Elämä on ollut töiden, sairastelun ja yleisen menon ja meiningin kanssa aika stressaavaa, mutta samalla pilkistää toivo aivan huikeasta kesästä. Uusi hevonen on ollut täyslaidallinen haastetta tätiratsastajalle, joka opettelee nyt uudelleen keventämään ravissa :D
Olen ollut monta kertaa, valehtelematta joka kerta, kuin mikkihiiri merihädässä tuon ison hevosen kyydissä. Palat eivät loksahtele paikalleen helposti, mutta kun se hetki tulee, että Ukko kulkee vaikka vaan sen yhden pääty-ympyrän pyöreänä tasaisessa tahdissa on kyllä melkoinen voittajafiilis. Pieniä maistijaisia onnistumisesta on saatu. Pieniä pätkiä sitä fiilistä, että huuuuuh, joo, tässä on "sitä jotain".
Olen aika varma, että kesän loppuun mennessä hevonen näyttää jo pirun hienolta. Olen myös aika varma, että kesän loppuun mennessä en itse näytä edelleenkään paljoa paremmalta tuolla kyydissä, mutta mikäs kiire tässä nyt olisi.
Annan stunttikuskien hoitaa tuon varinaisen työnteon ja opettelen itse uudelleen ratsastamaan. Sekä keskityn yhteyden löytämiseen herkkäsielun kanssa maastatyöskentelyn parissa. Liian rankkaa ei saa olla, Ukko on kuitenkin melkoisen kuiva kuikelo, lepoa ja löysiäkin päiviä tarvitaan kuntoa kohottaessa.
Tämä oli nyt taas aika turhaa turinaa, mutta sentään on kivan kesäisiä kuvia tarjota. Aika kivasti tuo hevonen kiiltää jo nyt, sitä odotellessa kun saan ruokintaa vähän mallattua.
Hän on hieno!
VastaaPoista