maanantai 23. toukokuuta 2016

Rahanmenoa ei voi estää

Ai jösses minä sanon.
Ja kiroilen, ehkä itken vähän, ja silmät kiiluen selaan nettikauppoja.

Uusi hevonen tarkoittaa taas kerran tätä minulle jo niin "rakkaaksi" muodostunutta satulanmetsätystä. Pidättelen kirosanoja ja selaan netistä miltä tarjonta näyttää. Sitä huippuhyvää satulaa lienee turha nyt etsiä, kun hevonen on niin kesken ja näyttää kehittyvän ihan silmissä. Mutta hyvähän sen satulan pitää olla, että sillä voi tehokkaasti treenata ja saada aikaan sitä haluttua muutosta ja kasvua. Noh, ehkä löytyy se joku kohtuuhintainen jolla pärjätään, kunnes on taas vaihdon aika.


Sovituksessa meillä olikin jo yksi Jeffries Piaffe sekä Albion Lux, mutta molemmat turhan suoria tähän selkään, painopiste jäi liian taakse. Seuraava kandidaatti on postissa tulossa, josko nyt nappaisi!

Mutta eh.. Reippaana tyttönä kauppasin edellisen koulusatulan vaihtuessa yleispenkkiin kaikki kouluhuovat pois ja ostin kivan värisuoran yleishuopia tilalle. Niin. Että nyt kun haetaan lähtökohtaisesti koulusatulaa, ei minulta löydy kuin se yksi ainut satulahuopa jota voi käyttää. Että shoppaamaan vaan, jumanpuikulat.

Lörppähuuli <3
Ja vaikka nyt ollaan uuden äärellä ja voisin jättää hevosen helposti heinä, kivennäinen + kaura -ruokinnalle, en mitenkään voi päästää irti innostuksestani hifistellä ruokinnan parissa. Toki aikomus on pitää ruokalista mahdollisimman yksinkertaisena, ei syötetä mitään ihan vaan syöttämisen ilosta. Mutta msm ei ole kinnerpattihevoselle mitenkään turha ajatus, ruusunmarja on edelleen hyvä c-vitamiinilisä tukemaan msm:n imeytymistä ja chia kun hoitaa samalla vatsan, karvan ja kaviot, miksen syöttäisi tätä superfoodia? Ja pitää sitä kuitenkin tilata, kun itsekin otan aamuisin shotillisen chialimaa, loistava kuitilisä ihmisillekin! ;)

Ja onhan tässä nyt pohdittu sitäkin, että onko se mash vai greenmix, jonka seassa edellämainitut kannattaisi hevoseen upottaa. Saatika sitten kivennäinen... Vaikka olenkin paljon opiskellut ja lukenut, olen edelleen aika noviisi mitä hevosen kokonaisvaltaiseen ruokintaan tulee. Kivennäisistä on käyty aikamoista keskustelua, joka on saanut oman pään pyörälle, että mitä sitä kehtaisi nyt syöttää, kun tallin puolesta ei ole mitään tarjolla ja valinta on ihan yksinomaan minun. Laskelmat ruuista ja määristä ovat vielä kesken ja työllistävät aivonystyröitä kivasti.

Tuo säkä + lapakuopat ei olekaan helpoin kohde satulanmetsästäjälle...

Ruokasäkkejä on turha roudata paikalle, ellei ole laareja minne sapuskat mättää. Ja kauhoja, joilla taas kaapia sapuskaa laareista ruoka-astioihin. Ikea kutsuu, sekin. Ja mistäköhän löytää mittalusikoita? Kun kaikkialla tuntuu olevan yksinomaan ruokalusikka 15ml ja seuraava onkin desi.

Ja mainittakoon, että havahduin myös siihen miten kamalasti kaikkea pientä tilpehööriä pitää taas olla hankkimassa. Yksi sadeloimikin uupuu. Ja hyönteisloimi. Ja ötökkämyrkky loppuu. Ja, ja ja...


Monet hankinnat eivät ole sinällään mikään ongelma, mutta kun kaikkea pitäisi olla hankkimassa kertarysäyksellä, alkaa summat olla jo isompia, kuin mihin rahat riittää. Hevosen hampaatkin olisi kiva tarkastuttaa, koska ikinä ei kannata tuudittautua jonkin eläinlääkäri x:n taannoiseen työhön. Ja hierojakin pitäisi saada paikalle, että saisi laajempaa käsitystä siitä missä mennään. Itsekin olisin pahemman kerran osteopaatin tarpeessa, kun lonkkia kiristää niin, että vinkuu vaan.

Aina joskus sitä miettii, että onko tässä yhtään mitään järkeä. Omat vaatteet on mitä sattuu, kunhan elukalle löytyy garderoobia. Samoin omat ruuat on edullisinta mitä kauppa tarjoaa, kun hevoselle tehdään syväanalyysi sen tarpeista. Onnea on kyllä mies, jolla riittää edes jollain tasolla ymmärrys hevoshullua (paino sanalla hullu) kohtaan.

2 kommenttia:

  1. Nyt samaistuin niin täysillä! Mä oon ollut nyt viime vuoden huhtikuusta sairauslomalla ratsastusonnettomuuden takia, joten täytyy sanoa, että tässä vaiheessa rupeaa todella kiristämään lompakkoa - varsinkin siinä vaiheessa, kun saman viikon sisään osui sekä tarve sovittaa satula uudelleen ja käydä klinikalla piikittämässä kintereet ja tsekkaamassa muutenkin, missä mennään. Ötökkämyrrkykin on sikakallista, mutta ei sitä tietenkään toista voi jättää ilmankaan, sen verran vaikuttaa elämänlaatuun...

    Tosi on, että onni on puoliso, joka ymmärtää. Edes jotenkin :D

    VastaaPoista
  2. Mikä siinä onkin, että kaikki tulee aina kertarysäyksellä. Joku hevosihmisen oma pykälä Murphyn laissa :D

    VastaaPoista