Lisää uudesta tulokkaasta

Elämä uudella tallilla on lähtenyt kivasti käyntiin. Uusi hevonen on asettunut aika kivuttoman oloisesti uuteen ympäristöön, möllöttää ja pötköttelee tarhassa tyytyväisen näköisenä, syö, juo ja paskoo. Itsekin olen viihtynyt ja aurinko juhlii kevättä kanssamme.

Hevonen, jonka lempinimeksi taisi nyt kehkeytyä Ukko, on siis 14-vuotias hollantilainen ruuna. Hän on kisannut Hollannissa esteitä, saanut ilmeisesti aika kovakouraista käsittelyä osakseen ja kokenut muutenkin kovia.

Käsitellessä herra on varsin korrekti, mutta epäluuloinen. Ratsastaessa sinällään mutkaton, mutta jännittyy helposti ja pelkää muita hevosia. Hevonen siis myytiin Suomeen ratsastuskoulukäyttöön, joka ei lähestyviä hevosia pelkäävälle tosiaan sopinut alkuunkaan.

Noin lähtökohtaisesti hevonen on minulle aika haastava, mutta kokemukseni perusteella sitä oppii kyllä pärjäämään. Johan tässä on tultu toimeen kahden vuokrahevosen kanssa, jotka alkuun vaikuttivat siltä, etten pärjää ollenkaan ja vastassa on varma rampautuminen. Niinpä suunnitelmana on yrittää näin alkuun päästä ratsastamaan yksin, jolloin jätämme muiden hevosten aiheuttamat jännitysmomentit myöhemmäksi, kun minulla on parempi tatsi koko hevoseen.

Estehevosen pitää myös päästä hyppelöimään, jota en itse osaa, joten tiimissä on jo esteratsastaja, joka on myös minua pätevämpi kuski ylipäänsä. Opetuspuoli on myös suunniteltu niin, että katsotaan yhdessä meille vinkkejä ja rauhallista etenemistä.

Edessä on siis iso projekti: saada epäluuloinen hevonen luottavaiseksi, löytää yhteys ja luottamus. Saada pelokas hevonen rentoutumaan, työskentelemään rauhassa. Saada lihasköyhä hevonen pyöristymään ja vahvistumaan. Tässä on ainekset sellaiseen ruma ankanpoikanen -tarinaan.

Mutta jos hommat menee kuten toivoa sopii, niin kyllä se ankanpoikanen sieltä joutseneksi kehittyy.