Viimeviikkoisen klinikkareissun jälkeen olin niin lannistunut, että olisin voinut jättää hevosen suoraan sinne, menkööt kun on mennäkseen, mutta jokusen yön yli nukuttuani jaksan taas olla toiveikkaampi. Fifillä on kuitenkin ikäisekseen kaikki muu kunnossa, ja ukko voisi elellä iloisesti vielä vuosikausia, jos keuhkot pysyvät jokseenkin kunnossa. Niinpä täytyy yrittää.
 |
| Hylkäsin hevoseni keskelle kenttää, hän ei uskaltanut liikkua :D |
Olen taas kerran viettänyt aikaa googlen seurassa ja etsinyt pihattopaikkoja tarjoavia talleja kohtuullisen matkan päästä. Useampia varteenotettavia vaihtoehtoja olenkin jo bongannut, joten seuraava askel olisi ryhtyä miettimään ja järjestelemään käytännön asioita. Hevosen muuttaminen ei tapahdu ihan kädenkäänteessä.
Lisäksi tämä muutos tulee vaatimaan meiltä aikamoista elämäntapamuutosta. Tai no, Firbula on varmaan onnellinen saadessaan möllöttää pihalla hevosseurassa ja nautiskella vapaata heinää, mutta itse olenkin uuden äärellä. Talvikarvaa, märkää, hien kuivattelua, loimien kanssa pelaamista... Eipä tuo nyt mikään ongelma ole, mutta ulkona asuvan hevosen kanssa pitänee talvella hieman miettiä asioita, joita ei lämpimässä tallissa tarvitse pohtia.
Samalla tietysti surettaa jo etukäteen, että taakse jää talli, joka on kuin toinen koti ja se superhyvä talliporukka, jossa on viihtynyt niin älyttömän hyvin. Toivottavaa tietysti on, että uudeltakin tallillta löytyy hyviä tyyppejä ja hyvä henki, mutta eiväthän nekään vanhoja tuttavuuksia korvaa.
Lisäksi havahduin siihen, että joudun hankkimaan roppakaupalla erinäistä tavaraa, joka on ollut meidän tallilla yleisessä käytössä: ensiapukaapin sisältö, shampoota, rehuja, heijastimia, loimia, kuppia, kauhaa ja ties mitä hilavitkutinta. Periaatteessa hykertelen ajatukselle, että joudun taas vähän shoppailemaan, mutta kukkaro ei yllättäen kamalasti kiitä.
Katsotaan mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti