Väsynyt vastoinkäymisiin

Voi kirahvipoikaa. Hevonen voi hyvin, äitihenkilö vähemmän.

Satulanmetsästys alkaa tuntua melkoisen toivottomalta. Miksi niissä penkeissä pitää olla kaikissa taaksepäin kapeneva selkärangantila?! Ollaan tässä nyt köpötelty ilman satulaa ja liinan päässä viikon verran ja alkaa olla jo hieman tylsää tämä.

Minua stressaa, vaihteeksi.

Lisäksi olen hieman kahden vaiheilla, menikö meidän uuden kotitallin valinta sittenkin metsään. Vihdoin tänne eteläänkin saapunut syksy vesisateineen on saanut kentän muuttamaan muotoaan siitä, mitä se oli kun talliin tutustuin. Osa kentästä on sateiden jäljiltä huomattavan kova, ja jos se nyt sellaisena pysyy, ei se Firren jaloille sitten sovi.

Voisin hakata päätä seinään.

Turha huolehtiminen piti jäädä taakse, mutta tämä ei nyt ole ihan turhaa. En kuitenkaan halua tietoisena jalkavaivoista rikkoa hevosta lopullisesti. Eikä liikutus oikein onnistu niinkään, että käyttää 2/3 kentästä kierrellen huonoja kohtia.

Luppasilmä <3

 Niin. Sellaista tällä kertaa. Ei paljoa naurata. Miksi ihmisen pitää haalia itselleen tällaisia huolia?
Tuo hevonen olisi niin elementissään kutistettuna omalla terassilla koristeena...