Treenit Zetan kanssa ovat sujuneet hyvin vaihtelevissa merkeissä. Yöpakkaset ehtivät jäädyttää kentän kivikovaksi ja muutaman päivän ajan ratsastus oli aikamoista askartelua. Itse maneesitallin kasvattina olen hieman arka ratsastamaan ulkona kun pohja ei ole priimakunnossa. Jäinen kenttä ainakin herätti epäilykset minkä verran ja mitä uskaltaa tehdä, turvallisuuden ja hevosen jalkoja ajatellen.
Varovainen ratsastus johti tietysti pienen ylimääräisen energian kertymiseen, sähköankerias kun olisi halunnut juosta ja tehdä, ja kuski vaan pidätti ja hissutteli. Niinpä useampi päivä meni myös energian purkamisessa, heti kun kenttä alkoi olla pehmeämpi ja uskalsi vähän päästellä. Koskaan ei ole kurakenttä tehnyt minua niin iloiseksi!
Kävimme tiistaina myös Mia Kainulaisen valmennuksessa ja kyllä teki hyvää päästä valvovan silmän alle! Oma istunta on parantunut kyllä, mutta notkoselän korjaamiseen vaaditaan vielä paljon työtä. Oli myös mukava huomata miten paljon rennompi Z on, kun kentällä on muita hevosia. Aamupäivisin kun saamme olla aina keskenämme, ja osa herran jännitystä ja säntäilyä voinee johtua silkasta yksinäisyydestä. Sen verran ratsastuskouluhevosta Zetassa kuitenkin on, että yksin hän ei viihdy.
Kuitenkin on hyvä huomata, että vaikka välillä on niitä päiviä, kun pikkuheppa sinkoilee vähän väliä, pelästyy jotain ja jähmettyy suolapatsaaksi ja ottaa äkkilähtöjä, me pärjätään silti ihan hienosti. Ja kaikken erikoisliikkeiden väliin mahtuu myös superhienoja pätkiä, jotka tuntuvat ihan ratsastukselta !
 | ||
| Joulukuun ensimmäinen kaverikuva <3 |
 |
| Zetan karsinan joulukoristelut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti