Meille saapui tänään perheenlisäystä: iso, potra poika! Korkeutta sataseitkyt senttiä ja ikää 14v.
Uusi hevonen ei ollut mitenkään suunnitelmissa, mutta jotenkin koen, että kohtalolla oli tässä sormet pelissä ja hommat meni nyt kuten oli tarkoitus.
Vikke, tai Ukko, saapui tänään ylläpitoon ja jos hommat luistaa, saan lunastaa hänet omakseni. Pappahevonen jää Ponikoululle tuntiratsun tärkeää virkaa jatkamaan, kun niin varoissani en valitettavasti ole, että voisin huoletta kahta hevosta pitää.
Flunssan, stressin ja jännityksen runtelema ruhoni antaa ihan just periksi ja leviän sänkyyn, mutta ihan näin pikauutisena tämä. KÄÄK!
<3
VastaaPoistaTulipa yllätyksenä tämä! Ehkä avaat myöhemmin vähän lisää ajatuksiasi jotka johtivat tällaiseen päätökseen?
VastaaPoistaPS. Hurjan tiukalla poskiremmit tuossa viimeisessä kuvassa, saisi laskea varmaan kahdella reiällä ettei olisi ihan noin ärhäkkä jokerivirne hepalla ja kuolain kiinni ekassa poskihampaassa.
Tiivistettynä voisi sanoa, että tilaisuus teki varkaan, tarjoutui liian hyvä mahdollisuus ohitettavaksi. Ja eriniäisiä lisäsyitä on toki, mutta ei ehkä nettiin kerrottavaksi :)
VastaaPoistaJa oikeassa olet, nuo suitset pitää mallata uusiksi.
Vau mikä uutinen! Onnittelut lienevät paikallaan. :-)
VastaaPoistaMikähän saisi minut tekemään yhtä rohkean päätöksen? Toisaalta olen tyytyväinen tilanteeseen juuri nyt: vuokrahepalla pari kertaa viikossa, toinen kerroista aina ohjatusti ja näiden lisäksi vielä toinen vakiotunti ratsastuskoulussa kuten ennenkin. Toisinaan vielä ylimääräisenä koulutunti silloin tällöin joten ratsastan 3-4 kertaa viikossa.
Kai minustakin tulee hevosenomistaja sitten yht'äkkiä kun kaikki vaan loksahtaa kohdilleen...
Ihania hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa!
Maarit L. :-)
Itse koen, että koko hevosharrastus on aika järjetöntä, saatika oma elikko, että fiilispohjalta on mentävä. Jos tulee sellainen tunne, että nyt JOO niin sitä kuunnellaan :)
VastaaPoista