Kaunis syyspäivä

Eläinlääkärikäynnin jälkimainingeissa Ukko sai kaksi vapaapäivää ja kolmas päivä oli omien menojen jälkimaininkien takia pelkkä juoksutus, kun olo oli hieman heikko. Niinpä virtaa kertyi pieneen hevoseläimeen kuin suurempaankin kylään ja kaksi päivää painettiin tukka putkella pitkin maita ja mantuja.

Pari kuukautta takaperin olisin ehkä lyönyt hanskat tiskiin ja todennut, että pelottaa liikaa. Nyt tilanne on onneksi sellainen, että tuskan hien virratessa pidin nyrkit tiukasti kiinni ja pistin ponityttöpohkeet paukkaamaan. Pakko oli saada hevonen ruotuun, vaikka vaikeaa olikin. Kolmantena päivänä höyryt olivat jo laskeneet ja raippa olisi voinut olla mukana.

Loppuviikosta voitiinkin taas pitää yksi löysempi päivä. Käytiin alkuun kävelemässä syysmaisemissa ja juoksutin reippaasti maneesissa. On ihana nähdä, miten hevonen löytää hiljalleen ilon liikkumiseen. Ja rentouden.

Juoksuttaessakin Ukko voi jo relata, sen ei tarvitse juosta hirvenä pää pystyssä, vaan se voi rauhoittua kulkemaan matalana, venyttää alas ja hetkittäin jopa  kantaa itsensä niin komeana, että melkein herkistyn.

Tämä on kyllä sellainen aika ihana projekti. Kesällä kävi mielessä, että teinkö kamalan virheen kun tämän hevosen otin, mutta nyt ei voi kuin hymyillä. Hevosen ilme on muuttunut täysin, sen silmissä ei paista enää ahdistus ja epäluulo vaan rauha. Se on seurallinen ja tulee luokse, eikä pakene jokaista nopeaa tai hitaampaakaan liikettä. Hän seisoo paikoillaan, antaa käsitellä itseään ja ilmaisee monesti tyytyväisyyttään. Valkun mukaan Ukko näyttää onnelliselta :)