Hevosenomistajan vastuu

Eläimen omistaminen on aika iso urakka. Parhaimmillaan se on yhtä iloa, hymynaamoja ja sydämiä, pahimmillaan huolia ja murheita enemmän kuin jaksaa käsitellä.

7-vuotiaan koirani kanssa olen rokotuksia lukuunottamatta saanut asioida kerran eläinlääkärissä hikoilemassa. Kissan kanssa ei edes sitä (tosin hän onkin vasta 3v.), mutta tämä hevonen. Voi että.

Terveisiä laitumelta!

Ukko oli tullessaan todella laiha, joka herätti huolta. Se on lihonut huonosti, sairastanut ähkyn, kärsii melko varmasti vatsahaavasta, ollut naarmuilla ja haavereilla, sekä liikkunut hetkittäin todella huonosti. Hevonen aukoo suutaan liioitellun paljon, myös juoksuttaessa (jopa irti), eli sillä lienee suussakin vikaa. Sen kaviot olivat tullessa kaikki eriparia. Nyt meillä tuli vielä riviä. Ja olihan tuossa kenkäkin irti ja kavio rispaantui,

Valkoinen vuohinen ehkä paloi auringossa, nyt se on ruvella.

Olen harrastanut hevosia yli 20 vuotta ja nähnyt matkan varrella kaikenlaista. Olen ollut klinikkareissuilla mukana ja auttanut tallissa erilaisissa operaatioissa. Silti tässä pukkaa jatkuvalla syötöllä kaikkea, mistä minulla ei ennestään ole kokemusta, ainakaan omakohtaista. Pää on solmussa vähän väliä.

Ukko on iso, haastava hevonen. Ei oikeastaan yhtään minunlaiseni, paitsi, että pidän haasteista. Ehkä juuri siksi olen niin innokas hoitamaan tämän hevosen kuntoon. Osasyy intoa lienee muiden epäilys ja halu todistaa, että me pystytään vaikka mihin.

Monia asioita on helppo hoitaa arjessa. Sitten on isompia hommia, joita ei saada aikaan sormia napsauttamalla. Ukolla on tiedossa kinnerpatit, joiden pitäisi olla luutuneet. Papereita joissa tämä todetaan en ole nähnyt, mutta aion kysellä perään välittömästi kun näyn Hippoksessa omistajana ja minulla on oikeus tietoihin.
Liikuminen on ajoittain kuitenkin näyttänyt siltä, että toisen takajalan patti olisi aktiivinen. Kyllähän sinne kintereeseen voi tulla uuttakin pattia, mutta kuvaamattahan sitä ei tiedä. Nyt liikkuminen on onneksi parempaa. Olen kuitenkin ollut tässä hyvin valmis tutkituttamaan hevosta lisää, sillä ken leikkiin lähtee sen kestäköön.

Faktat täytyy pitää mielessä: jos hevosen hoidattaminen tulee niin kalliiksi, ettei sitä ole varaa tehdä, on hevosta turha pitää. Kipeän hevosen seisottaminen saatika käyttäminen on aika julmaa puuhaa.
Hevonen ei siitä kärsi, että se nukkuu pois. Mutta toisaalta en ymmärrä sitäkään, että otetaan eläin, eikä sitten jakseta vaivautua hoitamaan sitä kunnolla. Näissä asioissa liikutaan aika vaarallisilla vesillä, koska mikään ei ole ikinä täysin yksiselitteistä tai mustavalkoista. Jos et tiedä kaikkia faktoja, on turha lähteä ottamaan kantaa. Ja sitten on järki ja tunteet, jotka harvoin kulkevat käsi kädessä. Paljonko pitää yrittää, milloin saa luovuttaa, mikä on järkevintä, mikä oikeasti kannattaa?

Olen kuullut tästä uudesta hevosprojektistani monenlaista kommenttia, kannustavaa kuten myös kehotuksia laittaa hevonen vaan pois. Olen itsekseni jo päättänyt, että loputtomasti en tätä hevosta hoitaa, mutta jumankekka aion kyllä parhaani yrittää.

Yö ennen kaupantekoa näin unta, että Ukko menehtyi ähkyyn. Toivon niin paljon, että kyseessä ei ollut enneuni.

Syksy on mutavelleineen ja märkine laitumineen aiheuttanut aikamoista päänvaivaa. Laidunkausi loppui eilen, mutta pojat saavat tarhan sijaan viettää päivät vielä vihreällä. Ukolle tulee ainakin viikon siirtymäaika vihreältä heinälle, ettei kertaheitolla muuteta kuviota. Hirvikärpäset aiheuttavat ihmiselle ällötyksensekaista tuskaa ja harmaus harmittaa muuten vaan.

Toivomme aurinkoisia syyspäiviä ja vähän parempaa mieltä. Syksyblues on iskenyt, väsyttää ja kaipuu muutokseen on kova, kuten monesti juuri kesän jälkeen on. Hommat polkee paikallaan ja turhauttaa. Mutta siinäpä jos jossain auttaa turpaterapia!