Nyt Fips ei ollut ihan samaa mieltä hommasta. Suoraan kulkeminen ei huvittanut ja omat yritykseni pitää hevonen halutulla reitillä menivät hieman pieleen. Tuota ohjasajoa olisi varmaan ihan asiallista opiskella ilman hevosta myös, itse kun lähdin aivan suinpäin kokeilemaan, että mitä Fips mahtaa sanoa siitä, että jättäydyn sen taakse ja ohjat hipovat kylkiä...
Noh, saatuani muutaman pysähdyksen aikaan, joissa hevonen malttoi seistä, eikä lähtenyt hyörimään ja pyörimään, sanoin kiitos kaunis ja päästin hevosen irti. Päätös oli hyvä, Fiipalla nimittäin oli sitä patoutunutta energiaa ja pitkästä aikaa herra todella halusi juosta.
Ensimmäinen pätkä laukkaa oli sellaista, että en voinut kuin jäädä ihmettelemään. Takajalat polki siihen malliin alle, että hevonen melkein potki itseään mahaan. Tänttärää vaan, tanner tömisemään.
Videot on nyt sitten jälkihöyryistä, kun vauhtia oli jo reilusti vähemmän, mutta aika iloisesti posottaa poika menemään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti