Joulukalenterin luukut 13&14: Myday kuvina

Sunnuntai. Harvinainen vapaapäivä. Ei herätyskelloa, vaan oma tokkurainen pää. Nousen yhdeksältä aamulla ihmettelemään maailmaa. Kahvia ja kaurapuuroa, miten ihanteellista.

Kun minä juon kahvia, sitä on aina pöydillä, paidoilla ja ties missä :D

Ihan hetken vaan katson telkkaria, puen päälle ja harjaan hiukset. Kello on hypännyt 2 tuntia eteenpäin, hups! Sittenpä vaan tallia kohti, hopi hopi!

Tallille päästyäni totean, että karsinoiden siivous on vielä kesken. Jotenka tarvitaan vähän puuhaa ajanvietteeksi, en halua hakea hevosta pöllyävään talliin. Niinpä aloitan laittamalla kaikkien hevosten iltapalan valmiiksi: kaikille on sama ruokintapohja (mash, kivennäinen, e-vitamiini, valkosipuli) sekä mahdolliset lisäravinteet. Minusta on aidosti kivaa tehdä mössöt valmiiksi, kunnon kokkaustuokio!

Siinä touhutessani tajusin vielä, että nyt olisikin hyvä hetki pestä Fiiffendaalin harjat. Hilseilevä hevonen ja p*skainen harjapakkinsa ruokkivat toisiaan. Niinpä heitin harjat pakkiin likoamaan tuhtiin saippuaveteen ja siirryin käärimään yöpinteleitä. Useampi hevonen käyttää yöllä joko magneetti- tai bot-pintelipatjoja, joten pinteleitä on aamuisin käärittävänä jokunen setti. Siitäpä sitten sormet syyhyämään.

 Itseasiassa Fifi on myöskin käyttänyt nyt yötöppösiä, etujaloissa on kuitenkin sanomista ja takajalkojen jännetupit turvottelevat aina välillä. Eivät nyt kovasti, mutta kuitenkin. Eihän ikääntyvällä hevosella useinkaan ole täysin kuivat jalat, mutta silti jaksan huolehtia ja surra tätäkin asiaa, koko hevonen kun alkaa olla yksi murheenkryyni.

Kenttä oli tietenkin jäässä, nyt on oltu joko yöt tai päivät tasaisesti nollassa. Olinkin etukäteen ajatellut lähteä maastoon, kun kerrankin ehdin valoisaan aikaan liikkeelle. Maastoissa ei liiemmin ole kehumista, täysin ei autoja pääse pakoon, mutta onneksi Fifi ei turhia hötkyile. Niinpä pistettiin heijastinta päälle molemmat ja lähdettiin katsomaan mitä metsä tuo tullessaan. Ja nenäliinan kokoisia hiutaleitahan se toi! Sulivat tosin heti, mutta kaunista oli :)

Tunnin tarpomisen jälkeen päästiin tyytyväisinä kotipihaan. Ei muuta kuin hevoselle nuttua päälle ja tavarat järjestykseen. Märät kuivariin, varusteet paikoilleen, hevoselle hetken heinätauko.

Romppeet äkkiä kuivaushuoneeseen, saattavat jopa kuivua ennen kotiinlähtöä!

Hetken kuivattelun jälkeen heijastinloimen ja kypärän sai pakata jo kaappiin. Sitten vaan käärimään yöpinteleitä Fiipalle.

Papalla on aika ruotsalainen lookki yöpimpeleineen ;)

Fifi sai eturuho-klippauksen. Ei ole minkään mallikirjan mukainen, mutta meille ilmeisen toimiva.

 Kotiin lähtiessä olikin jo hämärää. Siuntiossa leijailleet hiutaleet eivät jäänet maahan, mutta motarilla alkoi jo näyttää jännittävän valkoiselta. Kotona odottikin jo ihan oikea lumipeite maassa! Voi että kun oli kaunista! Jos oikein kovasti toivoo, niin jäisikö tämä maahan? Ja saisiko sitä lisää?

Neljän jälkeen kotosalla

Ilta piti sisällään vielä "pienen" kauppareissun, eli neljä säkillistä sapuskaa. Juuh. Mutta ainakin nyt voi rauhassa painaa koko ensi viikon maanantaista seuraavaan maanantaihin töitä huolehtimatta siitä, onko kaapissa nyt varmasti jotain evästä töihin...

Ennen nukkumaanmenoa vietettiin family timeä sohvalla Jessica Jonesin parissa. Otin väkisin kissan kanssa kaverikuvan, hän koki (taas kerran) vääryyttä. Mies totesi tuossa eräs päivä, että mun eläimillä on yksi yhteinen piirre: heillä on aina kovin nälkä. Lisäisin tähän vielä sen, että ovat toistuvasti kovin kaltoinkohdeltuja: ikinä ei saa tehdä mitään kivaa ja pitää suostua kaikkeen tyhmään (kuten suihkuun, kynsienleikkuuseen ja paikallaanoloon). Rankkaa on!

Siinä meni sunnuntai, sitten vaan uutta, kovin pitkää ja uuvuttavaa viikkoa kohti!