Astetta jännempi maastoretki

Meidän tallillta lähti porukat vuonohevosten PM-kisoihin Ruotsiin, joten talli pyörii nyt viikon verran talkoovoimin. Itse olen viettänyt muutaman päivän tallilla aamusta iltapäivään touhuten kaikenlaista.

Suomi Finland - heinäkuu

Keskiviikkona vettä tuli melkolailla taukoamatta joko kaatamalla tai tihkuna, ja kyllä tuntui juhlalliselta painaa kuomat jalassa näin heinäkuussa, kahlaten märällä laitumella hevosten perässä, yrittäen saada märkiä sadeloimia vaihdettua kuiviin. Onneksi auton takapenkki on koiraa varten vuorattu, kyllähän sinne kelpasi kuraisia loimia ahdata. Mihin sitä muka lava-autoa kaipaa?!

Torstaina lähdettiin tyttöjen kanssa maastoon, minä vetovastuussa. Ötököitä riitti parvikaupalla Firre-paran pään ympärillä ja meinasinpa itsekin tukehtua kärpäseen, joka reippaassa ravissa lensi suoraan suuhun ja jota yritin siinä vauhdissa räkiä ulos.

Alkulenkki sujui hyvin rauhallisissa tunnelmissa, Firre köpötti hissukseen menemään ja yskätkin jäivät täysin yskimättä, kun sai lönkötellä puolipitkällä ohjalla. Tässä köhimisessä on sekin kurja, että lyhyellä ohjalla ja peräänannossa liikkuessa ilmatiet menevät tietysti hieman kasaan, kun niska nousee ja pää nyökkää, joka vaikeuttaa hengittämistä, jos se on työlästä muutenkin.

Takaisin päin tultaessa koettiin kauhunhetkiä, kun metsätiellä tuli vastaan hevonen jolla oli perässään kärryt, ja vielä käsihevonen peesissä. Autistinen lehmäni ei voiut käsittää tätä näkyä ja oli saada aivohalvauksen järkytyksestä. Kärrymies otti ympäri meidät kohdatessaan ja jatkettiin sitten matkaa näiden perässä, kauhusta kankeana edelleen. F jännittyi niin täysin, että kulki hyvän tovin passikäyntiä. Mikäs siinä, mammaa vähän nauratti, että aikamoinen askellajihevonen on alla, kun töpötys tuntui ihan autenttiselta issikkamenolta :D

Jatkettiin hissukseen turvalliselle laukkasuoralle. Annoin tunnetusti nopeamman ponipojan mennä edeltä, ettei tule tarvetta ohittaa ja turhia vaaratilanteita, Pappamobiili kun ei ole osoittanut mitään aikaisemmin kiirettä vaikka jäisi nopeimmista jälkeen. Mikäs siinä, laukattiin hyvässä tempossa menemään. Tytöillä oli huisin kivaa ja halusivat ottaa suoran uusiksi, joten otettiin. Mutta siinä kohdin Firrellä keitti yli ja jätkä lähti aivan tuhatta ja sataa kaverin perään, eikä jarruista ollut tietoakaan. Niin lujaa en ole tainnut koskaan hevosen kyydissä mennä, ja rehellisyyden nimissä jännitti aika lailla, että jos tulee jokin sivuloikka, niin meikämanne on jorpakossa. Siinä sitten paahdettiin vailla ohjaustehosteita menemään, kunnes päästiin tien päähän ja saatiin kaikki seis.

Huh hei, olipahan menoa ja meininkiä. Latvian lehmä oli aikamoinen sport horse sittenkin, ja satulahuopa oli lenkin päätteeksi hiottu läpi. Ei siinä, hyvää vaihtelua hevoselle ja hauska huomata, että siellä turvahevosen sisällä piilee vähän enemmän hevosta, kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Reippaille maastoille saatan kuitenkin jatkossa harkita muuta kuoltainta, kuin tavan kolmipalaa, sen verran tätiratsastajaa minussa alkaa olla.

Tänään otettiinkin ihan "töitä" eilisen hurjastelun päälle ja pappa oli hieno. Tehtiin meidän ensimmäiset sulkutaivutukset ja vaikka laatu olikin todennäköisesti luokkaa Ö, nostan hattua meille molemmille. Itse en ole kummoinen kuski ja hevonen oli saapuessaan aikamoinen rautakanki koulukiemuroiden hienosäädön kanssa, eikä tämä sairastelu ole tosiaan helpottanut asiaa. Hyvä me!