Riemua pellolla

Tämän vuoden heinät on niitetty ja pellolla saa ratsastaa. F on saanut nauttia isosta tilasta ja pehmeämmästä pohjasta kohta viikon ja riemulla ei ole rajaa! Hevosen liikkeessä tuntuu sellainen ero, että ihan liikutuin. Tämä on se hevonen, jonka minä ostin. Hevonen, joka haluaa liikkua eteenpäin ja jolkottelee iloisena menemään, ilman mitään patistelua.

Sain miehen mukaan nappaamaan parit kuvat meistä. Kamera ei tosin halunnut tehdä yhteistyötä ja jätti ystävällisesti ottamatta kuvia tarkennettuaan, joten kuvasaalis jäi melko laihaksi. Juuri tietokoneen hajottua lopullisesti kaipasinkin vielä kameralta merkkejä lahoamisesta... Mutta juu.

Tällä kertaa en oikein pystynyt tekemään ratsailla mitään, niin tohkeissani olin hevosen liikkeestä. Kunhan keventelin menemään ja fiilistelin.

Kuvia katsoessa ei tosiaan olla kummatkaan eduksemme, hevonen on etupainoinen kyntöjyrä, itse kantapäät ylhäällä kenottava mäkihyppääjäharjoittelija, mutta aivan samantekevää. Hevonen oli tyytyväinen ja halusi mennä, itse olin hyvin onnellinen tästä.

Ainakin nyt on sellainen tunne, että meillä on toivoa. Jos hevosen fiilis säilyy tällaisena tulevassa kodissa, ei meitä estä mikään treenaamasta taas kunnolla ja saamasta taas kiinni punaisesta langasta.

Haluan ainakin uskoa, että osa hevosen lihasongelmista on johtunut myös huonosta pohjasta ja siitä, että Firre on varonut liikkumistaan ja kipeytynyt siten. Eli jatkossa voitaisiin hyvällä tuurilla selvitä vähemmällä krempalla ja sairaslomalla, saada vihdoin ja viimein sitä lihasmassaa ja päästäkin eteenpäin tältä He C -tätitasolta.

Lopuksi vielä video, jonka halusin saada itselleni havainnoillistamaan, miltä Fifin laukka nyt näyttää.
Maahansidottua ja voimatonta, mutta kun viimeiset pari viikkoa hevonen ei oikeastaan ole laukannut ollenkaan, on tuo jo melkoisen upeaa. Laukka pyörii pakottamatta ja mamma on riemuissaan!
Firbula vaan on <3<3<3