Kokemuksia pirunkourasta

Fiippa aloitti pirunkouran syömisen tammikuun alkupuolella. Tilasin Makanalta kilon pussin kuivattua, täyttä tavaraa. Suositeltu syöttömäärä pirunkouralle on 1-3 ruokalusikallista päivässä, eli 15-45 millilitraa. Itse pistin syöttöön 50ml, kun rouhittu tavara ei mahdu mittaan kuitenkaan yhtä tiiviisti, kuin jauhettu, jolle tuo suositus on annettu.

Alkuhölkkä ja varsin jäykkä takaosa... Marraskuu 2015.

Kiinnostus pirunkouraan heräsi siinä kohtaa, kun aloin pohtia nivelvalmistetta Firren lisäravinnearsenaaliin. Syöhän tuo jo msm:ää, joka toki hoitaa niveliäkin, mutta hevonen alkoi syksyn tullen osoittaa tiettyä kankeutta, joka herätti asteittain lisähuolta. Moneen kertaan liikkeellelähtö oli hieman jäykkää, vaikka F vertyikin hyvin ja oli aina loppujen lopuksi hyvä. Saahan ikääntyvä hevonen jossain vaiheessa sitä ikää näyttääkin, ei se ikuisesti pysy nuorena ja vetreänä. Mutta jos voi jotain asialle tehdä, miksei kokeilla? Joten.

Varsinkin hevosta juoksuttaessa pääseen hyvin tarkkailemaan sen liikettä. Etenkin ensimmäiset ravipätkät paljastavat paljon hevosen vetreydestä. Miten takaosa toimii? Ottavatko takajalat millaista askelta, ja miten askellus muuttuu hevosen lämmetessä?

Firrellä takaset ottavat usein alkuun vähän lyhyttä askelta. Se ei ole mitenkään epäpuhdas tai huonon näköinen, mutta takajalkojen askel on alkuun selvästi lyhyempi, kuin vertyneenä jalat humauttelevat selvästi pitkälle rungon alle.

Aika pian pirunkoura-kuurin aloittamisen jälkeen oli huomattavissa, että tämä takaosan jäykkyys hävisi. Hevonen oli heti alkuunsa letkeä liikkeistään ja eteni tasaisesti. Toki on mahdollista, että kyse on muustakin, mutta näin äkkiseltään kiittäisin kuitenkin kyseistä rohdoskasvia. Saahan hevosen jumiin ja liikkumaan jäykästi huonolla liikunnalla ja puutteellisella alku- tai loppuverryttelyllä. Meillä on kuitenkin hyvin vakiintuneet käytännöt, joten saan hyvin mielin uskoa muutoksen tulleen ravinnosta, eikä liikunnasta.

Ihana kuurapylly <3

Lisähuomiona lisäisin, että pirunkoura tuntuu lisänneen hevosen hikoilua. Firrehän on edelleen vähän huonossa kunnossa, kun kunnon treeni on ollut niin surullisen katkonaista. Eli hevonen hikoaa edelleen melko herkästi. Ja onhan sillä se talvikarva, vaikka etuosa onkin klipattu. Mutta pirunkoura on diureetti, eli poistaa nestettä kehosta. Tämä tapahtuu siis lisäämällä virtsan tuotantoa, mutta en tiedä miksei se voisi lisätä myös hien eritystä. (Enkä väitä näin olevan, kunhan päättelen.)

Suurin "todiste" tästä tuli eräs pakkaspäivä, asteita oli -16 ja kävimme tunnin verran maastossa. Hevosella oli päällä kaulakappaleellisen fleece ja topattu walker-loimi, tarkoitus oli nimittäin vaan kävellä. Otettiin me sitten kaksi ravipätkää, joissa Firbula kyllä posotti menemään aika innolla, mutta hikiliikunnaksi en moista miellä. Ja varsinkaan pakkasella hevosta ei ihan hevillä saa hikoamaan. Mutta kuinkas kävikään :D Ylläoleva kuva kertoo meille hevosen hionneen ja hien jäätyneen karvaan aika hauskasti. Näky oli ehkä suloisin koskaan, mamman oma kuurapyllyheppa, mutta silti ihmettelen ilmiötä.

Pirunkouraa suositellaan myös vatsavaivoihin, mutta pitkiä kuureja tätä ei vatsavaivaiselle kannata syöttää. sillä tämä lisää vatsahappojen eritystä. Mutta omalta osaltani suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos pientä jäykkyyttä ilmenee!