Letityskoulu

 En ole mikään maailman taitavin letittäjä, mutta vuodet kisahevosten hoitajan antoivat reilusti kokemusta, myös sykeröiden väsäämisessä. Minun tekemät lettini on nähty mm. Suomenmestaruuksissa, eikä edes hävettänyt, mutta tässä on ollut niin pitkä tauko noista aktiivivuosista, että alan olla melko ruosteessa.

Kisakuume kuitenkin kutkuttelee, joten piti ottaa harjoittelukierros, josko pian olisi tosi kyseessä.
Napsinpa samalla prosessista kuvia, saadakseni aikaan jonkinmoisen pikaoppaan letitykseen.

Lettien tekemiseen tarvitset letityskumppareita, kamman ja mahdollisesti myös sakset. HUOM: jos hevonen ei ole omasi, unohda sakset kuviosta samantien ;)

Ensimmäisenä tulee tarkastaa, onko hevosen harja minkä mittainen. Liian pitkä harja on ikävä letittää, koska leteistä tulee liian paksuja ja pitkiä, jolloin niitä on hankala käsitellä. Firren harja kuvassa on jo aika pitkä, siitä voisi hyvin napata useamman sentin pois.

Toisaalta, jos hevosen harja on kamalan ohut luiru, on pituudesta hyötyä, että sykeröidin saa edes hieman massaa. Sellaisen olemattoman harjan letittäminen on varsin vaivalloista, mutta mahdollista toki.

Koska harva hevonen malttaa seisoa koko letitysprosessin lehmän (Firren) lailla paikoillaan, on helpoin aloittaa otsatukasta, joka on ainakin minulle hankalin osuus. Niinpä se hoituu kivuttomasti ensimmäisenä, ennen kuin hevosella tai ihmisellä alkaa mennä hermot koko touhuun.

Otsatukka tulee pyrkiä letittämään ranskalaisen letin lailla, aloittaen ihan juuresta napakalla letillä. Karvat harvenevat larvaa kohden, joten ranskis saa pötkylän pysymään siistinä. Letin pää taitetaan ja solmitaan kumpparilla kiinni.

Harjan käsittely letitystä varten on täysin ihmisestä kiinni, tyylejä on monia. Toiset haluavat pitää harjan likaisena, jolloin se ei ole liukas ja pito on parempi. Toisilla harjan on ehdottomasti oltava pesty ja puhdas. Tämä ehkä korostuu, jos hevosella on hilsettä, joka pääsee lettien välistä tietysti näkyville. Todellisuudessa kukaan ei varmaankaan huomaa moista seikkaa, mutta meitä on moneen junaan. Jotkut myös käyttävät vauvaöljyä, letitys- tai hiusgeeliä tuomaan pitoa itse letitysvaiheeseen ja kestävyyttä valmiille sykeröille.

Itse jaan otsatukan letitettyäni harjan valmiiksi osioihin. Estepiireissä näkee ehkä enemmän pikkuruisia sykeröitä tiheään, mutta koululetit ovat isompia pompuloita. Siistin lopputuloksen saa jakamalla harjan tasaisesti samankokoisiin osioihin. Esimerkiksi letityskampa on hyvä mitta.
Jakausten osioiden välillä tulee olla siistit ja tasaiset.

Harjan jakaminen tulee aloittaa niskasta ja edestä alas. Monilla hevosilla on sään juuressa huonommin harjaa, josta ei saa kunnollisia lettejä aikaiseksi, joten aloittamalla sieltä, missä harjaa on hyvin, maksimoidaan hyvien lettien määrä ja ratkokaan lopun tupsuongelmat myöhemmin.

Sitten vaan letittämään. Lettien salaisuus on napakkuudessa. Jos letti on löysä, siitä alkaa hapsottaa jouhia välittömästi, ja sykeröstä ei saa napakkaa millään. Letit eivät myöskään kestä kunnolla, jos pohjatyötä ei ole tehty huolella.

Itse koen, että helpoin tapa saada letistä oikein kireä, on lähteä letittämään jouhia ylöspäin. Eli otetaan tupsu käteen, jaetaan se sormissa letin kolmeen osaan ja pidetään niitä pystysuunnassa, kunnes letti on aluillaan. Näin juuren saa kiristettyä kunnolla.

Lettien kiinnittäminen on paras tehdä taittamalla letin pää ja sujauttamalla kumppari siihen ympärille, kuten kuvassa näkyy. Tämä helpottaa sykerön kiinnitystä, tapahtui se sitten kumppareilla tai ompelemalla (jolloin tämä on oikeastaan ainut vaihtoehto!).

Auki hapsottava letin pää on liki mahdotonta saada piiloon valmiissa sykerössä. Lisäksi tuo "pallukka" antaa kivasti jämäkkyyttä sykerön ytimeen.

Kun harja on leteillä, päästään sykeröiden pariin.
Siisteimmän lopputuloksen saa käärimällä letin palloksi. Jos latin vaan taittaa kahtia ja taitoksen vielä kahtia, tulee letistä useimmiten sellainen pystyssä töröttävä tötsä. Näitä näkee paljon, ja rehellisesti sanottuna ne ovat minusta kamalan rumia.

Eli otetaan se letin pää, taitetaan se mahdollisimman tiukasti kiinni lettiin, alaspäin siis, ja sitten vaan pyöritellään koko paketti kasaan.

Lopputuloksena on kiva, pyöreä sykerö, joka kiinnitetään kumpparilla.
Siistein tulos saadaan toki ompelemalla, jolloin sykerö saadaan kireäksi, mutta nämä letit tein ihan vaan kumppareilla.

Kolmas letti oikealta on ruma, mutta en jaksanut korjailla kun ei oltu oikeasti lähdössä mihinkään.

Ja näin helppoa se on, kiva lettirivi kyhätty alta aikayksikön. Letit ovat napakoita, jolloin sykeröiden juuret eivät lähde nousemaan ja hapsottamaan liikaa.

Pieniä irtojouhia ja hapsottavia karvoja löytyy aina. Jos hevosella on reilusti harjaa, voi letin päähän jääneitä hapsuja hyvin siistiä saksilla pois valmiita sykeröistä, mikäli niitä ei ole saanut taiteltua sykerön sisälle piiloon. Näitäkään hapsuja tuskin kukaan ulkopuolinen huomaa, mutta jos itseä ahdistaa, voi laittaa sakset laulamaan tai käyttää geeliä.

Hevosen jouhet ovat aivan yhtä itsepäisiä kuin meidän omat hiuksemme, niillä tuntuu olevan oma tahto ja yhteistyökyky täysi nolla, ainakin jos on kiire :D

Sitten on vielä se harjan viimeinen tupsu... Harvalla hevosella on alusta loppuun tasainen, letityksen kannalta hyvä harja. Leveyden puolesta tuohon loppuun saisi vielä yhden tai kaksikin lettiä, mutta kun siinä on pari hassua, muutaman sentin pituista karvaa, ei niistä riitä enää lettiin.

Lopun voi jättää tyystin huomiotta, tuskin siihen(kään) kukaan huomiota kiinnittää. Mutta jos ahistaa, voi lopun siloittaa geelillä, tehdä pienen kaulanmyötäisen letin tai leikata koko lopun pois. Viimeisintä en itse ikinä tekisi, mutta sitäkin on nähty.

Surkuhupaisaa oikeastaan, miten intohimoisesti ihminen voi suhtautua hevosen karvoihin. Mikään ei saa hapsottaa eikä repsottaa, tai päivä on pilalla ;)

Pappa oli taas esimerkillisen hieno ja seisoi hievahtamatta koko prosessin ajan. Lopuksi hän ei kyllä jaksanut enää poseerata, vaikka kovasti olisin halunnut ottaa oikeita edustuskuvia. Kuvaushommaan olisi tarvittu apukäsiä, kun lehmikki alkoi ihan nuokkua <3

Jos kiinnostusta löytyy, voin tehdä postauksen myös lettien ompelusta, kyllä [ ] ei [ ] ?