Muuttopäivä

Sunnuntaina heräsin ennen kellonsoittoa, mahaa nipisti ja stressitaso oli silmien avautumisesta lähtien aika katossa. Meillä oli edessä muuttopäivä.

Kahvia koneeseen ja liikkeelle. Kaveri oli tulossa avuksi ja oltiin iloisesti puoli tuntia etuajassa pihalla odottamassa, kun olin niin tohkeissani, että aikataulut meni sekaisin.

Aamupalaa autossa.

Päästiin kuitenkin ajoissa liikkeelle. Irtojuoksutin Firren isolla ympyrällä, että päivälle tulisi edes jotain liikuntaa. Poika jolkotteli aika kivasti menemään. Herralle tarjoiltiin mössöt ja pidettiin back on trackia selässä, kun itse tankkasin lisää kahvia hermostuksissani.

Auto oli tosiaan saatu pakattua edellisenä iltana, joten jäljelle jäi vaan kaikkien kaappien tarkastus, ettei nyt unohtunut mitään, ja sitten päästiin matkaan.

Pappa oli taas sitä mieltä, että hän ei mieluummin tulisi autoon ja kolisutti lastaussiltaa etusillaan, pyllyn heittelehtiessä vuorotellen eri puolille karkkun, eteenpäin ei oltu kuitenkaan tulossa. Oma hermostuneisuus ei tietenkään auttanut asiaa erityisemmin, mutta ei siinä ehditty kuin viitisen minuuttia tuskailla, ja herra marssi autoon kertalaakista.

Valmiina matkaan.

Aamupäivän sää oli harmaa ja liikenne hiljaista, matka taittui siis hyvin rauhallisissa merkeissä. Parempi puolisko ajoi hevosauton, itse köröttelin perässä. Painotin ensimmäistä kertaa hevosta kuljettavalle, että mutkia ei sitten vedetä suoraksi, ja kyyti olikin oikein tasaista :)

Päästiin perille, purettiin hevonen ja vietiin se melkolailla suoraan pihattoon. Issikat katsoivat uutta tulokasta uteliaina, mutta eivät jaksaneet liiemmin vaivautua reagoimaan. Uusin tulokas, nuori suokki, oli taas aivan pähkinöinä ja alkoi seuraamaan Fifiä kuin hai laivaa. Kiljahtelua ja vinkumista riitti, sitten taas  ravailtiin samaan tahtiin rinta rinnan, ja vinguttiin lisää.

Rauhanomaiselta vaikutti, joten hiljalleen oma stressitaso alkoi laskea. Tuijotin hevosten menoa pitkän tovin, sitten purettiin kamat ja siivottiin auto. Muut lähtivät palauttamaan menopeliä, kun itse jäin vähän järjestelemään meidän kamppeita ja tuijottamaan hevostani vähän lisää.
Ja tavaraahan meillä riitti, varsinkin kun olen tässä haalinut kirppiksiltä kuivatusloimia pihattoelämää varten, ja onhan tuossa nyt varasuojaa ja -riimua, jokuset suitset ja huovat ja muut hilavitkuttimet.

Huominen jännittää toisaalta myös. Onko hevonen kunnossa, nahisteleeko se muiden kanssa, malttaako se syödä ja juoda? Miten se käyttäytyy uudessa paikassa, miten me kotiudutaan?
Eikä pelkästään hevonen, vaan minä toki myös. Talli vaikuttaa todella, todella ihanalta. Ihmiset on hyväntuulisia ja juttelee, joten varmasti viihdytään, mutta samalla tietysti harmittaa ihan kamalasti jättää taakse talli, jolla olen nyt pitkään viihtynyt kuin kotonani.