Varusteurheilua, vai sopivilla varusteilla urheilua

Välillä pistää ketuttamaan, kun ihan taukoamatta keksin ollan jotain vailla. Tähän mennessä olen menettänyt huikeat määrät rahaa hoidattamalla hevosta, hankkimalla suojia, harjoja, riimua, kuolainta, satulavöitä, rehuja, lisäravinteita, huopia, loimia, kippoja ja kuppeja, linimenttiä ja ötökkämyrkkyä, yhtä jos toista... Kaikki muutaman kuukauden sisään, jolloin touhu alkaa jo tuntua lompakossa.

Mutta minkäs teet, vaikka hevosten ei tarvitsekaan olla varusteurheilua, täytyy varusteiden kuitenkin olla hyvät, jotta voidaan edes urheilla. Satulaprojektimme sentään  tuli onnellisesti päätökseensä: vaihtoehtoina oli ensimmäisenä Wintec Isabell, hinta satulaksi aika huokea. Toisena taas uudempi Kieffer, miellyttävä, mutta uudenveroisen hintainen, jonka päälle olsi tiedossa vielä rungonmuokkaus yhtä kapeampaan. Päädyimme Winteciin ja hevosen selkä onkin noussut huomattavasti, töitä on tehty ja lihasta on kertynyt.

Tosin satula on kuppimaisella istuimellaan omalle ahterilleni aika kamala. Polvituet jouduin jo ottamaan satulasta irti, onneksi tarroilla kiinnitetyt tuet sentään saa pois, mutta sittenkään en pääse siellä hyvään asentoon. Ja nyt kun hevosella alkaa olla selkää, voimme jo alkaa katsella uutta satulaa. Ajatus sovitusrumban aloittamisesta uudelleen puistattaa, mutta jos meinaan omaa istuntaani kehittää paremmaksi, tarvitaan myös minulle hyvä satula.

Yleissatulaa kyllä lähden ensiksi hakemaan, sillä siinä nyt voisi humputella koulua ja tukevasti myös puomijumppaa, ehkä niitä pikkuruisia hyppyjäkin. Lisätuki kunnon satulasta ei haittaisi ollenkaan, kun pikkuhepalla on sitä liikettä vähän enemmän, kuin mihin täti on tottunut.

Suitsien kanssa ollaan tässä mietitty yhtä jos toista. Menin jokusen kerran täysin ilman turparemmiä, mutta open mielestä ihan tavallinen turpis olisi hyvä olla. Alaturparemmeistä ei välitetä kumpikaan, mutta josko ihan normaali turpis vähän hillitsisi kielellä pelaamista, jota Ukko usein harjoittaa. No, viritin remmin takaisin. Mutta ajatus heräsi, että jos ne hiton Micklemit olisi tälle hevoselle just eikä melkeen... Ukon kaltainen superherkkis saattaisi nimittäin oikeasti hyötyä niistä. Onnekseni Hööksin syysmallistoon tuli feikkiversio, johon kukkaron nyörit antoivat myöden. En nyt tiedä ovatko nämä yhtä hyvät, jääkö ne tietyt hermopisteet nyt todella vaille painetta, mutta ainakin suitset istuvat hyvin ja näyttävät kivoilta. Ja saatiin se alaturparemmi kaupanpäällisinä, vaikken sitä kireälle aio kiskoa edelleenkään.

Levoton suu on vaatinut myös pohdintaa kuolaimien suhteen. Itse tykkään tuosta oliivikolmipalasta eniten, se on todella perus, mutta kolmipalana (omasta mielestäni) niveltä pehmeämpi, ja oliivirenkaiden ansiosta tukevampi. Ostin jo alkukesästä Ukolle suoran happy mouth-kuolaimen, josko se asettuisi ahtaaseen suuhun paremmin? En tiedä, hyvin kyseinen kuolain hevoselle kelpaa, mutta se taitaa kolmipalalla toimia kuitenkin hieman paremmin. Vaihteluahan sitä suositellaan, joten meillä on käytössä kahdet suitset eri kuolaimilla, niin voidaan vaihdella rauhassa. Sain tuossa testiin myös yhden Myler-kuolaimen, jossa kaikki ovat liikkuivat vapaasti ja kielentilaa oli paljon. Kiva kuolain, mutta ei huomattavaa eroa siinäkään. En lunastanut omaksi.

Joululahjaksi ajattelin hankkia kokeiluun Bombersin Happy Tongue-kuolaimen, joita niitäkin näyttää olevan jos minkä mallisena, että siitä vaan arpomaan taas. Koska hevosen suusta ei eläinlääkäri löytänyt mitään kummaa, veikkaan levottoman suun johtuvan ahtaudesta, tuolla hevosella kun on aika pieni suu ja iso kieli. Ja tietysti siitä epätasaisesta kädestä, sitä en kiistä, mutta kyllä se pitkällä ohjallakin pelaaminen kertoo jotain opitusta tavasta ja oheistoiminnasta. Tai sitten olen aivan täysin väärässä, mutta parhaani mukaan tässä taas analysoin tilannetta.