tiistai 13. tammikuuta 2015

Rumat ne vaatteilla koreilee

...mutta miten I-HA-NAA onkaan shoppailla hevosrompetta.

Työpaikallamme vitsaillaan usein, että kaikki vaatteet mitä me tarvitsemme on työpaita ja yöpaita. Ja näinhän se valitettavasti on. Ratsastushousuja tulee myös käytettyä, mutta muuten "omien vaatteiden" käsite on alkanut hämärtymään. Koska rahan kulutus on kaikessa typeryydessään ihanaa, menee minulla jokainen ylimääräinen penni nykyään hevostarvikeliikkeisiin. Hevoselle ostaminen on vielä ihanempaa, kuin itselle.

Yhdet ostokset...

Yksi aivan vihonviimoinen keksintö on myös facebookin kirppari-ryhmät. Ai että, kun sieltä pongahtelee koko ajan jotain kivaa silmille. Ja tosiaan, kivaa, ei tarpeellista eikä aina edes järkevää.
Kun aloitin diilin Zetan kanssa, ei hevonen tarvinut yhtikäs mitää. Sillä oli varusteet ja loimet, tallilla on pinteleitä ja huopia, satulasaippuaa ja valjasrasvaa. On liinaa, on vilttejä, on kaikkea.

Mutta. Se iänikuinen mutta ja kun ja silti.
Minä haluan säännöllisesti juoksuttaa hevostani. Siihen haluan hyvän liinan (oikea materiaali, mieluusti tietenkin myös "oikea" väri). Juoksuttaessa en halua ohjia heilumaan mukaan, joten helpointahan on hankkia kokonaan toiset suitset juoksutuskäyttöön, kun vängätä jäykkiä ohjien solkia aina irti ja uudestaan kiinni. Makes sense?  Myös ns.juoksutusapu oli tarpeen hankkia, sillä se ohjaa hevosta aika lempeästi pyöristymään, siinä missä monet muut apuohjat ovat juoksutuskäytössä minusta joko typerät, hyödyttömät tai aika kovakouraiset. Makuasioita, mutta oleellisia sellaisia.



Vaikka Zetan luonteen ja omat taitoni yhdistäessä ajatus on aika kaukaa haettu, haaveilen silti rennosta ja luontevasta menosta ilman satulaa ja kuolaimia. Askel lähemmäs tätä vaati kuolaimettomat suitset. Kerran kokeilu muistutti siitä, että ratsasta nyt hyvä ihminen jalalla. Toista kokeilua ei ole vielä tullut. Harkinnassa on pehmoisen huopasatulan hankinta. Tai kahvallisen ratsastusvyön... Täysin satulaton meno kun johtaisi melko varmasti toistuviin tipahteluihin, joka voisi olla sivustaseuraajille varsin hauskaa, minulle vähemmän.

Ravenna-suitset.

Zeta kun on aika herkkähipiäinen poika, hän haluaa jalkansa käärittävän pinteleihin. Tallilla kun ei ole maneesia ja sääolosuhteet ovat mitä milloinkin ovat, joutuu herra välillä tyytymään tavallisiin suojiin, jotka saa helpommin pestyä kurakylvyn jälkeen. Ainut vaan, että vääränlaiset suojat hiertävät häntä, vaikka olisivat kuinka oikeaa kokoa, hyvin istuvat ja päällisin puolin aivan passelit.
Tämän olen nyt kaksien suojien kanssa todennut... Uudet suojat ovatkin nyt hankinnassa ja tulossa kokeiluun.

Itselleni olen ostanut huomattavasti vähemmän kuin Zetalle. Topparatsastushousut olivat aika ehdoton hankita. Käyttämään en niitä ole tosin vielä ehtinyt. Urheilutrikoot normaalien housujen alla ovat ajaneet asiansa pakkasilla. HV Polon tallikengät ovat super kirppislöytö, sillä ovat melko lämpimät ja menevät ratsastaessakin ihan hyvin. Maailman laiskinpana vaatteiden vaihtajana olen onnellinen näistä. Järkyttävä pinkki toppaliivi oli myös pakko saada, sillä mieleeni tuli heti yhdistää se samansävyiseen huopaan ja kuten näkyy, tyyli on taattu :---D



Monesti aikaisemmin olen ihmetellyt hevosenomistajien tarvetta haalia tavaraa ja rompetta, 500 satulahuopaa ja kuudetsadat oikean sävyiset pintelit kylkeen. Loimet joka lämpöasteelle erikseen ja vaikka ja mitä. Nyt en ihmettele enää yhtään. Hevosen varustaminen on aivan ihanaa!
Zetakin tarvitsi toppaloimen näille pakkasille, kiinteällä kaupakappaleella toki, koska itsekin tallia tehneenä tiedän miten raivostuttavia irtonaiset kaulakappaleet voivat olla, miten osaavatkaan kiusata aamuisin väsyneitä ihmisparkoja.

Yritän tässä kovasti tehdä mariinista meidän nimikkoväriä!


Mahtavintahan (tai surullisinta, riippuu näkökulmasta) on se, että stressaavan muuttopäivän loppupuolella, väsyneenä ja ahdistuneena istuin hetken koneella ja ennen kuin edes huomasin, olin tilannut iloisen setin tavaraa, josta en hetkeä myöhemmin edes muistanut tarkkaan, mitä kaikkea mukana olikaan. Tätä voisi melkein kutsua ongelmaksi. Tai ennemmin sitä, että tuotteita saa tilattua laskulla.

Jos jäisin miettimään montako valmennustuntia näillä rahoilla olisi saanut, ja miten paljon paremmalla tasolla voisimme ratsastuksellisesti jo olla, voisi tulla itku. Siispä en mieti asiaa, hypistelen uusia tarhasuojia ja odotan innolla huomista, kun pääsen sovittelemaan uusia hankintoja.



Zetan uusin asuste on blingi otsapanta.
Tätä en itseasiassa ole ostanut herralle, vaan kyseinen otsapanta jäi Emppu-hepan viimeiseksi joululahjaksi, jota hän ei harmi kyllä ehtinyt käyttämään.

Empun omistaja halusi ehdottomasti antaa tämän minulle takaisin, jotta se pääsisi käyttöön. Mister Z arvosti elettä esittämällä törkeimmät pukit mitä olen herralta kokenut. Mutta ainakin hän näytti hyvältä niitä tehdessään.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti