Näytetään tekstit, joissa on tunniste vatsahaava. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vatsahaava. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. syyskuuta 2016

Huoltotauko

Viime viikolla tallilla kävi eläinlääkäri hoitamassa koko porukan, ja Ukolla oli ohjelmassa raspaus. Aika kauhulla olen tuota odottanut, että mitä sieltä suusta mahtaa löytyä, kun sitä mupeltamista ja kielellä pelaamista on ollut niin reilusti, mutta hah!

Viime raspauksesta ei ollut kuin puoli vuotta, ja siltä suu näyttikin. Piikkejä ei juuri ollut, painaumia tai haavoja ei laisinkaan. Yhdessä hampaassa on pikkuruinen, alkava reikä, jota nyt jatkossa tarkkaillaan, mutta toimenpiteitä se ei vaadi. Voimme siis olettaa, että Ukon levoton suu on enemmänkin jotain sijaistoiminta tai huono tapa. Tai sitten homma on osittain myös kuolaimista kiinni, vaikka viidet kokeillut kuolaimet eivät ole näyttäneet mitään eroa kylläkään...

Suun kanssa pelaaminen on tosin vähentynyt koko ajan, eli voisi myös olettaa, että kyseessä on joku tyyli ilmaista jännitystä tai vaikeaa oloa. Ja nyt kun ollaan asetuttu aloilleen ja arki pyörii hyvin, on koko ajan vähemmän jännää. Mutta tätäkin nyt tarkkaillaan ja mietitään.



Siinä kun sain lääkärin käsiini, tenttasin vaihtoehdot vatsahaavan hoitoon ja päädyttiin edullisimpaan ratkaisuun, eli ihmisille tarkoitettuun vatsasuojaan, joka on aivan gastrogardia vastaava, mutta huomattavasti edullisempaa. Toki tablettilääkkeissä on oma vaivansa, kun hevoselle niitä pitää syöttää valtava määrä verrattuna hevosille tarkoitettuun valmisteeseen, mutta se nyt on pieni vaiva.

Ukon vatsa näyttää sopeutuneen heinäruokintaan ja laidunkauden päätteeseen ihan hyvin, mutta olen myös huomannut, että persuksensa vuotaa hieman. Eli ihan hyvännäköisen paskan päälle tulee hieman vettä. Tämä kertoo juurikin vatsahaavasta, ja koska eläinlääkäri ei pidä tähystystutkimusta mitenkään ehdottomana, lähdetään hoitamaan vatsaa nyt vaan vahvan oletuksen perusteella. 


Kävipä niinkin, kun kyselin kinnerpateista ja niiden hoidosta, että hevoseen tuikattiin Osphos-lääke samalla kertaa. Osphos on aika uusi valmiste, sitä ei ole Suomessa liikaa vielä käytetty ja kokemuksia on rajallisesti. Kyseessä on tosiaan tildreniä vastaava tuote, jonka pitäisi 4-6viikon kuluttua alkaa vaikuttaa niveliin. Pistos tulee lihakseen, ei mihinkään niveleen erikseen, joten se voitelee sitten samalla kaikkia niveliä, ei pelkästään oireilevaa. Odotan mielenkiinnolla minkälainen vaste me saadaan.

maanantai 22. elokuuta 2016

Hyvää työtä!

Hevosen lihottamisen luulisi olevan helppo homma, ainakin kun katselee nykypäivän pulleaa hevostarjontaa. Noh, jos taustalla on täysin ruvelle mennyt suolisto ja stressiherkkä hevonen, se ei toden totta ole.

Kesäkuu.

Ukko näytti kuukauden tontilla oltuaan jo paljon paremmalta kuin tullessaan. Toisen kuukauden kohdalla alkoi jo ihmetyttää, miksei se liho ja pyöristy enempää. Sitten tulikin ähky ja vatsahaavaepäily, joka kyllä selittää hevosen ulkomuotoa.

Heinäkuu
Kun tiedetään, ettei vatsahaava ilmesty päivässä, voidaan olettaa, että hevosen sisuskalut ovat olleet kovilla aika kauan. Ja kun katsoo miten laiha hevonen oli, on se ehtinyt kärvistellä aika kiitettävän kauan ilman, että ruoka kunnolla imeytyy.

Satulansovittajalle otetut kuvat kesäkuussa.

Kuukausi laitumella teki hyvää, mutta kylkiluut olivat edelleen näkyvissä. Onneksi laiduntamista oli vielä tiedossa, josko nyt laidunkauden loppuun mennessä rasvaa olisi jäänyt kylkien päälle enemmän. Hevonen on kyllä lihonut, mutta alaspäin. Vatsa siis kasvaa, kylkiin on tarttunut surullisen vähän.

Kehitys on hidasta, mutta ehdottomasti hyvää.  Rasvan lisäksi hevonen on saanut lihasta. Ai jestas, kun jäin vertailemaan kuvia hevosen selästä: se on noussut huomattavasti. Ammottavat lapakuopat ovat pienet laaksot enää. Pylly on pyöreämpi ja alakaula on alkanut siirtyä ylälinjaksi.


Selkä elokuussa.

Parasta ja oikeastaan ihmeellisintä tässä on se, että tämä on minun ansiotani. Hevosellahan oli tarkoitus hypätä toisen ratsastajan toimesta, mutta heikon takapään takia tämä hupi jätettiin aika pian hevosen saapumisen jälkeen. Ukolla on käynyt about kerran viikossa toinen ratsastaja selässä, muuten sen liikutan minä. Eli vaikka olenkin niin keskinkertainen ratsastaja kuin olenkin, olen ihan omalla ratsastuksellani saanut hevosen kasvattamaan lihasta oikeisiin paikkoihin. Ja se jos joku tuo hyvää mieltä!

Laidunkaudella lihomista on ehkä hidastanut sekin, että muuta ruokaa ei hevosille tarjoilla, kun sen mitä omistaja käydessään antaa. Holtittomia määriä kun ei yhdelle ruokintakerralla voi kuitenkaan mättää, on väkirehuannos jäänyt aika alakanttiin. Ensi viikolla hevoset siirtyvät takaisin talliin, joka voi meidän kohdalla olla joko todella hyvä tai sitten ei.


Vaikka hevosen tosiaan soisi näyttävän jo paremmalta, olen näitä kahta kuvaa vertaillessani kuitenkin aika onnellinen. Hyvä minä, hyvä me.