Älä luo ongelmia sinne, missä niitä ei ole

...sanoi eläinlääkäri minulle männäviikolla. Samantyyppisen lausahduksen kuulin kesällä, jonka myös jaoin tänne vahvistaakseni kuvaa itsestäni hulluna hysteerikkona.

Kuvituskuvissa testaillaan joustorunkoista Flexible Bascule -satulaa. Ei päässyt jatkoon.

Fifin rähmivä silmä ei ottanut rauhoittuakseen, joten pitihän se konitohtori kutsua paikalle. Ihan tarpeeseen tuli: Fiipalla on kyynelkanava tukossa. Nyt sitten laitellaan silmätippoja ja homman pitäisi hoitua sillä. Jos ei, kyynelkanava avataan (en edes halua tietää miten tämä tapahtuisi), mutta hätää ei tosiaan ole.

Kun lääkäri kerran paikalla oli, ei kysymystulvasta ollut tulla loppua, kun sain ihmetellä lukuisia asioita ääneen ja pohtia vainoharhaisesti hevoseni terveydentilaa. Lääkärin mukaan Filppus näyttää hyvältä, siitä on aina hyvä lähteä: Katso sitä eläintä.

 Tallin tämänhetkisestä heinästä ei ole analyysiä ja kiusaan itseäni jatkuvasti lukemalla ties mitä juttuja hevosen ruokinnasta, kivennäistasapainosta ja vaikka mistä, joten tämä ruokinta-asiakin pyörii mielessä ehkä turhan tiuhaan. Tietysti ruokinnalla on väliä, äärettömän paljon väliä, mutta kannattaako siitä nyt stressiä ottaa? Ja laskea milligrammoja taulukoissa pää sauhuten?
Ehkä ei. Ellei sitten halua, mikäs siinä, mutta kun en laske omaa syömistäni niin, enkä koirani, miksi laskisin hevosenkaan?

Istuntaani en ota kantaa, mutta Fiippa polkee kivasti!

Ajatus siis oli otattaa Firrestä verikokeet, että onko raudan tai valkuaisen saannissa jotain parannettavaa, mutta eläinlääkäri totesi, että vaikka verestä voidaankin tutkia ties mitä, se ei nyt vaikuta kovin tarpeelliselta. Hevonen on kunnossa, syö, juo ja paskoo normaalisti, liikkuu hyvin jne. Miksi siis luoda uhkakuvia ja lähteä väkisin etsimään jotain vikaa?

Samalla pyysin lääkäriä vielä kopaisemaan Fiipan etujalkoja. Etusten vuohisten alanivelet olivat juuri ne palopisteet, jotka kertoivat loppukesästä, että silloisen tallin kivituhkapohja on liian kova ja koipia kolottaa. Nyt hevonen ei reagoinut mitenkään, joten voimme olla tyytyväisiä. Hän on päällisin (ja jokseenkin sisäisinkin) puolin kunnossa.

Tällä hetkellä ollaan siis ihan hyvässä tilanteessa. Satulahommat ovat heittäneet kerran, ellei kaksikin, jo häränpyllyä, mutta valoa tunnelin päässä näkyy jo! Ruokintahifistelyä en malta täysin lopettaa, mutta omatpa ovat aivotukseni.

Filppus ehti tuossa viikonloppuna jopa voittaa HeA-luokan tallin harjoituskisoissa vuokraajansa kanssa, kun itse heiluin opiskelijatapahtumassa Turussa. On se hieno Pappa :)