Hirudoterapia (KUVAT EIVÄT SOVI HERKILLE!)

Sunnuntaina oli jännityksellä odotettu iilimatopäivä.

Fifillä ei ole vielä ehtinyt käymään hierojaa, mutta olin suhteellisen varma, että pojalla on paikat jumissa. Mitään paikkaa hän ei sentään arista, eikä ratsastaessa ole mitään selkeitä ongelmia, joka kertoisi lihasongelmista, mutta kun huonokuntoinen hevonen treenaa ei kovin hyvän ratsastajan kanssa, niin kyllähän sitä jumeja tulee.

Fifillä oli ristiselässä hyvät jumit, joten sinne asetettiin molemmin puolin iilimadot. Myös sään molemmin puolin juotikkaat asennettiin herkuttelemaan.

littana matonen alussa...

 Iilimatohoito, eli hirudoterapia, on jotakuin iljettävä ajatus, mutta varsin tehokas hoitomuoto. Iilimato erittää verta imiessään paljon erilaisia entsyymejä kohteeseensa, joista voi olla apua särkyihin, lihasjumeihin, turvotuksiin, akneihon ja ihottuman hoitoon ja vaikka ja ties mihin. Itse olen melko vankasti luontaishoitojen kannalla, kyllä luontoäiti osaa hoitaa monet asiat paremmin kuin ihminen ja keinotekoiset kepposet.

pullea matonen syötyään tovin.

Kun hevonen oli hoidettu oli itseni vuoro. Tämän tietokoneella roikkuvan sukupolven edustajana minulla on hartiat aina jumissa. Onhan tässä vuosien varrella käyty hierojalla kauhistelemassa, että onpa jumia, onko migreeniä, aika paha... Mutta kukin hieroja saa paikkoja vähän auki ja kohta ollaan taas lähtöpisteessä. Kranio-hoidot ovat olleet tähän mennessä paras hoitomuoto, mutta hinnat tällä hetkellä verottavat itsensä hoidattamista.

Reippaasti uskalsin kuitenkin antaa iilimatojen haukata selkääni kiinni. Pientä nipistelyä siellä tuntui, hetkittäin tuli pieni vihlaisu, mutta kivuksi sitä ei voi kutsua. Kolme varttia matoset saivat imeskellä minua ja sitten selkään laitettiin parit tupot. Hevonen oli tässä vaiheessa ollut noin tunnin verran hoidon jälkeen tallissa ja AI KAMALA mikä näky karsinassa odotti. Kaikista purukohdista oli valunut kunnon norot verta. Purentahaavoja ei saisi pestä tai putsailla, sillä veri on paras sulkemaan ja suojaamaan haavan ja estämään mahdolliset tulehdukset.

Ajattelin hieman siistiä hevosen kylkiä verivanoista, mutta se haavoista valunut tuote oli kaikkea muuta kuin pelkkää verta. Hyytelömäistä, paksua siirappia, joka ei meinannut irrota karvasta sitten millään. Hinkuttelin aikani ja totesin Firrelle, että kyllä se siitä. Illemmalla tallilta tuli vielä puhelu, että kuoleekohan tuo eläin verenhukkaan yön aikana, näytti kuulemma pahalta. Oikeasti haavojen tuleekin vuotaa, iilimato erittää myös hirudiinia, joka estää verta hyytymästä, jotta mato saisi imettyä esteettä. Veren ohennus saa verenkierron kiihtymään, joka on osaltaan hyvä, vaikka näky onkin ruma.

Eipä siinä, tulin itse kotiin ja tarkistin selkäni. Haavataitokset olivat vuotaneet tyystin läpi, selkä näytti tosi pahalta. Otin tupot pois ja yritin hieman pyyhkiä selkääni, mutta verta (tai siis hyytelöä, todella ällöä) pukkasi vaan. Illan mittaan alkoi jo naurattaa, että eihän tästä tule yhtään mitään, kun kaikki paikat sotkeentuivat tyystin. Nyt onkin sitten tyynyt ja petivaatteet pesua vaille, kaikki tahrattu.

Kovasti verikammoiselle tätä hoitomuotoa ei ehkä voi suositella, mutta muuten kyllä kaikille, karvaisille ja karvattomille!

Ps. Kerrottakoon vielä, että Firren madot jäivät meille. Iilimadot ovat kertakäyttöisiä, koska kyseessä on veri ja veriteitse tarttuvia tauteja ei pistetä kiertoon. Madoilla menee kolmisen kuukautta, kunnes alkaa olla taas nälkä, jolloin he saavat taas imeskellä Firreä. Matti, Niilo, Jumbo ja Mittarimato asuvat nyt siis Kahvimaalla meidän lemmikkeinä. Crazy-horselady-88 taas vauhdissa.

Heillä on  kivi.