Seitsemältä ollaan jo tien päällä. Suunta eteenpäin!
Olen tallilla ennen kahdeksaa. Tytöt ovat nakanneet hevosille aamuheinät ja menneet takaisin nukkumaan. Hilaan talliasukit tarhaan vikkelästi.
Seuraavaksi taaperran laitumelle. Osa hevosista on varsin aamu-unisia, mutta pappa on jo jalkeilla. Vinssaan hevosen perässäni talliin aamulääkkeille.
Lääkkeiden jälkeen heitän Fifin tarhaan möllöttämään. Mikäs kiire tässä olisi. Nauttikaamme terveellisistä elämäntavoista edullisen energiajuoman merkeissä.
Kun olin tarpeeksi pitkään kipitellyt ympäriinsä haalien epämääräisesti tavaroita kasaan, enkä saanut kamalasti mitään aikaan, hain heppaseni sisälle, suoritin pikaisen savenpoiston ja nakkasin BOT-selänlämmittimen selkään. Tällä viikolla ollaan ennen liikutusta lainattu tätä, ja omat BOT onkin hankintalistalla. Samalla kun selkälihakset saivat lämmetä, puunailin ja pintelöin papan ratsastuskuntoon.
Hömppäiltiin puoliltapäivin menemään kentällä ihanassa auringonpaisteessa, meinasi ihan kuuma tulla, vaikka tämä heinäkuu muistuttaakin enemmän ankeaa syksyä. Testissä olivat meidän uudet kanget, jotka ovat niin p*skajäykkää nahkaa, että oli oikeasti vaikea pitää ohjia kädessä, kun eivät taipuneet nyrkkiin ollenkaan. Olin uittanut suitsia öljyssä jo kahdesti, että sain ne edes koottua, mutta eipä tuo vielä riittänyt.
Ratsastuksen jälkeen oli taas tauon paikka. Keli oli kaunis ja kehtasi istuksia pihalla.
Huilin jälkeen hoidin meidän varusteet pois ja vaihdoin samalla Fifin iilimadoille vedet. Tyyppejä on enää kaksi jäljellä. Yksi madoista, Masa, karkasi herrojen astiasta hetikohta heidän meille jäätyään, ja Mittarimato menehtyi jokunen päivä sitten. Iilimadoilla pitäisi olla uudemman kerran nälkä vasta elokuun lopulla, jolloin Fifillä olisi sitten taas hirudoterapian paikka.
Kankiin tuli myös mätettyä lisää öljyä. Marinoitukaa!
Varusteiden jälkeen oli hevosen pesun vuoro. Fifi ei taaskaan oikein arvostanut pesariin joutumista, mutta tilanne oli voivoi, hänet piti saada edustuskuntoon ennen muuttoa.
Vein suihkunraikkaan Fifin takaisin laitumelle ja nappasin mukaani tämän pupupojan, eli Zetan.
Käytiin tyttöjen kanssa ratsastamassa, mutta harmi kyllä Zeta oli sen verran kankea ja haluton liikkumaan eteen, etten tehnyt ratsailla oikein mitään. Kunhan yritin saada hevosta edes hitusen venyttämään askelta ja rentoutumaan.
Kuuden jälkeen illalla hyppäsin taas auton rattiin ja hurautin Ruskeasuolle noutamaan hevosautoa Firren muuttoa varten. Oltiin vähän etuajassa, joten käytiin koiran kanssa lenkki Keskuspuistossa bongailemassa raivokkaasti rusakoita.
Tässä kohtaa pitkä päivä ja järkyttävä muuttostressi alkoi painaa, ja oikeaan kyynärvarteeni iski julmettu hermosärky. Vihaan muuttamista aivan yli kaiken, mutta tämä hevosen muuttaminen on kyllä astetta pahempi rupeama.
Parempi puolisko ajoi hevosauton tallille, itse ajelin perässä. Tulipahan ajeltua taas yhdelle päivälle...
Kun päästiin takaisin tallille, pakattiin hevosen tavarat nopsasti autoon. Olin saanut melko hyvin mätettyä roinaa ikea-kasseihin, joten tämä sujui kivuttomasti.
Kello näytti jo päälle yhdeksän illalla, kun lähdettiin vielä porukalla laitumelle nakkaamaan hevosille sadeloimet niskaan, kun yöksi oli luvattu runsaasti sadetta. Samalla kiusasin Fifiä vielä iltalääkkeellä, josta kortisoni sopivasti loppui toiseen annokseen. Nyt on sitten lääkekuuri loppu, pärjätään jatkossa toivottavasti ilman. Avaavaa lääkettä tosin jäi vielä avaamaton pakkaus, jos nyt tuntuu siltä, niin sen voi toki käyttää pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti