Olin ehtinyt kirjoittaa tämänkin postauksen jo valmiiksi tuossa aiemmin, joten vaikka satula lähti taas vaihtoon, jaettakoon tämäkin tuskan taival teille kokonaisuudessaan:
Huoh. Löydettiin syksyllä vihdoin hyvä satula, jossa riitti säkätila ja selkärangantila, ja joka istui Fiipalle mainiosti. Hevosen melko syvät lapakuopat kyllä mietityttivät jo silloin, ja satulaa sovittamassa ollut ammattilainen kehotti testaamaan kohottavaa geeliä lapakuoppien kohdalle täytteeksi, jos liikkuessa näyttäisi siltä, että satula yhtään keikkaa.
 |
Kohottava geeli, tai "kanafileet" kuten meillä sanotaan ;) |
Kapeamman satulan hankkimisessa olisi heti se ongelma, että kun satula ei painaisi lapoja, pääsisi lihas kehittymään ja satulasta tulisi hetkessä liian kapea, ja taas etsittäisiin uutta. Niinpä päädyttiin tähän penkkiin, geelitäytteeseen ja aamen.
Satulassa on melko pieni ja syvä istuin, sekä melko isot polvituet. Penkki on sinällään hyvä istua, mutta olen huomannut sen olevan itselleni melko huono. Olen lonkistani melko kireä, enkä monestikaan saa jalkaa "auki" ja alas. Nytkin vasen lonkkani alkaa useasti kramppaamaan, kun yritän istua harjoitusravissa alas ja ajattelen pitkiä, raskaita jalkoja. Noh, oma keho ja satula ovat kaksi erillistä asiaa, mutta...
 |
Tässä ei tosiaan istuta takakaaren päällä. |
Kun tuossa satulassa istuakseen täytyisi saada se jalka alas ja pylly topakasti kiinni istuimeen. Ja kun en tässä onnistu, tulee polvituki myös tielle. Ja satulaan asettuakseni etuvartalo kippaa eteen ja jalka taakse. Etenkin oikea jalkateräni tipahtaa alas, kantapää nousee ylös ja koko asentoni näyttää aivan kammottavalta. Jos satulassa olisi edes hieman laakeampi istuin, pääsisi siinä hieman liikkumaan ja korjaamaan itseään. Mutta kun ei. Omalle istunnalle kunnon estesatula olisi varmaan mukavin.
Ongelma on myös siinä, kun Firre käy myös ratsastuskoulun tunneilla ja kaikki eivät ilmeisesti osaa satuloida geeliä kohdilleen, se valuu eikä auta mitään ja penkki keikkuu keventäessä siellä hevosen selässä. Itse olen kokeillut kevennellä käsi takakaaren alla, ja varmistunut siitä, että oikeassa kohdassa olevan geelin kanssa näin ei käy, mutta jos opettaja näkee satulan keikkuvan, niin kyllähän se keikkuu. Ja tästäkös se hevosen selkä tykkää.
Varsinkin, kun hankkimani satula maksoi melkein kolmen kuukauden vuokran verran ja edellinen Kieffer on edelleen myymättä, alkoi jo tuskastuttaa. Tsekkautin Firren selän hierojalla ja arkahan se oli. Ei auta miettiä rahaa siinä kohtaa, huonolla satulalla ei voi ratsastaa.
Taannoin testailtiin urakalla kaikkien tallin hevosten penkkejä ristiin ja kuinkas ollakaan joustorunkoinen olisi herralle oikein passeli. Niinpä pidän silmät auki, jos jostain tulisi vastaan käytettynä Flexible Inspiration koulusatula, uuteen kun ei tosiaan ole varaa ennen edes jomman kumman edellisen satulan myyntiä, ja siinähän voi kestää.
 |
Iso ja pitkä säkä, kaareva (ehkä jopa vähän takakorkea?) selkä. Siinäpä hommaa. |
Onni onnettomuudessa Zetalle epäsopivaksi jäänyt vanha Kieffer istui nyt Firrelle aika hyvin, joten saatiin kuin saatiinkin käyttösatula. Ja täytyy sanoa, että viimeiset pari ratsastuskertaa ovat olleet yhtä juhlaa, kun pystyn istumaan ja korjailemaan istuntaani tarpeen mukaan. Josko nyt alettaisiin nousta sieltä epätoivon suosta?
Ensi viikolla on satulansovittaja vielä tulossa katsomaan satuloiden istuvuutta, joten ammattilainen saa vielä lausua painavan sanansa. Toivottavasti hän ei löydä Kiefferin istuvuudesta mitään merkittävää, mitä meiltä on mennyt ohi.