Ei köyhä eikä kipee

Sairastuvalta päivää! Otsikolla viittaan siis hevoseeni, itsehän olen parhaillaan molempia.

Keskiviikkona oli jo vähän heikko fiilis, joten ajattelin päästä helpolla ja irtojuoksuttaa hevoseläimeni. Kentälle vaan ja menoksi, joka olikin Ukon mielestä varsin hauskaa, mutta vihreä siellä kentän laidalla houkutti liikaa. Paristi yritin hätistellä poikaa juoksemaan, mutta häntä töttöröllä hän vaan ravasi pitkää sivua eteenpäin ja jatkoi syömistä.

Pakko oli siis lassota poika kiinni ja pistää juoksemaan ympyrälle. Irti pääsemisen riemu kuitenkin oli saanut jotain aikaan ja liinan päässä liiteli sitten villihevonen. Hienohan se oli, mutta vauhti meinasi mennä vähän överiksi. Ja vähän menikin, jolloin ohjaustehosteet pettivät ja tätihenkilö narun päässä mätkähti kumoon. Onneksi ei ollut kukaan näkemässä, noloa tuollainen. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kertoo ehkä jotain yleisestä olotilasta, kun ei pystyssäkään pysy kun hepo kiskaisee :D

Bot-loimikin oli jo lentoon lähdössä kun mentiin niin vauhdilla. Onneksi oli eturemmi matkassa.

Noh, hevonen on onneksi kaikesta hölmöydestään huolimatta tuhottoman kiltti ja silmät pyörien jatkoi ympyrällä, jolloin kampesin itseni vaan tyylikkäästi hiekasta ja jatkoimme vähän hyssytellen juoksua. Vaikka riimulla juoksuttaminen ei lisää hallintaa, olen toisaalta iloinen, ettei kuolaimia ollut, koska veto suuhun olisi ollut aika hurja siinä kohtaa. Kävi kyllä mielessä, että kapsoni voisi olla aika kova juttu. Keksinpähän taas jotain hankintalistalle...

Pienen episodimme jälkeen Ukko esitteli hienoa liikettä ihan sivistyneesti ja uskalsin jopa irrottaa toisen käden kuvaamista varten. Turvallisuus ennen kaikkea jne. On se kyllä hieno hevonen, jos nyt vaan päästäisiin johonkin hyvään tilaan terveyden ja mielenterveyden kannalta, niin osaisin ehkä iloitakin asiasta. Parhaillaan vaan odotan hevosen menehtymistä ähkyyn tai sydänkohtaukseen.

Olkoon. Flunssan selätys olisi ihan kohdillaan, joten rallipäivää seuraavana en halunnut itse hikoilemaan ainaisen pieleen menevän kerrospukeutumiseni kanssa, vaan pyysin valkkua kyytiin. Olipahan taas valaisevaa, kun paremmalla perstuntumalla varustettu ihminen tunnusteli hevoseläimeni liikkumista. Eteenpäin on menty, Ukko oli kuulemma ihan erilainen, elastinen ja miellyttävämpi kuin edelliskerralla (olisikohan ollut kesäkuuta) kun hän kävi kyydissä. Mutta vinoutta on, oikea puoli fuskaa, ja siihen pitää nyt kiinnittää todella huomiota.

Projekti siis jatkukoon.