Täydellinen syyspäivä

Tiistai oli ennalta päätetty maastopäiväksi. Luontoäiti oli meidän puolella tässä, ja sää oli niin kaunis, kun se syksyllä vaan voi olla.

Pistin hevosen kuntoon ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta alkoi tulla jo kuuma. Niinpä päädyin lähtemään metsään ilman takkia - syyskuun lopussa!

Päästiin edellisviikolla juniorisuokin matkaan maastoretkelle ja sain samalla tietooni tosi hyvän lenkin. Puhelin mittasi lenkin pituudeksi tasan 10km ja käynnissä aikaa kului 2h. Tänään otettiin sama reitti ihan keskenämme ja vaikka mukaan mahtui monta ravi- ja laukkapätkää meni reissuun sittenkin 1h 50min.

Kauniissa kelissä kyllä kelpasi tarpoa. Matkalle mahtuu pätkät rauhallista autotietä pitkin, kunnon metsäpolkuja kivikkoisina ja tasaisina, hiljaista hiekkatietä ja parisataa metriä asuinalueenkin läpi. On hakkuualuetta ja hiekkakuoppaa. Maisemat vaihtuu ja puskissa suhisee.

Seurassa maastoillessa Firre on oikea turvahevonen, ainakin kahden ratsukon kesken. Isommalla porukalla ryhmäpaine hieman kasvaa ja kiire muiden perään alkaa, mitä ei yhden kaverin kanssa ole tähän mennessä ollut.

Yksin hän on yhtälailla maastovarma, mutta hieman epäilevämpi. Ainakin tänään matka taittui hyvin tehokkaasti ympärilleen pälyillen, josko jossain olisi se peura tai sapelihammastiikeri, jota pitää varoa. Yhtään säpsähdystä tai pörinää ei tullut, eikä hevonen jännittynyt missään vaiheessa, mutta täysillä hän ei antautunut rentouden maailmaan.

Itse olisin halunnut vaan matkustella pitkin ohjin, mutta jouduin käyttämään ohjaustehosteita melko tauotta. Firbula on kyllä sellainen pöhkö, että se jää katselemaan johonkin suuntaan ja jatkaa kävelyä puolihuolimattomasti eteenpäin, muttei suinkaan suoraan. Muualle katsellessaan se ajatuu helposti pois tieltä :D  Muutamaan otteeseen siis kokeilin, että mitä tapahtuu jos en suorista hevosta ja pidä sitä kirjaimellisesti kaidalla tiellä. No, pusikkoon me tepasteltiin... Herraa se ei tosin haitannut, koska valmiiksi ryteikössä seistessään oli hyvä hetki napsia matkaevästä.

Olisi kyllä ihana löytää vielä vähän uusia reittejä. Talvea ajatellen kivikkoiset metsäpolut ovat vähän huono reittivalinta, mutta niiltä juuri pääsee niille alueille, jotka olisivat talven ja lumien tullen ihan turvallisesti käyttökelpoisia.

Ai että. Tänään kyllä kelpasi. Nyt sopii vaan toivoa, että syksy jatkuisi edes enimmäkseen yhtä kuivana ja aurinkoisena, kyllä sitä kurassa ja mudassa ehtii tarpoa ihan riittävän pitkään.