Nyt kun meillä alkaa Ukon kanssa olla selvät sävelet, päätin heittäytyä uskaliaaksi ja kokeilla ratsastaa kangilla. Ukolle homma on edellisestä kodista tuttua, mutta aina vaan kaikki uuden tekeminen tuon hevosen kanssa vähän jännittää.
Eihän me olla tosiaan sen tasoinen ratsukko, että kangista olisi meille mitään hyötyä, mutta koen sen ihan virkistäväksi vaihteluksi, leikkiä nyt vähän totisempaa dressage ryttarea, Olen kuitenkin tietoinen omasta ratsastuksestani, enkä lähde rykimään kankiohjasta yhtään. Itseasiassa kahdella ohjalla ratsastus vakauttaa omaa kättäni entisestään, että hevoselle tästä touhusta ei mitään haittaa ole :)
Postiviinen yllätys oli, että hevonen ei alkuun pelannut suullaan ollenkaan. Ukko on sellainen loppasuu, se plärää kielellä jo tallissa suitsiessa ja lonksuttaa kuolaimia aika tiuhaan. Hevosen suu on nyt yksi murheenkryyni ylipäänsä, mutta kanget suussa oli alkuun tosiaan hiljaista. Vasta verryttelyn jälkeen alkoi suu käymään, joten lähtökohtaisesti voisi olettaa, että ei ainakaan ahdistanut enempää kuin muutenkaan.
Tarkkailen tätä herra herkkähipiää ehkä vähän liiankin tarkkaan, mutta pyrin kyllä huomaamaan kaiken ja analysoimaan jokaisen jouhen asennon. Herran sielunelämä kun on edelleen jonkinlainen mysteeri minulle.
Valokuvien ottaminen hetken ikuistamiseksi oli kyllä ihan turhaa hommaa, jos hevoselta kysytään :D
Liikkuminen sitten maistuikin paremmin. Ukko hölkkäsi menemään tosi kivasti ja saatiin tehtyä parit todella hyvät raviväistöt. Harmitti kyllä, että ite ratsastusta ei saatu ikuistettua, kun hevonen oli edukseen. Ratsastaja ehkä myös.
Ensipuraisun jälkeen tiedetään ainakin, että tulevaisuudessa voidaan leikkiä vakavaa kouluratsastusta huoletta. Tiedä vaikka päästäisiin sellaiselle tasolle, jossa ei tarvitsisi puhua enää leikkimisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti