Huu, nämä luukut tulevat ihan rehellisesti nyt päivän myöhässä. Eräs ihmisraunio on painanut töissä 7 päivää putkeen yli 60h, ei iltaisin ole oikein ollut aikaa tahi auki pysyviä silmiä tietokoneen äärelle.
Vuosi lähestyy loppuaan, nyt sopii siis miettiä kaiken kuran ja kurjuuden keskellä ainaisen murehtimisen sijaan sitä, mitä kaikkea hienoa vuonna 2015 onkaan sattunut!
Aloitettakoon
maaliskuusta, kun Fifi saapui !
 |
| Hirnuva Tauno-Tasatukka tutustuu uuteen kotiinsa. |
Voinette kuvitella sen onnen ja autuuden, kun ihmislapsi saa ensimmäisen oma hevosensa.
Huhtikuussa kisattiin tallin omissa pikkukisoissa.
 |
| Yritettiin pituushyppyä... |
Koulu sujui vähän hakien, mutta sijoittuen, ja esteille pompittiin miten sattuu, saaden silti ruusuke.
Toukokuussa leikittiin kouluratsukkoa.
Tämän ratsastuskerran kuvia katsellessani tulen aina hyvälle tuulelle. Ainakin kerran ratsastin ihan hyvin, hevonen tuntui hyvältä ja oltiin ihan ratsukkona liikkeellä.
Olikohan
kesäkuuta, kun käytiin Kiki Nybergin valmennuksessa Primuksella.
Fiipan sairastamisen lomassa oli hyviä hetkiä ja päästiin Primukselle valmennukseen, joka sujui melkoisen hyvin. Oli aika kutkuttava fiilis karauttaa sillä omalla muiden nähtäville.
Elokuussa pääsin omasta estepelostani hieman eroon.
Kesällä otettiin parit kerran pieniä pomppuja ja löysin itsestäni ja hevosesta sen vaihteen, jolla esteet toimii. Isoista hypyistä ei edelleenkään puhuta, ne pelottaa jo ajatuksena, mutta hyvä fiilis se pienistäkin tulee!
Syyskuussa kokeiltiin onneamme.
Vaikka kisasuoritus ei itsessään ollut kovin kummoinen, oli päivä meille aika iso juttu. Vedin ensimmäistä kertaa itse traikkua, lähdin ensimmäistä kertaa omalla hevosellani ulkopuolisiin kisoihin, enkä ollut edes viimeinen.
Marraskuussa koitti helpotus kaiken tuskailun ja epätoivon jälkeen, kun muutettiin takaisin kotiin.
Joulukuussa ollaan otettu rennosti, yritetty ajatella positiivisesti ja toivotaan kovasti parempaa tulevaa vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti