Uusi koti, uudet tuulet

 Viime maanantaina muutettiin uuteen kotiin. Kovin haikeana jätin edellisen kodin taakse, kun viihdyttiin molemmat niin superhyvin, mutta tässä ei itkut auttaneet.

Keikkoja piti heittää peräti kaksi, kun kaikki kamat eivät mahtuneet yhteen autolliseen. Mies totesi, että Firrellä on enemmän tavaraa kuin minulla. Tiedä häntä, mutta hieman on päässyt kertymään yhtä sun toista.

Uudessa pihatossa Firre on vallan naisseurassa, kavereina on aikuinen ja lapsihevonen, joiden kanssa elämä näyttää olevan ihan kivaa. Mitä nyt lapsihevonen ruokaa jaettaessa komentelee Pappaa hieman kovakouraisesti sivuun.

Itsekin olen tykännyt, talliporukka vaikuttaa tosi kivalta. Opetustarjontaakin on runsaasti: vaikken vuorotyöni kanssa voi oikein vakituntiin sitoutua, näyttää tuntien pitäjiä olevan niin joustavasti, että päästään viisaampien silmien alle jatkossa useamminkin.

 Liikunta on lähtenyt oikein kivasti rullaamaan. Ollaan hölkötelty ratsain ja irti, kuten kuvista näkyy. Pari päivää meillä mennään vielä ilman satulaa, kunnes uusi koulupenkki toivottavasti löytyy. Ainakin sovitukset on sovittu, joten eiköhän sieltä se sopiva satula löydy.

Iilimatohoitokin kerettiin jo etujalkoihin ottamaan, kun hoitaja oli sopivasti tulossa tallille. Vaikka itse olenkin hermoillut Firren jalkojen ajottaista pientä nesteisyyttä, saatiin kehuja, että harvalla tämän ikäisellä on näin hyvät jalat.

Josko hiljalleen alkaisi omakin stressi ja huoli helpottaa: hevonen ei ole nuori ja pientä kremppaa luonnollisesti tulee, mutta niin kauan kun liikkuu puhtaasti ja halukkaasti, lienee kaikki suhteellisen ok. Eläinlääkäri saa tsekata Firbulan vielä ennen vuodenvaihdetta, että näyttääkö jalat yhtään paremmilta kun ratsastuspohjat on pehmeämmät, mutta uskoisin, että tunnelin päässä pilkahtaa valo.