Tilannepäivitys uudesta kodista

Sunnuntaisin muuttourakan jälkeen alkoi uusi, jännittävä viikko.
Maanantaina (ja rehellisyyden nimissä tiistainakin) muljui vielä vatsassa, kun lähdin noutamaan hevostani pihatosta. Kaikki oli kuitenkin hyvin, hevonen ehjä, heinä maistuu, pissaa tulee, eli juodakin tajuaa.

Mössöruoka, jolla saan herran lukuiset lisäravinteet syötettyä, maistuu hieman huonosti edelleen, mutta kauraa lisäämällä sapuska on uponnut jotenkuten. Eli noin kaikenkaikkiaan hevosella kaikki hyvin.

Kentältä voi tarkkailla varsojen menoa

Maanantaina hölkkäiltiin issikoiden ovaalibaanalla ja tiistaina testattiin kenttä. Fifi oli selvästi hieman väsynyt, eikä liikkunut kovin innokkaasti, jota ei auttanut oma raipan ja kannuksien pois jättäminen, kun ajattelin vaan rennosti vähän humputella.

Makuuhallin muoviliuskat ei enää pelota, uskaltaa rohkeasti kulkea!

Siinä sitten yritin saada elukkaa liikkeelle ja tiistain ratsastuksesta saamani kuvamateriaali sai aika pahan mielen aikaan. Niinpä keskiviikkona kentän kiertäminen ei järin innostanut ja lähdettiin tutkimaan maastoja. Siellä alkoi herran tohveli nousta jo innokkaammin.

Ratsastuksen jälkeen huomasin kainalossa pienen hankauman, lienikö sitten kaverin haukkaisu vai itikanpurema, jota vyö oli hangannut lisää, mutta torstaina hömpättiin ilman satulaa melko rennosti.

Kesämahaan vähän täytettä

Perjantaille kaivoin esiin lampaankarvaisen satulavyön. Tehtiin alkuverkat sisällä, kaatosateen loputtua siirryttiin ulos tekemään vähän siirtymisiä. Kova oli yritys ratsastaa vähän paremmin.
Päivä päättyi vielä pedikyyriin, eli kengitykseen. Uudella tallilla käy minulle entuudestaan tuttu, huippuhyvä kengittäjä säännöllisesti, joten kyllä kelpaa.

Kengittäessä oli tylsää. Hyvin tylsää.

Fifi on saanut suokkijuniorista hyvän kaverin, eikä muidenkaan pihattoasukkien kanssa ole mitään kahnauksia. Pieniä naarmuja löytyy sieltä täältä, mutta mitään merkittäviä haavereita ei ole tullut. Hieman väsynyt hän lienee, mikä nyt ei tällaisen elämänmuutoksen jälkeen ole mikään ihme, mutta käyttäytyy todella asiallisesti. Yskää ei ole ollut laisinkaan.

Savimonsteri.

Minua huolestuttaa kuitenkin kovasti liikuttaessa ilmenevä haluttomuus edetä kunnolla. Josko satulan istuvuus alkaa olla jo liian huono? Ihan täydellinenhän se ei alkujakaan ollut, mutta romaanilla kohotettuna ihan kelvollinen. Uusia satuloita olen tässä netin syövereistä katsellut, mutta nyt pitäisi valita mitä tilaa sovitukseen. Toisaalta hevonen voi olla jumissa muistakin syistä, ilmat ovat olleet kovin viileät, stressiä ja jännitystä riittää, ja ratsastaja on ollut aika huono.

Noh, tiedossa on hierontaa ja satulansovitusta.
Eiköhän tästä vielä hyvä tule.