Kamala kevät

Nyt voidaan virallisesti todeta kevään saapuneen. Ei siksi, että motarilla on kesänopeudet, eikä siksi, että päivällä auringossa lämpötila kipuaa helposti yli kymmeneen asteeseen. Kevään merkki on riesaksemme saapunut siitepöly ja siihen välittömästi reagoiva hevonen.

Vaikka uskonkin Firren olevan kaikkiaan pölyherkkä, ihan siis puhkuritapaus, on käynyt aika selväksi, että sillä on tämän lisäksi varsin ärhäkkä siitepölyallergia. Aikataulu on jotakuin sama kuin viime vuonna yskän ilmetessä. Olosuhteet eivät ole nyt viikossa muuttuneet miksikään. Vaihtoehdoksi jää vain ilmassa leijailevat näkymättömät perkuleet.

Kurakaaleppin kevätlook

Viime vuoden perusteella ollaan kuitenkin varauduttu etukäteen ja Ventipulmin odotti tätä viikkoa jo kaapissa. Lisäksi Firrelle oli tilattu Makanalta jo eukalyptusta, josta tein mintun kanssa sekoituksen päivittäiseen käyttöön.

Viikon lopulla alkoi pieni köhä, joka oli viikonloppuna jo sitä samaa sydäntäraastavaa yskää. Tippa linssissä koitin hölkkäyttää hevosta. pitäen ohjan aika pitkänä ja ottaen paljon käyntipätkiä väliin, että saataisiin edes jotain tehtyä. Liikkua sen kuitenkin pitää, jotta lima liikkuu, mutta ei sitä eläintä voi juoksuttaa tukehtumiseen asti. Sieluun sattuu kuunnella ja tuntea ne köhähdykset.

Näillä nyt sitten mennään taas. Kokeillaan mitä Ventipulmin saa aikaan. Sen loputtua voisi syöttää pari pakettia Heinixiä, ihan kokeilumielessä, kun niin moni allergiahevonen on kuulemma saanut tuosta apua. Sitten taas katsotaan, että mitä tehdään. Kovin mielellään en inhaloitavaa kortisonia enää antaisi. Kortisoniin en ylipäänsä haluaisi turvautua, eikä tuo inhaloitavan lääkkeen antaminen ollut mitän hupia viime vuonna.

On sitä kyllä annettu meille taakka kannettavaksi. Harjoituskisoja olisi tiedossa ja katselinpa Kipasta ihan oikeitakin skaboja, mutta turha sitä on lähteä yskivällä hevosella kompuroimaan minnekään. Katsotaan mitä kevät vielä tuo tullessaan.