Pitkästä aikaa tunnille

Työvuorotoiveet menivät läpi ja ainakin nyt huhtikuussa pääsen osallistumaan valmennuksiin.

Viime viikon tiistaina oli aika ihanaa päästä töistä, käydä kotona nukkumassa päikkärit ja syömässä, ja lähteä sitten reippaasti tallille hyvissä ajoin. Ehdin sopivasti parturoida karvaturrini jalat, selvittää hännän ja näyttää jouhillekin saksia. Hän sai nauttia BOT-selkäloimesta hyvät pätkät ennen ja jälkeen liikutuksen, eikä ollut mikään kiire. Parasta!

Kuvat tämän viikon tunnilta, kun ihana Sini ehti vähän räpsimään!

Tunnille en ole tosiaan taas pitkään aikaan päässyt ja oli superkivaa. Joku siinä tarkkailtavana olemisessa saa minut skarppaamaan niin kovasti, että hommat loksahtavat kohdilleen ihan eri tavalla kuin yksin köpötellessä. Teemana oli voltit ja siirtymiset, jotka sujuvat meiltä aika kivasti. Jos vaan muistan valmistella, sujuu kaikki kuin tanssi.

"Pitkänä, pötkönä, hölkkäillään vain"

Firbula oli kivan rento ja reipas, ei tarvinnut vängätä mistään. Laukkatehtävässä alkoi ilmeisesti hieman hengästyttää ja F yskähti paristi, jolloin pidettiin lyhyt kävelytauko. Tämän jälkeen lopputunti sujui ilman köhimistä. Ajattelin silloin, että voi miten ihanaa olisikin, jos yskä pysyisi näin vähäisenä.

Lopputunnista Firre alkoi hieman ryysäämään, eikä pidätteet menneet oikein läpi. En osaa ihan arvioida oliko hevonen väsynyt ja juoksi karkuun vai kuumuiko hän laukkasiirtymisistä, mutta kummin vain, yritin kääntää tämän positiiviseksi toteamalla, että ainakaan istuntani ei jarruttanut hevosta töpöraviin, kuten kesällä oli. Otettiin loppuun yhdet siirtymiset ylös ja alas, joihin pystyin olemaan tyytyväinen ja iso kiitos. Loppuraveissa alla oli letkeästi ja isosti liikkuva tyytyväisen oloinen hevonen. Aika hyvä fiilis!

Tällä viikolla yskää oli jo odotettavissa edellispäivien perusteella, mutta yritin toiveikkaana kuitenkin. Heti ravissa alkoi köhiminen ja hölkkäsin ihan täyspitkällä ohjalla aikani. Verkkalaukkaan otin vähän ohjaa jo käteen ja hetkittäin homma sujui hienosti. On kuitenkin ihan selvää, että kun ohja on tuntumalla ja hevonen alkaa lyhentää itseään ja kaulaansa, kulkee happi entistä huonommin.

Pohkeenväistöjä oli ohjelmassa ja vähän tökerösti suoritettiin niitä, kun liian pitkällä ohjalla muka asetin ja pidin vastaan. Mutta hevonen väisti ihan kohtuullisesti, olkaamme tähän sentään tyytyväisiä. Otettiin vielä siirtymisiä, ensin kaikkia askellajeja sekaisin ja sitten lopuksi käynti-laukka-käynti. Tarkoitus saada hevoset skarpiksi, nopeiksi ja siirtymät pehmeiksi. Homma sujui kivasti ja lopun siirtymiset olivat ihmeen hyviä.

Näin tyylikkäästi kädet sylissä tehdään väistöjä.... Juuh.

Mehän nostetaan parhaiten laukka käynnistä, siinä ei siis mitään ongelmaa, mutta siirtyminen laukasta suoraan käyntiin onnistuu harvoin, aina sinne tulee ne pari raviaskelta sekaan. Mutta nyt! Hah! Siinähän vaan nostin, laskin viisi askelta ja siirryin käyntiin. Hevonen oli tarkkana kuin porkkana ja teki hyviä, pehmeitä siirtymisiä. Näytti kuulemma helpolta, miltä sen onkin tarkoitus kuulua.

Nyt olisi sitten ihan asia erikseen onnistua tekemään vastaavia siirtymisiä täydestä vauhdista, että saisi koottua ja valmisteltua pidemmänkin laukkapätkän jälkeen, eikä vaan näin parin askeleiden siirtymillä, mutta tästä lienee hyvä aloittaa.