Takaisin kotiin

Pahoittelut hiljaiselosta.

Viimeiset pari viikkoa on tullut tirautettua parit väsymyksen ja epätoivon itkut, kiroiltua miten kaikki voi olla niin vaikeaa ja menetettyä hermot pariinkin otteeseen. Meidän uusi koti osottautui sitten tosiaan täysin epäsopivaksi meille ja koska aloin olla siinä pisteessä, että hanskat osuvat tiskin sijaan jo jäteasiaan, piti tehdä pienet ratkaisevat peliliikkeet.

Niinpä Firre sai palata takaisin kotiin, eli Ponikoululle. Pappamobiili saa nyt hetken elää ihan tavallisesti tallissa, kunnes saadaan varastokäytössä olleen ulkotallin lattia uusittua hevoselle sopivaksi, sitten hän saa yksiön pihalta.

Iloinen yllätys oli, että Firre suhtautui uusvanhaan kotiinsa todella rennosti. Vatsa ei mennyt kuralle, kuten edellisen muuton yhteydessä, ja elämä näyttää asettuvan uomiinsa ihan kivasti. Tunneilla uljas musta saa jatkossa vierailla kahdesti viikossa, jolloin saan omat tallivapaani mukavasti pidettyä.

Uusi satulakin tuli löydettyä. Ylitti kyllä oman budjettini reilusti, mutta minkäs teet. Veronpalautukset tulee - ja menee. Ylitöitä olen myös painanut minkä olen kerennyt, saahan siitä viikkovapaan menetyksestä jotain ja vuorojen välisen lepoajan alituksesta myös. En tiedä miten järkevää tämä on, viimeisen kolmen viikon aikana on tullut painettua liki 140h tuntia, mutta kun tuo kaunis rahareikäni sen vaatii niin minähän teen. Millä ajalla ja energialla sitten harrastetaan itse eläimen kanssa onkin toinen asia.

Ehkä vuodenvaihteessa koittaa aurinkoisempi vaihde, ainakin yritän uskotella itselleni näin.
Ainakin ollaan nyt hyvässä tallissa, jossa on hyvä kenttä ja hevoseni saa sitä ruokaa mitä haluan. Huolet puolittuu ja paine vähenee. Päästään liikkumaan sääolosuhteiden rajoissa ja jos nyt ei tule mitään uutta ikävää, päästään jatkamaan yhden supervalmentajan tunneilla ja rahatilanteeni salliessa toisenkin.

Sporthorse sai taas ratsutukan, kun pihattoelämä jäi taakse.