Takaisin ratsaille

Papan sairasloma loppui ja tästä lähdetään taas hissukseen liikkeelle. Jee!

Tiistaina ratsastin huimat 15min, ja koska tiesin etukäteen, etten tule oikeastaan tekemään mitään, päädyin ratsastamaan ihan vaan riimulla. Keskiviikkona sama laiskiaislinja jatkui, vaikka keikuin Firren kyydissä puolisen tuntia, sittenkin mitään muuta tekemättä, kun vähän hölkkäilyä eteenpäin.

Pappamobiili on selvästi vähän väsy, hikikin meinasi tulla, vaikka ulkona tosin olikin melko lämmin. Kunto lienee siis taas nollassa, että rauhassa saadaan mennä, ennen kuin kehtaa taas olla tekevinään "oikeasti töitä".

Minulle tämä riimuratsastelu on varsin hauskaa touhua, kun ei tarvitse välittää ohjista ja tuntumasta, eikä käsien asennosta, senkus pistetään menemään. Tulee melkein semmonen länkkärifiilis, että voisi laukata iloisesti auringonlaskuun ;)  Hauskaa tuossa on myös se, että Firre toimii ihan kivasti ilman ohjaustehosteita. Hyvää vaihtelua molemmille jatkossakin, uskoisin.

 Oli kyllä melkoisen juhlallista päästä parin viikon tauon jälkeen takaisin oman sotaratsun kyytiin. Pappa on vaan niin ihana, sen kanssa voi hömpätä menemään tälleen, siinä missä joku toinen hevonen olisi parin viikon laidunloman jäljiltä ihan viripää. Rakastuin uudelleen.

Muutenkin oli varsin fantsu päivä, kun sain luottogroomini mukaan kuvaamaan, ja olihan tuo loppuperhekin menossa mukana, vaikkei niitä pahemmin heppahommat kiinostakaan (tai koiraa kyllä kiinnostaa hevosenpaska, että sikäli hän on mielellään mukana...).