Mitään uutta raportoitavaa hevosrintamalla ei ole, makaan tässä toista päivää sohvan pohjalla flunssan kourissa. Siiryin tiistaina takaisin toppatakkiin, kun tuima kevättuuli puski ilkeästi softshellistä läpi, mutta taisi tulla liian myöhään tämä havahtuminen. Pari kertaa ehti kylmettyä ulkosalla ja johan se kamala kurkkukipu sieltä tuli.
Kun uutta kerrottavaa ei tosiaan ole, paneudutaan jalustin.netin uusimpaan postaushaasteeseen: tavoitteeni ratsastajana.
Itse koen olevani hyvin keskinkertainen ratsastaja. Kesän valmentaja sanoi aika kivasti, että hyvää rutiinia ja osaamista on paljon, mutta sellainen hienosäätö uupuu. Olen ratsastanut kuitenkin yli 20 vuotta, erilaisilla hevosilla ja erilaisissa olosuhteissa. Ennen tätä pistettä en vaan ole päässyt itselleni sopivaan opetukseen, enkä oikein itselleni sopivan hevosen kanssa. Firren kanssa oma ratsastus on viimeisen vuoden aikana ottanut suuren harppauksen eteenpäin, vaikka meidän treeni onkin ollut surullisen katkonaista sairastelun takia.
 |
| Kuvat otti Sini Ramela |
Tasoltani olen siellä Helpon C:n ja B:n välimaastossa. Firren kaltaisella hevosella Helppo B ei ole kouluohjelmiltaan mikään ongelma, toisenlaisella hevosella ei sujuisi lainkaan. Estepuolella suvereenisti sujuu juuri tuo ristikko-40cm, toisenlaisella hevosella hyppäisin minäkin isompaa.
Suurimpana ongelmana koen istunnan, hevosen liikkeisiin mukautumisen ja useaan asiaan keskittymisen kerralla. Edelleen harjoitusravissa istuminen tuottaa päänvaivaa: joinain päivinä vaan istun, toisina selkä ei jousta lainkaan ja pompin kuin alkeiskurssilainen. Tässä on suurin tavoitteeni, oppia mukautumaan ja istumaan hiljaa.
 |
| Laukassa jalka on nykyään ok, mutta kädet harhailevat missä sattuu... |
Yksittäisinä parannuskohteina voisin nimetä rennon jalan, joka ei purista, pysyy pitkänä alhaalla ja antaa kantapään pysyä vaakatasossa. Toisekseen käsi kaipaa kuria: kulma kyynerpäähän, nyrkki kiinni ja pystyyn, tasainen tuntuma, joka ei vaihtele. Samalla pitäisi saada se etukeno kitkettyä pois!
Yleisesti voisin mainita tavoitteekseni, että haluaisin olla pehmeä ja mukautuva ratsastaja, joka pärjää erilaisten hevosten kanssa. Sitä niin helposti "ohjelmoi" itsensä yhden hevosen moodiin ja vierailla hevosilla onkin aivan hukassa. Näin en toivoisi olevan.
 |
| Väistääkö hevonen paremmin jos kippaa itsensä kokonaan sivulle ja liioittelee pohkeen? Ei välttämättä... |
 |
| Vähen paremmin keskellä, mtta edelleen tuo liioiteltu pohjeapua, kun hevoselle riittää pelkkä painon siirto. |
Osaan lukea hevosta melko hyvin ja olisi hienoa osata oikeasti mukautua aina hevosen mukaan. Se vaatisi tietysti sitä hyvää istuntaa, joka pysyy jämäkkänä, vaikka meno ei olisi aina tasaista ja tuttua. Haluaisin saada itseni tasaiselle Helppo A -tasolle, enempään minulla ei ehkä rahkeet riitäkään, eikä tule tulevaisuudessakaan hevoskalusto riittämään, mutta miksi haalia tähtiä taivaalta?
Yksinkertaisesti tiivistettynä haluaisin olla hyvä ratsastaja: herkkä, ja hevoselle reilu. En mikään huippu, esteille ei edes ole suurempaa hinkua, mutta sellainen näpsäkkä keskiverto. Taitava tätiharrastaja voisi olla kuvaava ajatus. Ei haaveita gp-radoista, muttei pelkkää sunnuntaimaastoa ja keventelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti