Muutto, saikku, surku ja stressi

Pahoittelut hiljaiselosta. Elämä on ollut aikamoista hullunmyllyä hevosen muutettua uuteen kotiinsa.
Tallimatkat lyhenivät ihanasti, olen niin tyytyväinen kun selviän niin nopeasti ja vähillä bensoilla (tankkasin edellisviikon lauantaina, tankki ei vieläkään ole tyhjä!) hurauttamaan edestakaisin.

Ukon elämä lähti aika kivasti käyntiin. Ukko ihmetteli ja katseli, muttei hölmöillyt sen enempää. Hän asettui karsinaan ja tarhaan, ratsastaessa jännittää vähän enemmän. Mutta sitten tulikin mysteeriontuma, ilmeisesti liukastumisen johdosta. Pari kävelypäivää se vaati, sitten jatkettiin jäykästi, mutta puhtaasti eteenpäin.

Toivuttuani henkisestä vahingosta jonka hevosen fyysiset ongelmat aiheuttavat, pääsin viikon tauon jälkeen taas ratsaille. Maneesin peilit ovat ihanat, mutta niin kamalat, me näytetään ihan karsealle. Jos hallissa on muita hevosia, on 50/60 mahdollisuudet, että Ukko rentoutuu ja kuuntelee. Tai sitten se hipsuttaa pää pystyssä, enkä saa hevoseen mitään kontaktia. Onneksi apua löytyi jo, kävin juttelemassa itselleni uuden opettajan, kun edellinen ei näin pitkää matkaa valitettavasti siirry mukana :(

Oman jaksamisen kanssa on vaan ollut hieman tekemistä, olen tehnyt järjettömän paljon ylitöitä viime viikkoina ja väsymys on sen mukainen. Mutta ylimääräiselle rahalle tosiaan olisi käyttöä, kun autokin vaati uuden akun hyydyttyään pakkaseen ja rakas karvainen ystäväni vaikuttaa nyt taas siltä, että vatsa vaivaa.

Ukkohan sai omepratsolia muuton yli, joka varmaan auttoi sikäli, ettei saatu ähkyä tai muuta akuuttia. Mutta hevosen käytös vähän vihjaa taas, että mahaan sattuu, eli eiköhän muuttostressi kuitenkin tehnyt tehtävänsä vatsan syövyttämisessä. Ei vaan kun soittelemaan lääkäriin taas.

Vaikka stressiä taas riittää, puolin ja toisin, kengittäjä on hakusessa ja motivaatio vähän alhaalla, niin eiköhän tämä taas tästä. Nyt odotellaan vaan ihania lumikinoksia, jotta  pääsisi vähän maastoilemaan ja saataisiin valoa. Loputon peilijää, niin pihassa kuin pellonreunalla, on sekin omiaan lannistamaan. Mutta kai tämä taas tästä, jollain konstilla.

Ei kurjuutta kummempaa

Pahoittelut hiljaisuudesta. Meidän arki on rullannut eteenpäin ilman mitään suurempaa raportoitavaa, oma elämä taas heittää vähän häränpyllyä, joka vie aikaa ja energiaa kaikelta. Tietokone ei ole edes ehtinyt aueta päiväkausiin.

Työpaikka vaihtui, iloinen asia, mutta pitkät työpäivät ja uusien hommien tuoma jännitys kyllä syö jaksamista. Tallilla on käyty mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, tekemiset hevosenkin kanssa pitää nyt suunitella etukäteen ja aikatauluttaa. Tavallaan ehkä hyväkin.

Ukko on liikkunut nyt todella hyvin. Osphoksen vaikutuksen pitäisi alkaa nyt näkyä, enkä uskalla vielä juhlistaa lääkkeen vaikutusta, mutta hyvältähän tuo näyttää. Oli miten oli, hevonen on löytänyt liikkumisen ilon, kulkee sillä omalla moottorillaan patistelematta. Sen ilmekin on erilainen, tyytyväisempi. Siitä voimme olettaa, että elukka voi hyvin.

Aika kivan näköinen hevonen. Kiiltää kuin timanki, joka hän on <3

Vatsa on kuitenkin murheenkryyni. Vatsahaavalääkitys syötettiin, hevosen kylkiluut hävisivät kahdessa viikossa melkein näkyvistä, eli selvästi lääkitys auttoi. Paska on ollut oikeastaan koko ajan hyvän näköistä, mutta pyllystä löytyy päivittäin kuivuneet norot kuravettä. Eli pylly vuotaa. Ja tämähän voi johtua hiekasta, vatsahaavasta tai vaikka uudesta säilöpaalista, joka eroaa edellisestä. Arvuuttele nyt sitten.

Päätin syöttää äijälle psyllium-kuurin varoilta, katsotaan mitä tapahtuu. Vatsahaavalääkitys pitänee uskoakseni jossain vaiheessa uusia, mutta asiassa konsultoidaan eläinlääkäriä kun siltä tuntuu. Ruokinnassa pyrin nyt olemaan tekemättä suuria muutoksia, etten aiheuttaisi itse ylimääräistä harmia.

Talliloimi olisi niin ihana, mutta edestä ahdas :(

Rahanmenoa ei edelleenkään ole voitu estää. Ostin Ukolle talliloimen ja vuorettoman sadeloimen. Sadeloimi oli todella hyvä hankinta, mutta kappas vaan kun kelit kylmenivät hetkessä ja käyttöikä jäi tältä vuodelta aika lyhyeen. Talliloimi ehti olla sekin vaan hetken käytössä, kun totesin, että se kinnaa edestä. Ei kiva. Niinpä kävin noukkimassa satulapajasta astetta paksumman horse guardin sadeloimen, joka oli taasen hyvä hankinta. Talliloimen osalta tilasin horzen nettikaupasta harrys horsen toppiksen, jossa on korkeampi etuosa. Tätä on kehuttu, joten toivomme hyvää istuvuutta.

Nuttua niskaan. Horse Guardin sadeloimi istuu hyvin!

Harmittaa vaan pirusti lukuisat hutiostokset, menee rahaa kankkulan kaivoon kun hankkii jotain mitä ei voikaan käyttää ja taas etsitään uutta. Ensiapuna toimisi tietenkin lapasuojus, sen kanssa menettelee huonomminkin istuva kaapu. Ja eikös tuossa viljar shopissa ollut tämän viikonlopun bot-tuotteet alessa, joten alennushaukka iski taas. Huokailen syvään ja toivon, että kohta on saavutettu se piste, jossa en enää kaipaa lisää materiaa.