä rahkeet riitäkään, eikä tule tulevaisuudessakaan hevoskalusto riittämään, mutta miksi haalia tähtiä taivaalta?

Yksinkertaisesti tiivistettynä haluaisin olla hyvä ratsastaja: herkkä, ja hevoselle reilu. En mikään huippu, esteille ei edes ole suurempaa hinkua, mutta sellainen näpsäkkä keskiverto. Taitava tätiharrastaja voisi olla kuvaava ajatus. Ei haaveita gp-radoista, muttei pelkkää sunnuntaimaastoa ja keventelyä.

Liebster-haaste

Sain Siniltä näin syksyn kunniaksi kertaalleen Liebster-haasteen, ja mikäs tässä vastaillessa uusiin kysymyksiin.

1. Mistä hevosharrastus lähti käyntiin? Olitko alussa innokas vai lähtikö se pikkuhiljaa käyntiin?

Kerralla rysähti. Löysin ponit, rakastuin ja sitten mentiin. Viikottaiset ponitunnit ja siitä eteenpäin ratsastuskoulussa koko lapsuus.

2. Arvioi motivaatiosi asteikolla 1-10. Miten pidät motivaatiota yllä?

Päivästä riippuen 6-10. Aina ei ihan yleisesti ottaen jaksa olla kovin aikaansaava ja reipas, mutta onneksi juoksutus tai maastoilu ovat vaihtoehtoja myös. Erityisemmin ei motivaatiota tosin tarvitse ylläpitää, minä vaan haluan oppia ja kehittyä paremmaksi, ja nyt siihen on mahdollisuuskin.

3. Mitä lajia/lajeja harrastat hevosten kanssa? Miten huomaat sen olevan oikea laji sinulle? Onko hevosharrastus "ykkösharrastus"?

Harrastan harraselua ;)  Eli enimmäkseen koulua, pieniä esteitä, maastoilua, ilman varusteita humppaamista ja maastakäsittelyä. Liian vaativa meno ei olisi hauskaa, stressiä harrastuksen ei kuitenkaan kuulu tuoda. Ykkösharrastus on, ehdottomasti, ja siksikin pitää olla kivaa.

4. Onko sinulla/onko sinulla ollut tärkeimää hevosta? Jos on, kerro miten tarinanne alkoi.

Emppu-heppa oli aikamoinen stara monta vuotta. Aikoinaan loppui suhde edelliseen hoitoheppaan ja nöyränä kävin kysymässä Empun omistajalta, olisiko hän apukäsiä vailla. Aluksi vaan harjasin hevosta ja siivosin iltaisin paskat pois karsinasta, ei mitään ihmeempää. Sitten hiljalleen homma kehittyi ja aloin tehdä tamman kanssa kaikkea muutakin, ja tämän hevoseläimen takia päädyin ajamaan ajokortin ja ostamaan auton, että pääsin seuraamaan häntä uuteen kotiinsa. Rakas oli pikkuheppa <3

Emppu 2012. Kuva Pq Photography.

5. Kuinka paljon sinulla jää vapaa-aikaa koulun/työn ohella ja kuinka paljon siitä käytät tallilla?

Parhaimmillaan työpäivät ovat 14h, silloin ei voida puhua mistään ajasta... Muutenkaan en laske talliaikaa sinällään vapaa-ajaksi, se on kuitenkin velvollisuus. Kiva sellainen, mutta vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole ;)  Onneksi on niitäkin päiviä, että töissä ei olla kellon ympäri ja vuokraaja käy liikuttamassa hevosen, että satunnaisesti saan niitä vapaita päiviä ihan itselleni. Mutta suurin osa työn ulkopuolella menee kyllä tallilla.

Ja koulu on niin laiminlyöty juuri nyt, että sitä on turha edes mainita :D

6. Oletko koskaan ollut kisoissa tai leirillä? Kerro jomman kumman ensimmäisestä kerrasta.

Molempia on tullut kierrettyä. Ensimmäinen leirini oli KT-tallilla vuonna kivi ja nakki. Leirillä oli todella hauskaa, suoritin ratsastuksen perusmerkin Joonas-suokilla, sen muistan vielä selvästi. Kovin olin nuori.

7. Missä tilanteessa olet pelännyt eniten hevosten kanssa? Miten tilanne selvisi?

Yhden hevosen olen tavannut, joka oli aikamoinen sika. Erittäin hieno, mutta huonosti käsitelty iso hevonen, joka monesti yritti tulla päälle. Komentamalla sai hevosen hermostumaan entisestään, jolloin parhaillaan keuli päin. Hevosen etujalat melkein naamassa totesin, että tätä ei ole pakko tehdä ja that's it. Silloin pelotti.
Onhan noita kertoja ollut, kun hevonen lähtee lapasesta tai aloittaa jonkin rodeoshown, mutta aika pienillä säikähdyksillä olen selvinnyt. 

8. Onko sinulla ollut taukoa ratsastuksesta, jos on kuinka kauan ja miksi? Miksi jatkoit harrastusta?

Lapsena olin kai vajaan vuoden ratsastamatta, kun tallia remontoitiin. Mutta jo ennen taukoa oli tiedossa, että jatketaan heti kun voidaan. Ja 16-vuotiaana sinällään lopetin ratsastuksen, mutta en hevosharrastusta. Tunneille päädyin melkein 10 vuotta myöhemmin taas, kun oli pakko päästä oppimaan.

9. Mikä on hevosiin liittyvä suurin haave/unelma?

Kovasti toivon, että pääsen omassa ratsastuksessani vielä joskus vaativalle tasolle. Se olisi aika pirun hienoa!

10. Miksi/miten aloitit bloggaamisen?

Aloitin bloggaamisen Primus Challenge-valmennusohjelmaan päästyäni. Halusin kirjata ylös ajatuksia ja ratsastuksia, ja jakaa mahdollisia oivalluksia.

Onnellinen.

11. Kuvittele elämä ilman hevosia, millaista se olisi? Mihin siihen kuluvat rahat menisivät ja mitä tekisit siihen menevällä ajalla? Olisitko yhtä onnellinen?

Ahh, ihana kysymys! Minulla olisi rakennekynnet, merkkikelloja ja -laukkuja, paljon kenkiä ja kävisin varmaan kampaajalla, koska rahaa riittäisi :D  Ja kotona olisi varmaan lisää koiraa ja kissaa, ja niiden kanssa sitten hääräisin. Ja voisihan sitä useammin harrastaa myös jotain bailaamista, ei olisi rahanmenolla tai aamun olotilalla niin väliä.

Lissää Liebsteriä

Anu haastoi minut Liebster-award haasteeseen. Kertaalleen olen tähän jo ryhtynyt, joten tällä kertaa sen haaste muita, enkä keksi enää uusia kysymyksiä, mutta osallistun kuitenkin.

 

1. Miksi kirjoitat blogia?

Hyvä kysymys. Ihan suorilta en osaa edes vastata. Osasyynä ensimmäinen oma hevonen, jonka arkea haluan kirjata ylös, lähinnä siis itseäni varten. Toki Firre on minusta niin kovin kaunis, että häntä pitää esitellä.

2. Jos saisit 1000 euroa, mitä tekisit sillä?

Veisin miesystävän syömään. Ja ottaisin parit yksityiset valmennustunnit jossain maneesitallilla peilien ympäröimänä.

3. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosten kanssa?

Olen todella hyvä maastakäsittelyssä, oli se sitten ihan vaan hoitamista tai taluttelua, mitä vaan. Ratsastajana olenkin sitten osaamaton senkin edestä.

4. Missä aloitit ratsastamaan?

Ruskeasuolla, Keskustallilla. Ikää mittarissa 6 vuotta.

5. Onko hevosellasi/hevosillasi vuokraajia tai hoitajia, vai oletko kenties itse hoitaja/vuokraaja?  Millaiset sopimukset teillä on, mitä tehtäviin kuuluu jne

Firrellä on kaksi vuokraajaa, jotka käyvät kerta viikkoon. Tyttöjen homma on liikuttaa hevonen ja tarjoilla sapuskat. Kaikkea saa tehdä, mitään muuta ei ole pakko tehdä. Ainoat rajoitukseni ovat, että pimeällä ei lähdetä autojen sekaan maastoon, yksin ei hypätä ja hevosen karvoja ei leikellä. Näin koen homman järkeväksi. Tunneilla saa käydä, ja kisat ei ole poissuljettuja, jos huolehtii järjestelyt itse jne. mutta vielä ei olla niin pitkällä.

6. Mikä saisi sinut lopettamaan hevosharrastuksen?

Kun Firrestä aika jättää, tulee varmasti tauko. Myös vakava loukkaantuminen (siis minun) voisi johtaa pelkoihin, jotka estäisivät palaamasta satulaan. Tai ihan täysi vammautuminen.

7. Paras hevosiin liittyvä muistosi?

Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole kovin ihmeellinen. Firren hakeminen kotiin voisi olla, mutta matka oli tosi pitkä ja hevonen saatiin karsinaansa aamuyöllä. Olo oli paha ja uupunut. En muistele hyvällä ;)   Kisasuoritukset ovat olleet aika huonoja. Kaikkiin onnistumisiin liittyy myös mokailut.

Sellainen lämminhenkinen kaipuu sijoittuu Nevakseen, entiseen hoitohevoseeni ja sunnuntaikävelyihin, kun maailma oli hyvä paikka ja maisemat kauniit.

Syysmaisemia Nevaksessa.

8. Osaatko irrottaa hevoselta kengät ja lyödä irtokengän paikalleen?

En. Tai siis kengän saan kyllä irti jos se on jo lähdössä, mutta hyvin kiinni olevaa kenkää en ala riuhtomaan irti. Olisi kyllä aika näpäkkä taito.

9. Kuinka usein puhdistat hevosesi varusteet?

Aina kun siltä näyttää. Suitsia saatan pyyhkiä useamman kerran viikossa, satulaa harvemmin. Sitten aina välillä tulee se puuska, että pestään & rasvataan kaikki kamppeet mitä vaan löytyy. Mutta yleisesti ottaen pesen, kun näyttävät likaisilta. Suojia harjailen melkein päivittäin ja pesen kun muistan.

10. Osallistutko erilaisiin hevostapahtumiin? (Kilpailut, näyttelyt, ravit...)

Nuorempana käytiin tosi usein Laaksolla katsomassa kisoja. Silloin kun toimin Ruskeasuolla, oli tietysti helppo mennä ja olin toimihenkilönäkin. Nyttemmin mietin usein, että olisi hauska käydä, mutta ei tule lähdettyä. Näytteilyissä en ole koskaan ollut, raveissa peräti kerran.
Itsehän kisaan hyvin rajallisesti, mutta tiedä mitä tulevaisuus tuo.

Mairea kisapose viime kesältä.

11. Kuulutko johonkin ratsastusseuraan ja oletko aktiivinen seuratoimija?

Kuulun ratsastusseura Primukseen, sekä olen Ponikoulun Ratsastajien kannatusjäsen. En ole aktiivinen toimija. Ajatus kyllä kutkuttaa, ehkä tulevaisuudessa, kun yliopiston järjestöhommat on muistoja vain.

Pahansuopa hevosmaailma

Playssonilla on käynnissä Mitä mieltä SINÄ olet -haaste, joka herätti heti innon kirjoittaa tästä aiheesta, joka on kutkutellut jo tovin mieltäni.

Hevoset ovat siitä eriskummallinen harrastus, että tapoja ja tyylejä on varmaankin yhtä monta kuin harrastajia. Samalla varmaan jokainen on omasta mielestään oikeassa. Vaikka saman asian voi hoitaa monin eri tavoin ilman, että siitä on eläimelle tai ihmiselle mitään haittaa, herättää erilaisuus yllättävän suuria tunteita.

Minun on hankala uskoa, että kovinkaan moni ihminen tekee tarkoituksella väärin. Jos jonkun hevonen humpsahtaa kuolaimen taakse, on joku äkkiä paheksumassa, että hevosta rullataan, vaikka todellisuudessa voimaton hevonen ei jaksa kantaa itseään ja ratsastaja ei osaa sitä sieltä nostaa.
Tai jos netissä leviää kuvasarja estekisoista, joissa hevonen aukoo voimakkaasti suutaan... "Siellä sitä vaan kiskotaan minkä käsistä lähtee", vaikkei olla oltu näkemässä miten ratsastus on todellisuudessa sujunut.

Sitä en sano, että olisi mitenkään hyvä asia, että hevonen kulkee kuolaimen takana, saatika, että sitä rullattaisiin sinne tarkoituksella. Suutaan aukova hevonen herättää yhtälailla pahaa mieltä. Mutta kenestä meistä ei saisi yhtä huonoa valokuvaa? Kuka ei koskaan ole ratsastanut oikeasti huonosti, vaikka kuinka yrittää? Kuka meistä on seppä syntyessään?

Hevosen voi ruokkia heinällä ja kivennäisillä, kauraakaan se ei välttämättä kaipaa. Sen voi myös ravita mysleillä ja erinäisillä kaurattomilla rehuilla. Lisäravinteita voi olla kymmenen purkkia, oli niille oikeasti tarvetta tai ei. Kuka siitäkin kärsii, että jonkun toisen hevonen syö eri tavalla kuin omasi syö/söisi?

Jotkut vannovat kengättömyyteen, toiset eivät edes harkitse moista hullutusta, kun omiensa kaviot murenevat käsiin muutenkin. Kenen persuksia se hiertää, että toisen hevosella on kengät ja toisella taas ei? Ja auttakkoot armias, kun yksi öljyää kavioita ja toinen harjaa vaan vedellä. Tökötit pilaavat kavion luontaisen toiminnan vs. sarveisen läpi ei oikeasti imeydy mitään. "Minun kengittäjä sanoi..." versus "Mutta minunpa kengittäjä sanoi näin..."  Josko nyt vaan hoitaisit ne oman kopukkasi kaviot ja antaisit muiden tehdä kuten tekevät?

Jos kisoissa ei mene hyvin, on minusta järkevääkin analysoida mikä meni pieleen. Esimerkiksi Zetan kanssa ongelmana oli viulunkieleksi jännittyvä hevonen, jota en saanut ratsastettua mitenkään. Helposti voidaankin väittää, että siinä syytetään vaan hevosta, kun vika on siellä satulan päällä. Toki, siellä se vika useimmiten onkin, mutta minusta selitys läpi suorituksen jännittyneestä hevosesta kertoo jo itsessään sen, ettei ratsastaja saa sitä rennoksi. Mutta ylipäänsä, ketä syyttely auttaa eteenpäin? Syytti sitten hevosta tai itseään, ei se mihinkään johda. Pitää vaan treenata lisää ja ratsastaa paremmin. Ja tämähän pätee sittenkin, kun ruusukkeita alkaa sadella. Koskaan ei olla valmiita.

Mutta mikä ihme siinä kuohuttaa? Jos nyt oletetaan, ettei nuori suomalaistyttö tarkoituksella syötä hevoselleen vatsavaivoja, tai kisko sitä suusta huvikseen, kun heppa päättää ottaa hatkat, miksi aina täytyy olla paheksumassa ja tietämässä paremmin? Kukaan meistä harrastajista tuskin haluaa olla huono, kukaan ei halua nähdä kuvaa itsestään könöttämässä hevosen selässä kuin aloittelija. Kukaan hevosenomistaja ei halua aiheuttaa hevoselleen vammoja, ja sitten hoidella niitä (väärin, jos ulkopuolisia kuunnellaan).

Tietysti jos aihetta on, niin voi ja se pitääkin sanoa ääneen. Oikeista epäkohdista ei pidä vaieta, eikä eläimen kaltoinkohtelua suvaita. Neuvoja voi antaa, miettiä ääneen vaihtoehtoja ongelmien syyksi ja ratkaisuksi, mutta mitä on se julma syyttely ja yleinen lynkkaaminen? Onko se kateutta vai silkkaa tyhmyyttä? Onko ihminen vaan niin yksinkertainen, ettei ajattele asiaa yhtään sen pidemmälle, kuin sen yhden valokuvan sekuntin tai lukemansa artikkelin verran?

Minä olen kateellinen usein ja paljon. Toisinaan katson itseäni puolet nuorempia tyttöjä, jotka kisaavat menestyen ja mietin, miten pitkällä voisin olla, jos olisin saanut oman kaakin nuorena ja päässyt hyvään oppiin. Olen kateellinen heille, jotka oppivat nopeasti ja ovat rohkeita, pelottomia. Katselen niitä klassisen kauniita kouluratsukkoja ja mietin, tulenko koskaan saavuttamaan läheskään yhtä viehättävää olemusta hevosen kanssa. Ja sitten tulevat ne, joilla on varaa kaikkeen: hevoset, varusteet, hulppeat tallipaikat ja parhaat valmentajat. Kyllä nyt piru vie minullekin kelpaisi. Mutta ihan ääneen voin sen myöntää, sen sijaan, että toteaisin kaikkien minua onnekkaampien ja parempien olevan ilkeitä akkoja, joilla on ties mitä taipumuksia ja kultalusikka persuksissaan.

Minun mielestäni koko hevosmaailma kaipaisi suuren annoksen sympatiaa, empatiaa ja realismia. Se, että joku on oppinut tekemään asiat toisella tavalla kuin sinä, ei tee hänen tyylistään väärää, tai sen huonompaa. Voihan se sitäkin olla, mutta mahdollisesti vain sinun mielestäsi.

Liebster-haaste

Sain Sannalta tällaisen haasteen, joka on tarkoitettu alle 200 lukijaa omaaville blogeille.

Mikäpä tässä, haaste vastaanotettu!

Homman nimi seuraava:

Ohjeet:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

1. Haluaisitko omistaa hevosen/miksi haluat omistaa hevosen? Perustele ja vertaile!

Haluaisin, ja siksipä omistan. Oma on aina oma, vaikka saa kaikki huolet, murheet ja rahanmenot omalle vastuulleen, saa toisaalta myös ihan itse päättää mitä hevosella tekee ja miten, millaiset varusteet sillä on, mitä se syö jne. Voi tehdä kuten parhaaksi näkee, ja kaikkihan tietää itse aina parhaiten ;)

Lisäksi oma hevonen on hankittu yleensä sen mukaan, että se on itselle sopiva ja kiva!

2. Miten harrastat hevosia, oletko tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen?

Käyn tällä hetkellä tallilla ainakin viidesti viikossa. Meillä on tiimissä uudet vuokraajat, toivottavasti pysyvätkin kelkassa ja kuviot jatkuvat näin, se olisi vallan jees.

Vuorotyö tuo omat haasteensa hevosenpitoon, mutta kyllä sitä jaksaa, kun intoa riittää.

Unelmatilanne olisi tosin useampi oma hevonen, oma pieni talli ja kotona tehtävä työ, jolloin ehtisi kaiket päivät heppailla.

3. Mitä lajia haluaisit kokeilla hevosten kanssa?

Olisi tosi jännä päästä kunnollisen western-hevosen selkään ja sitten vähän kikkailla menemään. Kyllähän Fifin kanssa voi "leikkiä" lännenratsastusta pitkillä ohjilla/ilman ohjia jne. mutta siihen tyyliin koulutettu ja treenattu hevonen olisi hauska kokemus!

 

4. Miksi harrastat juuri ratsastusta, mikä siinä viehättää?

Hevonen. Valtava eläin, joka voisi melko vaivatta tappaa ihmisen, mutta tekeekin juuri kuten sinä haluat. Eläin on ystävä, oma heppa on karvalapsi. Se luottamus, ystävyys ja rakkaus on niin iso asia. Ja olennaisempaa tässä harrastuksessa on minulle aina ollut se hevonen, sen kanssa oleminen, kuin itse ratsastus. Nyt halu oppia ratsastajana onkin kasvanut, ja ne onnistumiset ja oivallukset on niin isoja fiiliksiä. Aina tajuaa jotain, vaikka homma ei menisi yhtään paremmin, jokin päässä loksahtaa, että "näin sen on tarkoitus toimia" ja niillä oivalluksilla taas saa enemmän intoa. Aina voi oppia lisää, mikä ylläpitää ainakin omaa motivaatiota.

5. Jos saisit valita, harrastaisitko mieluummin 2 metrisen muhkun vai pienen alle metrisen shetlanninponin kanssa? Miksi?

Muhkun, koska ponin selkään en voisi kiivetä. Eikä tuo kärryajelu ole ihan omin juttu.
Muhku olisi todennäköisesti myös luonteeltaan enemmän omaa tyyppiä. Shettikset on mahtavia ja kamalan söpöjä, mutta ai juma kun niiden kanssa voi välillä mennä hermo :D  Hevoselle kun sanot, että on homma on näin, se uskoo. Ponia ei kiinnosta, se ei kuule, sillä on muut bisnekset kesken. Ne pikkuriiviöt karkailee, haahuilee taluttaessa, puree, possuilee ja on vähän liian huumorihommaa omaan arkeen (näin kärjistettynä siis!)

6. Lähtisitkö mieluummin Etelä-Euroopan hiekkarannoille laukkaamaan vai Islantiin  jylhiin maisemiin vaeltamaan? Perustele huolella!

Siis nyt tuli tasapeli. Koska olen jostain pikkutytöstä asti ajatellut, että Islannin aakean laakeat maisemat olisivat ehkä kaunein näky kokea hevosen selässä. Nuo maastomopot ovat niin omaa luokkaansa, kauniita ja jaloja pienuudessaan. Islanti on mielenkiintoinen maa, kaunis jylhyydessään ja varmasti kokemisen arvoinen matkakohde.

Pikkutytöstä asti olen myös ihaillut barokkihevosia ja niiden upeita, lainehtivia harjoja. Nuorempana haaveilin omasta andaluusialaisesta, jonka kaula on luonnostaan jo kaarella ja joka saa kaikkien suut loksahtamaan auki, kun se upeana vaan astelisi ympäriinsä. Ja edelleen minusta etelän hevoset ovat jotain järisyttävää!!

Olenkin katsellut Portugalista hevoslomia tarjoavia paikkoja, joissa hevoset on järjestään kaikki liki GP-tasolle koulutettuja ja sitten siellä mentäisiin vähän piffipaffia, kuin mitkäkin mestarit.

Eli siis hyvin tasoissa ollaan. Ehkä etelä voittaa puolikkaalla pisteellä, mutta kyllä sinne Islantiin on yhtälailla joskus päästävä!
 

7. Mitä rakastat hevosissa?

Niiden kauneutta, nöyryyttä, rehellisyyttä. Monien yksilöiden kohdalla myös lempeyttä, huumorintajua, yritteliäisyyttä jajaja. Ylistää voisi loputtomiin :)

 

8. Vuokrahevonen vai ratsastuskoulu? Miksi?

Jos kyseessä on hyvä ratsastuskoulu, ehkä se. Mieluiten toki molemmat, koska tunneilla käyminen on aina plussa. Toisaalta se yksi ja sama hevonen on plussa, koska sen oppii tuntemaan ja siinä säilyy tietty tatsi. Ja jos vuokrahevosella saa opetusta, niin ännu bättre. Ratsastuskoulussa vaihtuvat hevoset kuitenkin opettavat omalta osaltaan todella paljon.

9. Mistä keksit blogisi nimen? Onko sillä yhteyttä omiin hevoskontakteihisi?

Blogini nimi tulee lainauksesta kirjailija Helen Thompsonilta. Minusta ajatus vapaudesta hevosen selässä on kaunis, aika upea. Hevonen voi antaa sinulle jalat, vaikkeivat omat kantaisikaan.

10. Iso talli hienoilla puitteilla vai pieni talli rauhallisessa ympäristössä?

 Tällä hetkellä jälkimmäinen. Fifi tarvitsee pihaton, ja pihattotalleista ei ylitarjontaa lähimailla ole, joten hienoista puitteista pitää karsia. Ja itse en nyt kaipaakaan mitään ihmeitä.

Jos minulla olisi (tulevaisuudessa, kenties) hieno hevonen, jolla yrittäisin valmentautua todella tavoitteellisesti ympäri vuoden ja kisata tosissaan, alkaisi puitteilla olla jo enemmän väliä. Maneesit, maneesin ja kentän pohja, kunnollinen vesikarsina jne. painavat siinä kohtaa jo enemmän.

Tavallaan olen kyllä nauttinut viimeiset pari vuotta todella paljon rauhallisista pikkutalleista ihmisten kotipihoissa, verrattuna nuoruusvuosiin Ruskeasuolla. Mitä lähempänä luonto ja rauha on tallia, sitä parempi.

11. Paras muisto hevosten kanssa kesältä 2015?

Kesä 2015 on ollut aika täynnä surua ja murheita. Parhaita hetkosia kenties meidän ensimmäinen heB-startti hyväksytysti (vaikka silloin kyllä ahdisti kamalasti hevosen yskiminen, joka myös vesitti suoritusta). Tai sitten se kerta, kun hyppäsin itsenäisesti, ja huomasin, ettei minua pelottanut ollenkaan!

So där! Minulla ei valitettavasti ole yhtätoista blogia haastettavaksi, mutta seuraaville nakki napsahtaa:

Takaisin lähtöruutuun 
Prinsessan päiväkirjat
Waldgeistory

Ja kysymykset ovat.

1. Mistä et pidä hevosten kanssa/tallitöissä?

2. Missä koet olevasi erityisen hyvä ratsastajana?

3. Hillitysti&hallitusti vai aivan täysii?

4. Pelkäätkö jotain hevosten kanssa?

5. Millainen olisi täydellinen hevonen juuri sinulle?

6. Mikä on paras kokemuksesi/muistosi hevosten kanssa?

7. Miten pitkään olet harrastanut hevosia?

8. Millainen olisi unelmiesi hevosloma ulkomailla?

9. Viimeisen tippumisesi?

10.Este- vai koulusatula?

11. Mikä on hevosunelmasi?