Voi !!#¤/(!

Tallille oli tulossa fysioterapeutti hoitamaan pari hevosta, ja minulta kysyttiin, että kiinnostaako hoidattaa pappahevonen samalla. Toki kiinnostaa. Myöhemmin epäröin vielä, että viitsinkö pistää rahoja tähänkin, kun hevonen on kuitenkin pari viikkoa sitten hierottukin, mutta en kehdannut enää ryhtyä perumaan. Ja voi luojan kiitos, etten pihistellyt!

Meillä on ollut jo tovin vähän hankaluuksia oikeassa kierroksessa. Asettuminen ja taipuminen on hieman työlästä ja oikea laukka ei pyöri aina yhtä hyvin kuin vasen. Osittain syy löytyy minusta, koska itselleni vasen on helpompi kierros, mutta puoliero on nyt korostunut.

Korotetut puomit pakottavat hevosta nostelemaan jalkojaan. Hyvää jumppaa.

Ja niinhän se olikin harjaantuneelle silmälle selvää, että hevonen on kovin toispuoleinen. Takaosa ei ole tasapainossa, joka tietysti vaikuttaa koko kehoon. Ok, saatiin harjoitukset joilla lähteä juoksuttaen kehittämään hevosta. Jalkoja sopii myös venytellä ja hevosta "horjuttaa" yksi jalka ylös nostettuna, joka harjoittaa tasapainoa. Mutta mitään kummempia harjoituksia ei nyt vielä tehdä, koska hevosen selkä oli äärimmäisen kipeä.

Katsottuamme hevosta liikkeessä alkoi käpälöinti ja ristiselästä löytyi kunnon arkuutta. Olin hieman hämmentynyt, koska hevonen oli tosiaan hierottu pari viikkoa takaperin, jolloin selkä oli ihan jees. Siinä sitten märehdin ääneen ja kirosin, että kun tuli se uusi satula hankittua. Noh, otettiin penkki tarkastukseen ja lopputulema olikin sellainen, että satulan runko on ilmeisesti rikki. Ja tämähän tekee käytössä kipeää sekä kipeyttää.

F halusi periaatteesta epäillä sähköhoitoa, vaikka loppua kohden näytti tykkäävän.

Itsesyytösten ja henkisen tuskan määrä nousi taas tappiin. Hankin satulan juuri siksi, että hevosen olisi parempi olla ja vaihteeksi mentiin suoraan sanottuna perse edellä puuhun. Olen vahvasti ehdolla "Vuoden huonoin mutsi" -skabassa. Minun tunnontuskani eivät kuitenkaan hevosta auta, homma pitää vaan hoitaa kuntoon.

Fyssari oli kyllä pätevyyden lisäksi todella ihana, koska selitti juurta jaksain ja toisteli ohjeita, kun kertasin paristi, että ymmärsin varmasti oikein. Liikuntakieltoa ei onneksi tullut, eli maasta käsin liikutusta ja sähköhoitoa selkään. Kun kipu on täysin poissa, voi liikutuksen hoitaa selästä, mutta tällehän ei voida aikataulua asettaa. Puomijumppaa ja harjoituksia jatketaan sittenkin.

Morkkis vaan on älytön, koska alkaa tuntua, että maailmankaikkeudella on jotain minua vastaan. Vaikka minkä yritän, elukoiden kanssa menee kaikki plörinäksi. Hevosen lisäksi muutenkin tuntuu kaikki menevän pieleen siihen malliin, ettei ole tosikaan. Satulan sentään sain palautettua, että seuraava projekti onkin sitten lähteä varmaankin Hyvinkäälle sovittelemaan penkkejä, joiden kunto on varmasti tarkistettu.

<3

Nyt sitten vietetään arkea jumppaillen, hömppäillen ja vainoharhaisuudessa hevosta kyttäillen.
Ei paljoa naurata. Vaikka en itse pääse harrastamaan haluamallani tavalla, olkoot, mutta on niin paha mieli hevosen puolesta, jolla on koko ajan jokin hätänä. Rakkauspappa kun ansaitsee vaan hyvää.