Maastoilun iloja

Otettiin kisaviikonlopun jälkeen ensimmäinen maastoretki Fifin kanssa, kun Terhi vei tuntilaisia maastoon ja lähdettiin pitämään perää. Oletin, että hevoseni olisi hieman väsynyt, mutta mitä vielä!
Poika mennä posotti ihan intopiukeana menemään edellisen hännässä kiinni ja Latvian lehmää sai ihan pidättää. Pari kertaa karkasi jopa laukalle :D

Tämä into oli ihan positiivinen yllätys, kun Firre on kunnostautunut niin tavattoman tasaisella olemuksella. Maastossa oli mukavaa ja otettiin yksi reipas laukkapätkäkin. Autoja tuli hiekkatiellä vastaan tasan yksi, ja tämäkin antoi todella kohteliaasti tietä, joten ylimääräisiä jännitysmomentteja ei ensimmäisellä maastoreissulla tarvinnut kokea.

Myönnettäköön, että hieman jännitti. Itse Ruskeasuon kasvattina olen tottunut tarpomaan niitä Keskuspuiston ratsastusteitä, jotka ovat vähyydessään kuitenkin ihanat siitä, että pohja on kelistä riippuen täydellinen ja autoja ei ainakaan tarvitse varoa. Eivät ne raivopäiset maastopyöräiliät mitään kivoja ole nekään, mutta kohtaamiset tarjoavat vähemmän hengenvaaraa, kuin moottoriajoneuvon kanssa kuitenkin.

Seuraavana päivänä tuli toinen maastoilupäivä heti perään, kun lähdin Sannan ja hevosensa Kittyn seuraksi samoilemaan. Oltiin mietitty jo etukäteen, että pitäisi lähteä vaan rohkeasti tutkailemaan reittejä, että mitä on tarjolla. Tuolla Siuntiossa ollaan mukavasti sivussa, mutta täysin autotottomia reittejä ei lähtökohtaisesti ole tarjolla. Palloillessamme pitkin metsää löydettiin tosin hauska polku, joka kulki ihan pöpelikössä. Saivat hevoset vähän nostella jalkojaan ja itse fiilistellä rauhaa.

Toisin kuin isomman ryhmän kanssa, Fifi oli taas letkeä itsensä, eikä pojalla ollut samaa intoa/kiirettä kuin edellisenä päivänä. Kuumahko Kitty pisti reippaasti menemään ja me tultiin hissukseen perässä.
Yksi reipas laukkapätkä otettiin taas, kun tuolla on autoilta kielletty tie sähköaseman (?) luokse, jota uskaltaa päästellä. Tytöt karkasivat näkyvistä aika vikkelään, ja siinä kohtaa Firrekin otti jalat alleen, mutta ei päästy lähellekään noiden nuorten nopeuksia. Huh-huh. Toivoin vaan, että mutkan takana odottaisi ihan ehjä ratsukko, ja odottihan siellä.

Huisin hauskaa oli! Tästä jatketaan varmaan yhteisiä vaelluksia, eri reittivaihtoehtoja tutkien.