Case satula: Solved

Matka oli pitkä ja raskas, mutta projekti satulanmetsästys saatiin tällä erää päätökseensä!

Loppujen lopuksi sopivaksi todettiin yksi Kieffer, josta ei löytynyt kuin 17" istuimia, joka vaikuttaa istuntaani vähän eteenkippaavana, joten se ei jätettiin laskuista pois. Sitten löytyi isompana vastaava uudempi malli, jonka hinta huiteli jo reilusti yli tonnissa ja satulaa olisi vielä pitänyt kaventaa. Eh... Hyvä tosin tietää, että Kieffereitä saa tarvittaessa muokattua molempiin suuntiin ja useamman kerran!

Harmistuneena päätin kokeilla vielä Wintec Isabell Werthiä, joka on melko suora ja säkätilaltaan ihan ookoo. Ja kuinkas ollakaan, satula oli vallan passeli ihan sillä leveydellä mikä kaari satulassa oli valmiina, kun väliin tuupattiin karva. Ja karvaa käytän mielelläni muutenkin, kun hevosen selässä on niin vähän lihasta, joten kaikki pehmuke ja paineentasaus on ihan tervetullutta.

Jos hevonen tuosta levenee, otetaan palat pois romaanista ja tarvittaessa karva kokonaan pois välistä, niin satula saattaa sopia pitkäänkin tuollaisenaan. Ja saadaan tuota Wintecciä tosiaan levennettyä helposti itsekin (tai helppous on käsittääkseni suhteellista, mutta anyway).

Jos suoraan puhutaan, en välitä satulasta itse juurikaan. Se on toki kivan kevyt ja onhan siinä sinällään nuhjupintoineen hyvä pito, mutta mutta. Kyllä se kunnollinen nahkasatula on minusta tässäkin kohtaa hintansa arvoinen. Olkoon, kunnon koulusatulaa katsotaan uudestaan kun hevosella on selkä mihin penkkiä mallata, tällä hetkellä se saattaa tosiaan muuttua ihan liikaa, jotta kannattaisi satsata parempaan.

Satulashow vol. liian mones

Viimeiset pari viikkoa on etsitty sopivaa satulaa hiki hatussa. Lihasköyhä hevonen on aikamoinen pala purtavaksi, kun mikään satula ei kuitenkaan sellaisena istu tuonne selkään, kun selässä ei ole niitä lihaksia, joilla satulan kuuluu levätä.

Vaikka hevosen malli on kaikkiaan mennyt jo eteenpäin, takaa se on pyöreämpi ja kaulaan on tullut paksuutta, on selkä edelleen tuollainen luiseva riuku. Hierojakin totesi surkeana, että ei sillä ole tuolla selässä paljon mitään. Sitä suuremmalla syyllä olisi kiire löytää satula, jolla hevonen pystyy käyttämään itseään oikein ja rakentamaan sitä lihasta haluttuun paikkaan.

Olen ollut yhteydessä eri satulamyyjiin, tilannut satuloita kokeiluun monesta paikkaa, hakenut sovitukseen tutulta ja siitä paikasta, minne pääsen hakemaan. Ollaan kokeiltu tallin muiden hevosten satuloita ja sainpa lainata yhden hepan karvasatulaakin, joka oli itselleni ensimmäinen kerta!

Christ-lampaankarvasatulan Iberico-malli oli todella positiivinen yllätys!

Olen myös haalinut itselleni edestä kohottavan geelin, lampaankarvaisen satulahuovan ja lähtipä Horzen "mitä enemmän ostat, sitä enemmän saat alennusta" -kamppiksesta tilaukseen palaromaani ja setti täytepaloja, että on sitten millä tuunata.

Satulapaja on käynyt viimeviikkoina tutuksi, olen hakenut ja palauttanut satuloita, ostanut ötökkäloimen ja istunut tilojen lattioilla leikittämässä maailman parhaan asiakaspalvelijan tittelin ansaitsevaa Bobi-koiraa, samalla kun pohditaan tuota hevoseläintä. Viimeisimpänä nappasin mukaan kolme samanmallista satulaa, joissa oli kaikissa melko erinäköiset toppaukset, että katsotaan.

Ja mehän katsellaan. Satulansovittajaa on konsultoitu kuvin, ja hänen ensikommenttinsa oli aika kuvaava "Huhhuh, eihän tuossa auta kun karva ja iso määrä täytepaloja". Mutta tästä huolimatta satulan tulee ihan au naturel istua selkään. Nyt ollaan toivottavasti aika lähellä totuutta viimeisimpien kahden suosikin kanssa.

Koska en kuitenkaan luota itseeni, tervettä rehellisyyttä omaa silmää kohtaan, olen kysynyt jokaisesta satulasta mielipiteen a) toiselta ratsastajalta ja b) opettajalta, jolla on näkemystä ja joka voi hyvin kopeloida satulaa kun itse olen selässä. Siinähän on aika vissi ero miten satula asettuu sellaisenaan versus kun selässä on ratsastajan paino. Mutta keskiviikkona selviää lopullisesti kelpuutetaanko me nyt vanha kunnon Kieffer.

Vaikka tarkan markan pihistelijänä olen ajatellut, että pääsen halvimmalla tilaamalla satuloita sovitukseen ja tutkimalla asiaa itse fiksumpien kanssa, alan olla sillä kantilla, että helpointa (ja lukuisten virhetilausten jälkeen edullisinta) olisi kuitenkin tilata se satula-auto pihaan. Monesti olen kuullut sanottavan, että satula-auton mukana ei tule niitä edullisempia vaihtoehtoja, mutta eiköhän sekin olisi sovittavissa, kun hintakatto lausutaan ääneen. Ja itsehän olen päättänyt, että tähän alkuun en tosiaan investoi suuria summia satulaan, sillä todennäköisesti hevonen on syksyllä leveämpi, muhkeampi ja aivan eri mallia, jolloin ollaan taas satulametsällä. Sitten kun hevonen on jotakuin "valmis", sitten voidaan kaivaa kuvetta ja katsoa niitä hintavampia penkkejä. Kyllä hyvä satula saa maksaa, ja siitä olen valmis maksamaan, mutta en puolen vuoden käyttöä varten. Varsinkaan, kun edelliset 2 satulaa ovat edelleen myymättä ja olen saanut todeta, että niistä ei pääsekään helposti eroon ja saa rahojaan pois.

Case satula: solved

Noniin. Satulanmetsästys on tullut jokseenkin onnellisesti päätökseensä.

Erja kävi taas keskiviikkona hieromassa Firren ja samalla soviteltiin yhteistuumin sovitukseen tilaamani/hakemani satulat. Valikoimassa oli Cliff Barnsby, CTD, Stübben sekä Passier.
Erja ihmetteli, miten olinkin onnistunut haalimaan peräti neljä penkkiä, jotka kaikki istuivat Firren selkään melko hyvin - yksikään ei ollut täysi fiasko.

CB:n Anky oli aivan ihana istua, pehmeä ja tukeva, mutta tietysti näistä se huonoin hevoselle. Näin arvelin jo itsekin kun edellisenä päivänä tein pikatestin kolmelle satulalle. Kävin kaikkien kanssa kyydissä kokeillakseni, ovatko nuo omalle istunnalle mistään kotoisin. Ei jatkoon siis.

CTD Revolution oli aika hyvä, tässäkin riitti säkätila, mutta selkärangantila kapeni satulan takaosaa kohden liikaa. Muuten istuvuus oli mainio, mutta kun oli parempaakin tarjolla, pistettiin tämäkin ei-pinoon.

Stübbenin satula tarjosikin sitten minulle sitä kovasti kaipaamaani polvitukea, ehkä liiankin kanssa. Satula istui hevoselle hyvin ja sai hyväksynnän.
Passierin penkki istui myös hyvin. Tukeva, tasainen fiilis. Polvitukea astetta vähemmän, mutta huomattavasti enemmän kuin nykyisessä Kiefferissä. Tämäkin sai hyväksynnän.

Näinpä valinta ja päätös jäi omalle harteilleni. Erja kehotti tekemään hikitestin, eli satulan alle tulisi laittaa vaikkapa lakana, johon imeytyy hikijäljet ratsastaessa, joista näkee, miten satula on oikeasti kosketuksissa selkään liikkeessä. Ja näinhän minä tein.

Kaivoin kotoa matkaani kaksi vaaleaa tyynyliinaa, jotka joutavat roskiin, ja pistin kokeillen. Ratsastin molemmilla satuloilla samalla tavalla askellajit läpi vähän ympyröitä tehden. Sitten tulin alas, kaivoin tyynyliinat esiin ja tutkailin. Firre kun ei ottanut asiaan mitään kantaa ja liikkui molempien satuloiden alla samalla tavalla, jäi valinta ihan oman harkintani varaan.

Värjäymiä vertaillessani päädyin Passierin penkkiin. Satula on siisti ja kiva istua ja tuntuisi nyt olevan hevoselle oikein hyvä. Hieman epäilyttää kyllä tässäkin se taakse hieman kapeneva selkärangantila, mutta siinäkin sarjassa tämä on parempi kuin nykyinen penkki, jossa tilaa jää taakse vieläkin vähemmän. Ja edestä tämä istuu ainakin paremmin. Joten vaikkei nyt sitten se täydellinen olisikaan, voittaa tämä meidän Kiefferin kevyesti, eli parempaan päin anyway!

Helpotus. Vielä kun saisi tuon edellisen sitten myytyä eteenpäin. Vaikken itse tuosta satulasta liiemmin välitä, onhan se hyvä laatupenkki, vanhempaa mallia, hyvässä kunnossa ja Kiefferiksi kiva istua.

Ja mainittakoon vielä, että hieronnassa näytti melko hyvältä. Takaosa oli priima, toisin kuin viimeksi. Vasen puoli oli hyvä, oikealla oli nytkin jumeja, mutta vähemmän ja vähemmän rajusti kuin edellisellä kerralla. Ou jea!

Valoa tunnelin päässä

Keuhkovammaisen kopukkani vointi on tällä hetkellä varsin lupaava.
Firre ei ole yskinyt sulfakuurinsa jälkeen levossa ollenkaan, ja yskää ilmenee yhä vähenevissä määrin, pelkästään verryttelyn alussa kun siirrytään raviin. Päivä päivältä yskähdykset muuttuvat enemmän pärinäksi ja pojan kunto tuntuu nousevan.

Viikonloppuna uskalsin jo vähän lisätä pökköä pesään ja "tehdä jotain" ratsailla. Koska hevoseni on itseäni huomattavasti tasokkaampi, olen päättänyt uskaltaa kokeilla ja tehdä juttuja vähän rohkeammin. Opettakoot minua, siksihän tuollainen opetusmestari tuli hankittua! Oman oppimiseni takia minun on pakko alkaa rohkeammaksi ja yritteliäämmäksi.
 

Käytännössä tein siis laukassa vähän kaaria, hakien huomaamattomasti pätkiä vastalaukkaa. Tämän sujuessa hyvin kokeilin vielä täyskaartoa, josta jatkoin hyvän pätkän vastalaukassa. Ja Fifi-poika puksuttaa menemään, kun vaan säilyttää tuntuman ja pitää jalan kiinni. Ai vitsit mikä fiilis!

Laukkatyöskentely tuntuukin olevan meille helpointa. Istunnan pitäminen jämäkkänä on minulle tavattoman vaikeaa, kun hevosen liike on niin iso. Laukassakin välillä pakka hajoaa, eikä persus pysy penkissä, mutta hyvät pätkät ovatkin sitten oikeasti hyviä.

Ravissa istuminen onkin asia aivan erikseen. Asiaa ei suinkaan helpota se, että Firren mukana tullut yleissatula vaihtui taannoin paremmin istuvaan estesatulaan. Istuinluut huusivat hoosiannaa siinä kivikovassa penkissä ja jalan asento nyt oli mitä oli, mutta ei sovi valittaa, jos satula on hevosen selkään hyvä. Sitten soviteltiin Terhin edesmenneiden hevosten vanhoja koulusatuloita ja löytyihän  sieltä Fifille sopiva Kiefferi. Tietenkään tässä satulassa ei ole kovinkaan syvä istuin ja polvituetkin ovat aika mitättömät, eli satula ei ole minulle mieleinen, mutta...

Oikeasti saa olla vaan tuhottoman kiitollinen, että voidaan sovitella ylimääräisiksi jääneitä varusteita tälle hevoselle, eikä minun tarvitse juosta kaupassa jokatoisen hilavitkuttimen perässä. Vielä kun rahatilanne ei ole mikään juhlallinen, on harvinaisen kiva saada varusteita käyttöön näin. Vaikka satula ei olekaan omalle hanurilleni paras, sen sopivuus hevoselle tulee ensin. Kankisuitset eivät ehkä ole sellaiset superkauniit pyöreäksi ommeltua nahkaa, mutta meillä on kanget. Ja joo, otsapanta ei ole se letille punottu timanttipanta, mutta enköhän ehdi sen vielä joskus tulevaisuudessa itselleni anastaa.

Lopputulemana siis vaihtuvat satulat ovat tehneet omasta istumisestani entistä hankalampaa. Toki koulupenkissä on ihana saada jalka pitkäksi alas, mutta Fifin mukana tullut yleissatula oli niin tukeva, että harjoitusravi oli huomattavasti helpompi istua. Nyt aloitetaan taas alusta, jalka, pylly, lantio, keskivartalo, kaikki paikoilleen ja yritys pitää ne paikoillaan. Hohhoijaa.

Kahden viikon päästä Ponikoululla on pidetään I-tason kisat, Hippo Memorial, jossa ollaan toki mukana, niin koulussa kuin esteillä.  Hyppäämiset jätän ihan siihen 50cm tasolle, enkä haikaile yhtään korkeammalle, mutta koulupuolella ajattelin mennä turvallisesti HeC:n ja riskipelillä myös B-radan. Tuomarina on kunnioittamani henkilö, joten hänen arvostelunsa olisi aika kiva saada. Katsotaan miten treenit etenee ja hevosen vointi  kehkeytyy, ehkä tänä kisana päästäänkin kotia pidemmällekin kisoihin.