Ponienergiaa!

Lucian päivää vietettiin tänä vuonna kauniin lumisissa merkeissä. Heppatytöt ottivat tästä ilon irti melko näyttävästi Nurmijärven kauniissa maisemissa. Yliopiston hevosharrastajien, Troijan hevosen, pikkujouluratsastus tarjosi parin tunnin issikkavaelluksen Mintzun tallilla.

Aamulla saavuimme ihastelemaan märkiä poneja, haimme mopot tarhasta ja pistimme kuntoon. Itse varustin Blesin, superkauniin herasilmäisen ruunan. Topakat heppatytöt saivat kuitenkin kaikki palautetta, että islanninhevonen satuloidaan hieman taaemmas kuin tavan ratsu, ja siinäpä sitten veivattiin penkkejä ja varmisteltiin satuloiden paikkaa. Huvitustahan se herätti, kollektiivinen epävarmuus.

Blesi.

Sitten saatiin nopeat esittelyt hevosista ja aika itsenäisesti saimme ratsut keskenämme jakaa. Itse valitsin isoimman menopelin mitä tarjolla oli, eli Foken. Fokkehan se vasta mainio olikin!

Lähdimme liikkeelle lumiseen maisemaan, josta ei erottanut polkuja eikä paljon muutakaan. Onneksi ryhmänvetäjä tiesi missä mennään ja ponit ilmeisesti myös, ainakin jotenkuten. Luonto oli uuden lumen alla niin kaunis, että ei voinut kuin ihmetellä. Ja kamerat kävivätkin aika tiuhaan tahtiin.
Tulipa kuultu ensimmäistä kertaa maastoreissulla: "Joo, odotan, mä laitan vaan puhelimen pois!"

Alkumatkasta valtavat tilsat vähän huolestuttivat ja poneilla lipsahtikin jalka aina välillä, mutta päätimme silti kokeilla tölttiä. Ja voi sitä riemua! Itse kun en ole moneen vuoteen issikan selässä käynyt, en voinut olla nauramatta ääneen sillä tasaiselle töpötykselle. Lisäksi tilsat tipahtelivat ponien kipitellessä ja meno oli oikein tasaista. Laukkaakin päätimme kokeilla hyvässä kohtaa ja siitähän se vasta riemu repesikin. Tilsat vaan lentelivät perässä tulevaa ratsukkoa päin, kun ponit päästelivät menemään. Sitä hihkuntaa ja naurun määrää on vaikea kuvailla.

Märkää kyllä oli ja kylmäkin alkoi vähän tulla maastoreissun loppua kohti, mutta harvinaisen hymyileviä ja onnellisia neitejä sieltä ponien selästä sitten tallin pihassa laskeutui. Huippua!