Motivaatiopuute

Nyt väsyttää. Ja turhauttaa.
Tässä on tehty hiki hatussa töitä, jotta tuo hevoseläin saadaan pidettyä elävien kirjoissa ja edelleen painan ylitöitä minkä ehdin, että finanssipuoli saadaan katettua. Ja mitä siitä jää käteen?
Eipä juuri mitään.

Alkuviikosta vielä jaksoi naurattaa

Täällä ollaan nyt toista viikkoa pakkasen puolella, mutta lunta ei näy eikä kuulu. Kenttä on kova, ja vaikka se on taktisesti ennen jäätymistä lanattu ja tervejalkaisella hevosella siinä sopisi tehdä muutakin kuin kävellä, tämä ei koske meitä.

Joten me kävellään. Tai käydään maastossa kävelemässä, jossa sain tiistaina todeta, että aloittelijaturvallinen lapsille sopiva luottoratsuni osaa olla oikea sikapossu, jos niikseen tulee. Ehkä pappa alkaa nyt tosissaan kerätä virtaa, tiedä häntä, mutta otettiin ihan perinteisiä APUA-sapelihamastiikeri varmasti vaanii pusikossa -episodeja, joita en tiennyt Firbulan edes hallitsevan.

Juuh. Heiaheiassa Primus Challenge-porukkamme ratsastuksia seuranneena jäin katsomaan, että tunneilla käyvät saavat treeneistään enemmän irti, enemmän ratsastuskertoja ylipäänsä, enemmän kehitystä. Juuri sitä, mitä oman hevosen hankinnalta odotin.

Osa turhautumistani varmaan on puhdasta pelkoa: jos keuhkovammainen ei pääse liikkumaan ja hengästymään, on koko ajan todennäköisempää, että hengitystieongelmat tekevät paluun. Juuri nyt, kun hevonen on ollut täysin oireeton. Ja pelottaahan ne jalatkin. Olen vähän kaavaillut tähän alkuvuoteen klinikkareissua, että katsotaan miltä etujalat näyttävät. Syksyllä kovilta pohjilta pois siirryttäessä hevosen liike ja halu liikkua parani huomattavasti, mutta kyllä se tietty pelko kytee persuksissa, että menivätkö jalat kesällä hajalle, mahtoivatko olla vikaiset jo ennestään, ja onko mahdollinen vika nyt parantunut/pahentunut... Ja sehän ei selviä kuin röntgenissä. Tavallaan en haluaisi edes tietää, sillä niin kauan kuin hevonen liikkuu puhtaasti voidaan periaatteessa olla ihan onnellisia tietämättä sen enempää, vanhalta hevoselta kun varmasti löytyy jotain kulumaa kaikesta huolimatta. Mutta.

Jätin tänään menemättä töiden jälkeen tallille, nukuin päiväunet ja tilasin äsken Makanalta perinteisten lisäravinteiden lisäksi pirunkouraa, josta toivon helpotusta Firren koiville. Josko huomenna olisi jo parempi päivä, toivotaan näin.