tiistai 3. maaliskuuta 2015

Humputellen

Kevät lähestyy kaikessa harmaudessaan kovaa vauhtia. Niin on kentän hyvä lumipeite huvennut kirjaimellisesti menneen talven lumiksi. Ja taas liukastellaan.

Vettä, räntää, harmautta - ja kovin pirteä hevoseläin. Kyllä tässä hieman tulee maneesia ikävä. Ja kesää!


Tulevana viikonloppuna pitäisi avata kisakausi, siitä seuraavana viikonloppuna olisi heti toinen rupeama tiedossa. Ja meidän treenit näyttää aika olemattomilta.

Eilen köröteltiin hieman ilman satulaa. Lits-läts ja körökörö, vähän taivuttelua ja sipsuttavia ravipätkiä. Vaikka kentän pohja onkin ollut nyt loskaisen pehmeä ja hokit nappaavat tähän ihan hyvin kiinni, minua jännittää.


Yhtenä iltana kolattiin loskaa ja vettä kentältä. Hullun hommaa, mutta kyllä sieltä alkaa hiekkaläiskät jo pilkottaa! Kohta ehkä uskaltaa ihan kunnolla ratsastaa, ja mennä kaarteissakin laukkaa, eikä varovaisia suoria pikkupätkiä.



Nyt vaan odotellaan aurinkoisia päiviä, vauhdikasta sulamista ja parempia treenejä. Ensimmäisistä kisoista en kehtaa odottaa mitään, katsotaan miten ylipäänsä selvitään vieraassa paikassa tauon jälkeen. Toivottavasti saadaan edes kerran kokeiltua koko rata läpi ennen lauantaita!


Voisi olla ihan ajankohtaista vähän löysätä nutturaa, ollaan Zetan kanssa pärjätty viime ajat oikein mainiosti kaikesta huolimatta. Liikunnan vajavaisuus ei ole saanut höyrykattilan kantta posahtamaan, mitään hyppy-pomppu-sinkoiluita ei ole ollut moneen viikkoon ja onhan tuolloinen rento humputtelu ollut sekin ihan hauskaa.

Rentouden kautta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti