Klinikka kutsuu

Olin muutaman päivän poissa kuvioista, kun piti saattaa seminaarityö palautuskuntoon ja hoitaa siinä ohessa yksi muutto. Valitettavasti tallillta kantautui sellaisia uutisia, että Firren yskä ei ota hellittääkseen ja pojan hengitys käy levossakin melko raskaaksi.

Eihän siinä auttanut kuin varata aika klinikalle keuhkojen tähystykseen, että mikä tilanne nyt todellisuudessa on. Ja eilen sitten hurautettiin Vermoon.

Positiivista reissussa oli se, että Fifi, joka on olevinaan vaikea lastata, meni koppiin melko ongelmitta, vähän hitaasti ja epäröiden, mutta ei lastaamisessa mennyt kuin max.10 minuuttia. Paluumatkalla poika marssi koppiin ilman mitään mutinoita.

Negatiivista sitten riittääkin. Firren keuhkot ovat täynnä paksua limaa, keuhkoputkentulohdus ja puhkurin oireet. Taudin kroonisuudesta on paha sanoa varmaksi, kun hän on meidän tarkkailussa ollut vasta kuukauden, mutta ei tuo nyt hyvältä näyttänyt.

Kortisoni, joka yleensä on ykköslääke näissä tilanteissa, jätettiin nyt määräämättä, koska kirsikkana kakun päällä näyttää siltä, että Fifillä on ollut jossain vaiheessa kaviokuume. Nythän pappa on täysin oireeton eikä mikään viittaa moiseen taipumukseen, mutta ammattilainen näkee kavioista senkin, mitä maallikko ei.

Eli viikko mennään antibiooteilla ja avaavalla lääkkeellä, kävellen ja katsellen. Heinät kastellaan, Firren ollessa sisällä ei lakaista ja yritetään nyt pitää poika niin pölyttömänä kuin mahdollista. Parasta toivoen ja pahinta peläten - ehkä kortisonia ei tarvitakaan ja oireet helpottavat kertahoidolla.

Känninen lörppähuuli <3

Huoli vaan on suuri, kun olen yhden hevosen kanssa jo käynyt läpi näitä hoitokuvioita, ja seurannut sivusta miten kaikki voi mennä pieleen parhaista yrityksistä huolimatta.